Kiitos! Omin sanoin ja kuvin muotoiltua, mikä osoittaa kuinka perusteellisesti olet pohtinut asian. Mainio tuo psalmin kohta!
Törmasin siis foorumin ulkopuolisessa elämässä keskusteluun, jossa paljastui sanattomuuteni. Tai pikemminkin se, etten ole valmistautunut vastaamaan ihmisille joille ilmeisesti Raamatun sana merkitsee paljon, mutta käsitys Kristuksesta lain täyttäjänä ja sovittajana on jotain muuta kuin olen ymmärtänyt luterilaisen uskonopin julistuksesta. Missä muuten asia tiiviisti sanottaisiin Tunnustuskirjoissa? (En oleta, että sitaatti niistä dokumenteista vakuuttaa ko. tavalla Raamattua ymmärtäviä. Mutta sellaisten lukeminen voisi silti auttaa keskustelussa itseäni.)
En ole syvällisesti ajatellut sitäkään, miten oikeastaan ovat kytköksissä vahva Israel-myönteisyys, juutalaisen uskonnon arvostus ja tämä kristinuskon laki ja evankeliumi -käsitys.
Voisiko olla niin, että ainakin protestanttisessa kristikunnassa tietyt (ehkä adventistit, ehkä osa helluntailaisista, sionistikristityt?) uskovat lukevat Vanhaa testamenttia meille sitovana, “ensimmäisen käytön lakina” ja jollain tavalla ohittavat paavalilaisen / luterilaisen yksin armosta -opetuksen…? Niin, sitä en juuri pysty ymmärtämään, miten
tai
Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.
Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;
sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä…
… miten tämä ei liittyisi juuri juutalaisen lakikäsityksen ja kristinuskon ristiriitaan.
(En siis kiistä sitä että Israel on “Jumalan omaisuuskansa”, tietenkään.
Mutta Raamatun - meille vanhan ja uuden liiton - kokonaisessa ymmärtämisessä taitaa olla melkoinen ero juuri tässä suhteessa.)
Room 10:4 “Kristus on näet lain loppu,”, “τέλος γὰρ νόμου Χριστὸς”. Tuo loppu, τέλος, ei tarkoita yksikäsitteisesti sitä, että laki on loppunut. Sillä on myös päämäärän, lopputuloksen merkitys. Laki ei siis pääty Kristukseen, vaan Kristus on lain päämäärä. lopputulema. Ilman että laki lakkaa.
Vanhatestamentillinen lakitulkinta ei ainakaan psalmin 119 perusteella ole ristiriidassa UT:n viestin kanssa. Laki ei ole kuollut kirjain, vaan tekee eläväksi, ohjaa, suojelee, auttaa, lohduttaa jne.
Luterilaiset käsityksen lain kahdesta tehtävästä (tai kolmesta) kertovat sen että lakia tarvitaan niillekin jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta, jotta yhteiskunta jotenkin toimisi. Mutta lain tärkein tehtävä on Kristuksen luo saattaminen.
Palaan aiheeseen. Lähtökohtaisesti laki ei ole mikään kokoelma käskyjä. Laki on ohje elää niin kuin Jumala on hyväksi nähnyt ja joka samalla asettaa ehtoja tulevaisuudelle. Siitä tuo “jos-niin” dynamiikka. Taisi olla Melanchton joka jakoi kaiken puheemme laiksi ja lupaukseksi (evankeliumi). Sillä yleensä aina kun puhumme, asetamme jotain ehtoja tulevaisuudelle:“Menen töihin, jos en ole kipeänä” jne. Evankeliumi taas on lupausta ilman ehtoja, koska se puhuu Jumalasta joka pystyy itse täyttämään kaikki ehdot jota tulevaisuudelle voi asettaa.
Laki-evankeliumi -distinktio ei siis lähtökohtaisesti ole luokittelua asioihin joita täytyy, pitää tai on pakko tehdä ja asioihin joita on lupa tehdä. Kaikki asiat voidaan sanoa lain tai evankeliumin sanalla. Laki-evankeliumi -distinktion vaikeus onkin siinä että se ei ole ensisijaisesti näitä asioita, vaan jako menee sen välillä miten sanon asian: puhunko evankeliumia tai puhunko lakia.
Tässä asiaa, josta minäkin haluaisin keskustella, mutta en ole osannut, kun yritän olla loukkaamatta joitakin ja vaikuttamalta oikeaoppiselta opettajalta (yleensäkään), kun en ole opettaja ollenkaan. Siksi tyhmät kysymykset, joihin tulee sen takia tyhmä vastaus, kun se on hyvä vastaus, mutta väärään kysymykseen.
“Oma tyhmä vastaukseni tähän olisi: Se että uskoo evankeliumin Kristuksesta, ei ole sama asia, kuin että uskoo kaikissa yksityiskohdissaan täsmälleen oikeaoppisesti. Varmaan kaikki kristityt ovat jossain opillisessa tulkinnassa väärässä, mutta pelastus liittyy siihen, että haluaa turvautua Jeesukseen.”
Minä siis haluaisin rohkeaa keskustelua helluntailaisuuden ‘harhoista’. Saa laittaa myös Offtopiciin. Helluntailaiset näyttävät edelleen saavansa suoraa puhetta ja neuvoja ja ohjeita henkimaailmasta ja silti väittävät olevansa kristittyjä. Kaikki uskonnothan niitä saavat! Eikö olisi kohtuullista vaatia, että todistavat Kristuksesta myös pääasiana. Näyttää kuin he olisivat ei kristittyjä ja uskovansa pelastuvansa muka hyvällä ‘lain’ täyttämisellään.
Kadottava harha on ja mistä tietävät muuten, että kyseessä on Pyhä Henki, jos Kristus ei kirkastu?
Eikös tuolla ole ihan sopiva ketju helluntaikeskustelulle. Tosin tämä foorumi elää ekumenian hengessä, eli voi olla hieman kyseenalaista ryhtyä kovasti moittimaan jotakuta uskonliikettä. Toisaalta foorumilla tarkastellaan maailmaa lähinnä klassisen kristinuskon perspektiivistä. En ole moderaattori, mutta tämmöistä tuli mieleeni.
On ihan asiallista nostaa jokin teema jostakin kirkkokunnasta tarkastelun alle. Esim. luterilaisuuden sola scriptura nousee säännöllisesti tikun nokkaan. Helluntailaisuuden sakramenttikäsityksestä on puhuttu ainakin joskus. Nyrkkeilyhanskat käsissä ekumeenisesti.
Jeps. Klassinen kristinusko eli vanhat kirkkokunnat on erityissuojelun alainen, mutta ei silläkään kyllä kovin positiivista vastaanottoa saa, jos tyystin tuomitsee esim. helluntaikarismaattiset liikkeet kristinuskon ulkopuolisiksi. Opin ongelmista saa puhua ja analysoida eri kirkkokuntien opetuksia, mutta tosiaan ekumenian hengessä.
Helluntaikirkko ei opeta pelastusta lain noudattamisen kautta.
Kun riparikesä taas alkaa, ja käskyjä paukutetaaan ulkoa, niin sanopas - miten 14-15 vuotiaalle esität käskyjen merkityksen, sitovuuden kristitylle? Tuotko esiin juutalaisen ja kristityn asemat lakiin eli lähinnä nyt käskyihin liitttyen?
Siis niinku tiätsä jos jengi haluu tiätää tai jotai. Tai jos joku toinen tyyppi puhuu niil nii sit vois kato heittää vähä kovaa kamaa tiskii et nyt kyl oot aivan pihalla näist…
Luin joskus artikkelin jossa pohdittiin voivatko moraaliset käskyt, l. Jumalan tahto siitä, mitä on elää Hänen tahtonsa mukaan, olla kirkkoja erottava tekijä. Kyllä voivat. Vaikka Jumalan rakkaus korotettaisiin kaiken yläpuolelle, niin sen rakkauden sisältö on ekvivalenssia käskyjen kanssa.
Rakkaus on halua yhteisestä tulevaisuudesta. ja Jumalan rakkaus on sitä, että Jumala haluaa meille yhteisen tulevaisuuden. Sen hän on varmistanut Poikansa ylösnousemisella: edes kuolema ei voi riistä meiltä yhteistä tulevaisuutta Jumalan kanssa.
Tämä rakkaus on samalla yhtä sen kanssa mitä Jumala meiltä tahtoo: Yhteisessä tulevaisuudessamme emme tapa, tee huorin, varasta, himoitse kaverin omaa. Ja ennen kaikkea: emme pidä muita Jumalia.
Meillä on lupa tähän jo nyt, sillä Jumalan valtakunta on jo keskellämme.
En tee eroa juutalaisen ja kristillisen lain noudattamisen välillä. Juutalaiset pelastettiin ja he noudattavat siksi lakia. Kristityt pelastetaan ja siksi he tekevät hyvää. Hyvä ja laki ovat tässä vaihdettavissa keskenään.
Päivän evankeliumista: "Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.” Joh 15
Hyvin sanottu. Käskyt siis kannattaa päntätä. Ja ehkä selittääkin…
Miten tähän sopii tuo edellä lainaamani Paavalin teologia?
Hän puhui siitä että lakia ei pysty kukaan täyttämään ja siksi Kristus annettiin. Ja että juutalaiset eivät näe tätä koska heidän silmillään on peite. Heidän puolestaan on käsketty rukoilla että he ottaisivat evankeliumin vastaan. Jne.
Itse olen pähkäillyt että kaikenlaiset pienemmän pahan valikoinnit sekä kiertotiet ynnä porsaanreiät ovat tuttuja myös niillä kristityillä, jotka lukevat Raamattua ensi sijassa lakikirjana, ilman että hyväksyvät kohdalleen - ja varsinkin toisille - annettua sanaa, ettei tule “tehdä töitä” pelastuakseen, ja kelvatakseen Jumalalle.
Meidän kaikkien silmillä on peite. En itse asiassa yleensä ota kantaa juutalaisuuteen. Raamattu tuo esiin sen, mitä voi kritisoida mutta myös sen mikä juutalaisuudessa kestää kristityn kritiikkiä juutalaisuuden suhteen. peite juutalaisen silmillä kertoo vain sen että he eivät näe Kristusta lain loppuna/päämääränä. Kristityt taas ajattelevat usein että lailla ei ole mitään tekemistä Kristuksen kanssa.
Kummassakin porukassa on tietenkin myös toisin ajattelevia.
Katson että meidät kristityt on kutsuttu seuraamaan hyvää eikä pahaa ja siis Jumalan tahtoa rakkaudessa, joka on kaiken lain kirjaimen ja käskyjenkin yläpuolella.
Uudessa liitossa me emme ole tappamatta sen takia että se lukee käskyissä vaan sen takia, että tappaminen on rakkauden periaatteen vastaista.
“Kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa.” (Gal 5:14).
Minulle on selvää, että pelastus on evankeliumin synnyttämän uskon kautta saatava lahja. Vain absoluuttisen armon varassa on toivoa myös aidosta elämän muuttumisesta.
Näkemykseni mukaan niin kauan kuin usko pysyy niin pelastus pysyy, riippumatta onnistumisestamme rakkauden lain noudattamisessa. On silti otettava huomioon, että esimerkiksi
“ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet POIS USKOSTA ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.” (1.Tim 6:9-10)
Usko voi joutua haaksirikkoon, jos omatunto tahallisesti paadutetaan. (1.Tim 1:19)
Tavallaan voin luterilaisena jotenkin hyväksyä ainakin käytännössä, mutta korostan Ristiä ja sovitusta että lunastusta enkä missään nimessä meidän ‘rakkauttamme’!
Lain ja evankeliumin ero on selvempi ja kauniimpi että oikea Lutherilla.
No, siis sinäkään et voi täydellä varmuudella tietää, mikä on Jumalan edessä kauniimpaa ja oikeampaa, mutta toki ymmärrän että pidät Lutheria jokseenkin erehtymättömänä kristinuskon tulkitsijana. Hän oli toki merkittävä teologi ja opintarkentaja, jonka työn pohjalta syntyi luterilainen esiymmärrys.
Luther oli ristin teologi joka sanoi, että ihmisen on tultava ei-miksikään. Niin kauan kuin ihminen kuvittelee olevansa jotakin Jumalan edessä ja rakentaa pelastuksensa sen varaan hän asettaa itsensä Jumalan oikeudenmukaisuuden mittariksi, eli tahtoo olla itse Jumala kuten paratiisissa.
Aika tyhjäksi vetää ihmisen myös intellektin tasolla seuraava Lutherin lausuma hänen Sidotussa Ratkaisuvallassaan:
Jos hänen oikeamielisyytensä olisi sellainen, että se inhimillisen käsityskyvyn mukaan voitaisiin arvioida oikeamieliseksi, niin se ei ensinkään olisi jumalallista eikä missään suhteessa eroaisi inhimillisestä oikeamielisyydestä.
Pidän Paavalia Kristinuskon erehtymättömänä tulkitsijana, vaikka hänkin on ‘lihansa’ puolesta vain syntinen ja erehtyväinen ihminen.
Jos Luther olisi erimieltä Paavalin kanssa, olisi Luther väärässä.
