LHPK:n uusi Katekismus

Juu ihan hyvä oli minunkin mielestäni tuo LHPK:n Katekismus. Aikaisemmasta Koehlerin katekismuksesta olisi saanut olla lisänä tämä Väisäsen kasteopetuksen kumous:

  1. Mutta miksi ei Kristus, meidän Herramme, sano: “Joka ei usko eikä ole kastettu, se tuomitaan kadotukseen”?
    Siitä syystä, että yksin epäusko kadottaa; ja vaikkakaan pelastava usko ei voi olla läsnä kasteen halveksimisen rinnalla, se voi olla läsnä kasteen puuttumisesta huolimatta.
  1. Luuk. 7:30. Fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.
    Kaste ei ole ehdottoman välttämätön pelastukseen siitä syystä, että se ei ole ainoa väline, jonka kautta Kristuksen lunastustyön pelastavat ansiot tarjotaan meille; myös evankeliumin sana toimii tällaisena välineenä. Mutta koska usko on ainoa väylä niin sakramentteihin kuin evankeliumin sanaankin sisältyvän armon lupauksen käsittämiseen ja omistamiseen, niin usko on ehdottoman välttämätön. On mahdollista pelastua kastamattomanakin (ristin ryöväri 395), muttei ilman uskoa Kristukseen. Mutta joka halveksii kastetta, se halveksii myös Häntä, joka sen on asettanut, ja niitä lahjojakin, joita se tarjoaa; siispä hänellä ei voi olla oikeaa uskoa, mistä syystä hän on kadotuksen tilassa. Jumala tahtoi pelastaa myös fariseukset, mutta hylkäämällä kasteen he hylkäsivät Jumalan tarjoaman pelastuksenkin (494).
    Koehelr s. 274

En lähtisi lupaamaan pelastusta ilman kastetta, koska Raamattu opettaa toisin:
Room 6: 3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
8 Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan

Kristus so. Jumala itse julisti ryövärille pelastuksen ristillä.

Minua Väisäsen uusin kastekirja enemmän hämmensi kuin lisäsi ymmärrystä. Kirjassa olisi ehdottomasti pitänyt olla luku sanan vaikuttavuudesta, (efficacia).

Otetaan nyt pikku sitaatti vaikka Lutherin Kirkkopostillasta, Helatorstain kolmannesta evankeliumisaarnasta:

62 Tämä lausuma käsitettäköön siis niin, että kasteesta on annettu käsky ja että kaste on vahvistettu; sitä siis ei saa halveksia, vaan viljellä, niinkuin sanottiin. Kuitenkaan sitä ei saa liian ankarasti rajoittaa: Jos ken ei voi tulla kasteelle, hän ei silti joudu kadotukseen tuomituksi.

63 Tästä antautuu kaiken kaikkiaan seuraavat neljä tapausta: 1) muutamat uskovat ja kastetaan; tämä on Kristuksen yleispätevä käsky ja sääntö, jota on opetettava ja noudatettava; 2) muutamat uskovat, eikä heitä kasteta; 3) muutamat eivät usko, mutta siitä huolimatta heidät kastetaan; 4) muutamat eivät usko, eikä heitä kasteta.

64 Tekstimme itse tekee saman erotuksen. Aina on niin ikään oltu yksimielisiä siitä, ettei sitä, joka uskoo, tuomita kadotukseen, vaikka ei häntä olekaan kastettu. Saattaahan käydä niin, että joku uskoo, mutta, vaikka hän pyytääkin kastetta, kuolema hänet yllättää. Tästä ei ole tarvis sen pitemmältä puhua.

Mitens tämänkin nyt sitten sovitat Väisäsen kasteoppiin? Kuka on harhaoppinen, Luther vai Väisänen? Help me.

3 tykkäystä

Vielä kun tähän voi lisäksi marssittaa lähes kaikki luterilaiset isät:

“Kaste ei ole ehdottoman välttämätön pelastukseen”
Johannes Gerhard de Baptismo &237.


Matka alkaa kasteessa. Niin kauan kuin on uskoa, ihminen jatkaa tällä tiellä kunnes hän täyttää sen kuolemassa.
jne.
LW 24, p. 42.

Uusimmassa kirjassaan Väisänen kuitenkin pyrkii kumoamaan kaikki Luterilaiset isät ja myöntääkin ettei hän ole luterilaisen ortodoksian linjoilla.

1 tykkäys

Aloitat näin:

Sitten kuitenkin toteat näin:

Voisiko olla, että se on se kuolema se pointti? Eli kaste on muoto tai konkreettiseksi tehty ilmentymä tuossa kohdassa mainitun kuoleman ilmaisemiseksi ja symbolina käsittämiseksi.

Eli kaste on tietynlaista puhetta. Se on väite siitä, että yksilö on kuollut pois langenneesta maailmasta. Ajatuksena, että tämä kuolema on kasteesta tai uskon alkamisesta alkava ja ruumiilliseen kuolemaan päättyvä prosessi. Kauan sitten ei ollut sellaista ajattelua, että ulkoinen ja sisäinen olisivat olleet polaarisia vastakohtia, joista toinen on todellisempi kuin toinen, vaan tarkoitus oli, että ulkoisen ja sisäisen välillä vallitsisi harmonia.

Jos tätä ei käsitetä, niin ajatellaan, että a) sisäinen usko voittaa ulkoisen kasteen tai b) ulkoinen kaste väistämättä aiheuttaa sisäisen uskon (kuten Väisänen näyttää ajattelevan). Ryövärillä ristillä oli sekä sisäinen että ulkoinen, koska hän sisäisesti uskoi Jeesuksen olevan Jumala, ja ulkoisesti kasteen todellisuus tai sen varsinainen ajatus oli hyvin ilmeinen, koska hehän olivat kuolemassa (vertaa viidenteen jakeeseen).

Täsmennän, että ryöväri ei tarvitse kristillistä kastetta sen vuoksi, koska Jumala julistaa hänet vanhurskaaksi ristiltä. Ei siis ole tarvetta armonvälineelle, kun armon Välittäjä on läsnä.

En ole Väisäsen kirjoja lukenut aikoihin… Uusinkin on hyllyssä, mutta en ole vielä ehtinyt lukea. Näistä erikoistapauksista, eli että uskova ei ehdi kasteelle ennen kuolemaansa ajattelen, että Jumala kyllä täydellisenä rakkautena tekee oikean tuomion heidän kohdallaan.

Silti pelastusta ei saa opettaa irrallaan kasteesta. Jeesus opetti Nikodeemosta: “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.”

1 tykkäys

Tässä kohddassa muuten tulee taas sitä kotiinpäinvetoa käännöksessä, josta ylempänä kirjoitin. Kun LHPK kääntää:

251. Onko kastamattoman ihmisen mahdollista pelastua?
Vain epäusko ansaitsee tuomion. Kasteen armon epäuskossaan hyljänneet tuomitaan. Uskoa ei voi olla sellaisen ihmisen sydämessä, joka halveksii kastetta ja torjuu sen vastoin parempaa tietoa. Kuitenkin niistä, jotka uskovat evankeliumin, mutta kuolevat ennen mahdollisuutta tulla kastetuiksi, jää hyvä kristillinen toivo.

857 Mark. 16:16 joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Raamatusta: Fariseukset ja lainoppineet torjuivat epäuskoisina Johanneksen kasteen (Luuk. 7:30). Jumalan kansan jäsenet hukkuivat epäuskon tähden. (1.Kor.10:15,12). Kastamattomina kuolleet lapset saamme viedä rukouksessa Jeesuksen luo (Mark. 10: 14).

Alkuperäisteoksessa sanotaan kuitenkin:

251. Is it possible for an unbaptized person to be saved?
It is only unbelief that condemns. Faith cannot exist in the heart of a person who despises and rejects Baptism against better knowledge. But those who believe the Gospel, yet die before they have opportunity to be baptized are not condemned.
857 Mark 16:16 Whoever does not believe will be condemned.
Bible narratives: The Pharisees and experts in the Law in unbelief rejected John’s baptism (Luke 7:30). The thief on the cross was saved without Baptism (Luke 23:39-43).

Erot korostin. LHPK:n Katekismuksen mukaan kastamattomana kuolleesta uskovasta ei jää muuta kuin hyvä kristillinen toivo. Sen sijaan Concordia Publishing Housen alkuperäisjulkaisun mukaan kastamattomana kuollutta uskovaa ei tuomita. LHPK:n Katekismus jättää siis varsin lohduttomaan tilanteeseen, puhuen toivosta se jättää omaiset kuitenkin ei toivoon vaan sen vastakohtaan epätoivoon.

Lisäksi aluperäisjulkaisu ottaa esimerkiksi kastamattomana kuolleesta ristin ryövärin, mitä LHPK: käännös ei mainitse ollenkaan.

En ymmärrä miksi tällaisia käännöksiä tehdään?

1 tykkäys

Nyt ei ole tuota kirjaa kädessä, mutta kirjan esipuheessa muistaakseni sanotaan avoimesti, että käännöstä on muokattu tai että kirja on tehty Missourin pohjalta. Katekismus onkin LHPK:n oma, eikä uusi painos LC-MS:n katekismuksesta.

Ristin ryövärin tapaus on mielestäni huono selitys kastamattoman autuuteen, koska kuten @Noviisi jo mainitsi: [quote=“Noviisi, post:120, topic:1876”]
ryöväri ei tarvitse kristillistä kastetta sen vuoksi, koska Jumala julistaa hänet vanhurskaaksi ristiltä. Ei siis ole tarvetta armonvälineelle, kun armon Välittäjä on läsnä.
[/quote]

Tämä kohdan muokkaaminen oli mielestäni perusteltua ainakin ristinryövärin osalta. Ristinryöväri oli poikkeustapaus.

Väisäsen kasteoppi on sisäisesti looginen, mutta mielestäni liikaa jännitteessä Lutherin ja luterilaisen varhais- ja täysortodoksian kanssa. Uusimmassa kastekirjassa Lutherin tekstit on jätetty melko vähälle ja niitä on käytetty valikoiden. Itse kunnioittaisin luterilaista traditiota enemmän ja yrittäisin sovittaa kasteoppia enemmän vaikkapa gerhardilaiseen malliin. Nyt Väisänen näyttää pelanneen itsensä nurkkaan näkemällä filippismiä joka paikassa - johdonmukaisesti myös Lutherista voitaisiin sanoa joidenkin kirjoitusten osalta että hän oli filippisti ! Ei tämä tunnu kivalta. En suoralta kädeltä tuomitse Väisäsen käsityksiä, mutta kaipaisin lisää perusteluita. Toivon todella, että hän löytäisi itsensä Lutherin ja Gerhardin seurasta, kasteopillisesti.

LHPK:n sivuilla kuitenkin sanotaan:

Teos käännetty ja toimitettu amerikkalaisen tunnustuksellisen luterilaisen kirkon Lutheran Church —Missouri Synodin katekismuksesta.

Ps. Eikä tuo Ristin ryöväri ollut mikään poikkeustapaus, vaan osoittaa mitä vakuuttavimmin, ettei kaste ole ehdottoman välttämätön pelastukseen. Jos kaste olisi ehdottoman välttämätön, niin ryöväri ei olisi voinut pelastua uskonsa kautta. Raamattu näet osoittaa selkeästi hänen uskoneen ja sen olleen sen seikan, joka pelasti hänet, muttei tuota toista ryöväriä kun hän ei uskonut.

Ja näin olet valmis heittämään Jeesuksen sanat Nikodeemukselle ja Paavalin opetuksen room. 6 luvussa syrjään? Eikös Jeesus toisaalta asettanut kristillisen kasteen vasta ennen ylösnousemustaan? Hän myös sanoi, että “Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”

1 tykkäys

Jos lähdetään yksittäistapauksista tekemään oppiin tarkennuksia, niin silloin pitää olla todella varovainen, ettei varsinainen oppi kumoudu tai tyhjenny. Ristinryövärin tapaus on selkeästi selitettävissä sillä, että Kristus toimi suoraan ennen kasteen asettamista, eikä tarvittu armonvälinettä kulkuneuvona.

Siitä olen kanssasi samaa mieltä (ja Pieperin kanssa), että kaste on välttämätön pelastukseen, mutta ei ehdottoman välttämätön.

Jumalalla on oikeus toimia miten tahtoo - mutta kaste on THE ARMONVÄLINE, joka on meille osoitettu uudestisyntymisen paikaksi. Opetuslapseksi ei muulla tavalla pääse kuin tulemalla kastetuksi.

2 tykkäystä

En ole koska tuossahan sanotaan, joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Näin nämä sanat on tulkinnut Luther ja luterilainen ortodoksia ja kuten sanoin Väisänen myöntää tuossa uusimassa kirjassaan olevansa luterilaisen ortodoksian kanssa eri mieltä. Kaste ei ole vain hetkellinen toimitus niin, että voitaisiin sanoa katso kerran oli kaste mutta nyt sitä ei enää ole. Ei, vaan se kestää läpi elämän niin kuin esille ottamassasi Room. kirjeen kuudennessa luvussa vastustamattomasti osoitetaan. Luther sanoo, että meidän tulee joka päivä uskolla upottaa vanha ihmisemme kasteen hautaan ja sen sijaan on noustava joka päivä uuden ihmisen.

Valaisen vielä esimerkin kautta ajatteluani milloin näen, että kaste ei ole ehdottoman välttämätön… Äiti synnyttää lapsen ambulanssissa ja lapsi kuolee. Äiti menettää paljon verta, menee tajuttomaksi ja joutuu tehohoitoon. Lapsi jää tilanteen kaoottisuuden vuoksi sairaalassakin kastamatta. Äiti virkoaa teholta ja kauhistuu, että hänen lapsi jäi kastamatta ja joutuu kadotukseen, koska Raamattu opettaa, että pelastukseen tarvitaan kaste. Jos olisin pastori, joka tuota äitiä lohduttaisi, niin en epäilisi hetkeäkään, että tuo lapsi pelastuu ja silloin vetoaisin mm. näihin Jeesuksen sanoihin.

1 tykkäys

Minusta @PekkaV kirjoittaa hyvin:

Tämä on todellakin ainut tie Kristuksen ruumiin eli kirkon yhteyteen, siis kaste. Kaste on myös pelastukseen välttämätön, kun siitä Augsburgin tunnustus sanoo:

Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon. (CA IX)

Ja yhtäältä täytyy huomioida myös se, että varhainen kirkko piti katekumeeneja ennen heidän kastettaan kristittyinä jo, ja jos he kuolivat, he saivat kristillisen hautauksen. Kasteeseen suuntautuminen tahtoen/proleptisesti toteuttaa kasteen kuolemassa. Tai siis toisin sanoen, “kastamattomuus ei kadota, vaan kasteen halveksunta”. Kaiken tämän perustana on Herramme sana:

Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Miksi evankeliumin uskominen ja kaste on linkitetty? Koska evankeliumi sisältää sanoman Kristuksen kuolemasta, ja kaste on yhdistämistä Kristuksen kuolemaan. Se, joka uskoo sanoman, myös noudattaa sitä. Usko ei ole vain tietämistä, vaan se on myös hyväksymistä ja tottelemista, Kristuksen käskyjen noudattamista. Ja yksi niistä käskyistä on käsky tulla kastetuksi. Sellainen saarna uskon kautta tulevasta pelastuksesta on virheellistä, jossa saarnataan uskon muotoa vailla uskon sisältöä. Usko kohdistuu aina evankeliumiin, ja jos joku väittää, että usko pelastaa ilman kastetta, hän ei ole ymmärtänyt, että usko itsessään sisältää uskon kasteen kautta syntyvään Kristus-yhteyteen.

Vielä lisäisin tämän teille, kyse on Konstantinopoli I:n 5. kaanonista:

Those who from heresy turn to orthodoxy, and to the portion of those who are being saved, we receive according to the following method and custom: Arians, and Macedonians, and Sabbatians, and Novatians, who call themselves Cathari or Aristori, and Quarto-decimans or Tetradites, and Apollinarians, we receive, upon their giving a written renunciation [of their errors] and anathematize every heresy which is not in accordance with the Holy, Catholic, and Apostolic Church of God. Thereupon, they are first sealed or anointed with the holy oil upon the forehead, eyes, nostrils, mouth, and ears; and when we seal them, we say, The Seal of the gift of the Holy Ghost. But Eunomians, who are baptized with only one immersion, and Montanists, who are here called Phrygians, and Sabellians, who teach the identity of Father and Son, and do sundry other mischievous things, and [the partisans of] all other heresies— for there are many such here, particularly among those who come from the country of the Galatians:— all these, when they desire to turn to orthodoxy, we receive as heathen. On the first day we make them Christians; on the second, catechumens; on the third, we exorcise them by breathing thrice in their face and ears; and thus we instruct them and oblige them to spend some time in the Church, and to hear the Scriptures; and then we baptize them.

Eli kuinka joku voi olla kristitty ennen kuin häntä on kastettu? Totta kai siksi, että hän hyväksyy Kristuksen, ja tahtoo seurata Kristusta.

Ristin ryöväri on tosiaan siinä mielessä huono ennakkotapaus, että hän kuoli ennen kristillisen kasteen asettamista. Silti olen myös sitä mieltä, että Väisäsen kasteoppi menee liian pitkälle ja että ennen kastettaan kuollut uskova pelastuu (ks lisähuomautus alla). LHPK:n “käännös” on mun mielestä myös epäeettisesti tehty, koska se jättää epäselväksi, miltä osin ja miten alkuperäistä katekismusta on muokattu. Mun mielestä pitäisi kääntää täsmällisesti ja mainita vaikka esipuheessa tai alaviitteissä, mihin kohtaan on korjattavaa. Tai sitten tehdä kokonaan oma teos käyttäen englanninkielistä versiota vain lähteenä. Väännöskäännöksestä tulee mieleen lähinnä jehovantodistajien raamatunkäännös.

Lisähuomautus kastamattomien pelastuksesta: Kastamaton uskova, joka pelastuu, pitäisi kuitenkin olla jonkinasteinen kasteoppilas. Jos tahallisesti lykkää kastetta, pitäen sitä jopa tarpeettomana, en uskaltaisi sanoa ihan näin vahvasti hänen pelastumisen mahdollisuuksistaan. Tällaisia henkilöitä löytyy mm. helluntailaisten perheiden aikuisista lapsista jonkin verran.

2 tykkäystä

Tunnustuskirjat sanovat asiasta näin:

Tärkeämpää on ymmärtää, millä tavoin sakramentteja on käytettävä. Tässä kohden me tuomitsemme skolastisten opettajien koko joukon, he kun selittävät, että sakramentit tuottavat armon sille, joka ei pane vastaan, pelkästään sen nojalla, että ne toimitetaan, ilman niiden hyväksikäyttäjän oikeaa mielentilaa. On kerta kaikkiaan juutalainen ajatus, että meidät vanhurskautetaan ulkonaisen jumalanpalvelustoimituksen voimasta ilman sydämen oikeaa mielentilaa, nimittäin uskoa. Silti tätä jumalatonta ja turmiollista käsitystä opetetaan kaikella arvovallalla koko paavikunnassa. Paavali torjuu tämän ja opettaa, ettei Aabrahamia vanhurskautettu ympärileikkauksella vaan että ympärileikkaus oli uskon harjoittamiseksi annettu merkki. Samoin mekin opetamme, että sakramenttien oikeaan käyttöön kuuluu lisäksi usko niihin liittyviin lupauksiin; usko ottaa vastaan sen, mitä on luvattu ja mitä juuri sakramentissa tarjotaan. Tämä ajatustapa on selkeä ja täysin varma. Lupauksesta ei ole mitään hyötyä, jollei sitä oteta vastaan uskolla. Sakramentit taas ovat lupausten merkkejä. Niitä hyväksi käytettäessä täytyy siis myös uskon olla mukana sillä tavoin, että jos joku nauttii Herran ehtoollista, hän nauttii sitä uskossa. Koska se on Kristuksen selkeiden sanojen mukaan uuden liiton <<<0188>>> sakramentti, tulee ehtoollisen nauttijan olla varma siitä, että hänelle annetaan lahjaksi se, mitä uudessa liitossa on luvattu, nimittäin syntien anteeksiantamus. Tämän hän ottakoon uskossa vastaan, rohkaiskoon arkaa omaatuntoaan ja olkoon selvillä siitä, etteivät nämä todisteet petä, vaan ovat yhtä varmoja kuin jos Jumala uuden ihmeen tehden taivaasta käsin lupaisi tahtovansa antaa anteeksi. Mutta mitä hyötyä olisi ihmeistä ja lupauksista sille, joka ei usko? Me puhumme tässä omakohtaisesta uskosta, joka uskoo ihmistä itseään koskevaan lupaukseen. Emme siis puhu siitä, että joku vain yleisesti uskoo Jumalan olemassaoloon, vaan siitä uskosta, joka uskoo, että syntien anteeksiantamus on hänelle tarjolla. Tästä sakramentin käytöstä saavat lohdutusta hurskaat ja arat sielut.

On sanoin kuvaamatonta, kuinka paljon ja monenlaista väärinkäyttöä kirkossa on synnyttänyt tuo vimmattu käsitys sakramentin tehosta pelkästään ulkonaisen toimittamisen nojalla, ilman hyväksikäyttäjän oikeaa mielentilaa. Tästä on johtunut tuo ääretön messujen häpäiseminen. Siitä kuitenkin tuonnempana. Vanhoilta kirjoittajilta ei voida skolastikkojen tueksi tässä asiassa esittää yhtäkään kirjainta. Augustinus sanoo päinvastoin, että usko sakramenttiin vanhurskauttaa, ei sakramentti. Ja tuttu on Paavalin lause: (Room. 10:10) “Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi.”

Tunnustuskirjat, s.187-188.

Mitä asiaa tällä pitkällä sitaatilla halusit perustella tai puolustaa ? Kastamattoman pelastusta ? Ei liity mielestäni aiheeseen…mutta tyhmäksi kun olen jo toisaalla todistettu niin voitko pikkaisen jeesata.

Tässä ei nyt varmaan kukaan kyseenalaistanut uskon merkitystä pelastuksen asiassa. Tarvitaan sekä usko, että kaste, niinkuin Raamattu opettaa.

Usko kuitenkin pelastaa missä ikinä se on. Se on siis ehdottomasti välttämätön pelastukseen, mitä taas kaste ei ole. Ehkäpä seuraava ison Waltsun teksti hahmottaa mistä oikein on kysymys silloin kun opetetaan Väisäsen harhan tavoin kasteesta:

https://www.dropbox.com/s/k30sd2gxu7sa01e/Ex%20Opere%20%20Operato.doc?dl=0