LHPK:n uusi Katekismus

1 tykkäys

Kiinnostavaa että tuo on käännetty Missourii synodin katekismuksesta. Voiskohan tästä heittää provohypoteesin, että tunnustuksellinen luterilaisuus on ensi sijassa amerikkalainen ilmiö.

2 tykkäystä

Kaiken varalta kannattaa vielä jäljittää hiukan. Saattaa olla noin, mutta kun yhden tiedonmurun perusteella ei vielä tiedä vaikutteiden kulusta oikein mitään.

Näitä hypoteeseja on ennenkin esitetty, mutta historiallisesti LHPK on syntynyt Suomen evlut kirkon sisällä, kun piispa Rimpiläinen vihki Juhana Pohjolan Luther-säätiön työhön jumalanpalvelusyhteisöjä rakentamaan. LHPK:lla Missouri-synodiin on ollut LHPK:lla hyvät yhteydet, niin kuin moniin muihin luterilaisiin kirkkoihin (Saksa, Englanti, Ruotsi, Norja) sekä yhteys ILCn. (http://www.lhpk.fi/tietoa-lahetyshiippakunnasta/#yhteydet )

Missouri-synodi on syntynyt luterilaisten siirryttyä Euroopasta (lähinnä Saksasta) Yhdysvaltoihin. Eli Missouri-synodilla on Eurooppalaiset juuret, eikä toisin päin. Lisäksi Missouri-synodin kirkollinen rakenne on erilainen. Heillä ei mm. ole piispaa ja seurakunnat ovat vielä enemmän itsenäisiä.

Nyt k√§√§nnetty katekismus ei ole suora k√§√§nn√∂s, vaan sit√§ on kuulemani mukaan hieman ‚ÄĚnykyaikaistettu‚ÄĚ ja joitakin kohtia tarkennettu. K√§√§nn√∂sty√∂n ovat tehneet pastori Samuli Siikavirta ja piispa Soramies ja LHPK:n konsistori on sen tarkastanut ja hyv√§ksynyt. Sen hinta on 10‚ā¨ ja sen voi tilata LHPK:n kansliasta. Katekismuksia saa my√∂s LHPK:n seurakunnista.

2 tykkäystä

Tässä vielä Katekismuksen sisältö ja esipuhe:

**Sisällys**

Esipuhe 5
Vähä katekismus 7
Kymmenen käskyä 9
Apostolinen uskontunnustus 12
Isä meidän -rukous 14
Pyhän kasteen sakramentti 17
Miten tietämättömiä on neuvottava ripittäytymään? 19
Alttarin sakramentti 22
Rukouksia 24
Huoneentaulu 27
Vähän katekismuksen selitys 32
Johdanto 32
Kymmenen käskyä 38
Apostolinen uskontunnustus 81
Isä meidän -rukous 142
Sakramentit 168
Pyhän kasteen sakramentti 170
Rippi 182
Alttarin sakramentti 194
Augsburgin tunnustus 210
Hakemisto 222


**Esipuhe**

Tohtori Martti Lutherin (1483‚Äď1546) kirjojen joukosta erottuvat vuonna 1529 kirjoitetut V√§h√§ ja Iso katekismus. Ne ammensivat vanhasta kasteopetusperinteest√§, mutta samalla kiteyttiv√§t uskonpuhdistuksen l√∂yd√∂t helposti omaksuttavina opetuksina. Katekismukset tiivistiv√§t Raamatun keskeisen sis√§ll√∂n. Niiss√§ esitet√§√§n yksinkertaisella tavalla se, miten ihminen pelastuu ja el√§√§ pelastettuna.Jo katekismuksen rakenne johdattaa ihmisen kristinuskon ytimeen, Kristuksen yhteyteen. Ensimm√§inen p√§√§kappale sis√§lt√§√§ kymmenen k√§sky√§ selityksineen. T√§m√§ Jumalan laki osoittaa ihmisen syntiseksi ja syylliseksi Jumalan edess√§. Lain musertamalle ihmiselle ainut apu on evankeliumi.Toisessa p√§√§kappaleessa esitet√§√§n uskontunnustus, joka opettaa Kolmiyhteisen Jumalan, Is√§n ja Pojan ja Pyh√§n Hengen armolliset teot. Uskontunnustus on evankeliumia, Jumalan vastaus syntisen ihmisen h√§t√§√§n. T√§m√§n ilosanoman ihminen saa uskossa vastaanottaa. T√§m√§n j√§lkeen Jumalan k√§skyist√§kin tulee uskovalle ohje, miten pelastettuna elet√§√§n.Kolmannen p√§√§luvun sis√§lt√§m√§ Is√§ meid√§n -rukouksen selitys johtaa uskonsa tunnustaneen kristityn rukoukseen, el√§v√§√§n yhteyteen Jumalansa kanssa. Rakkaudessaan Jumala antaa sanatkin, joilla kristitty saa rukoilla h√§nt√§. Herran rukous on my√∂s evankeliumia lain musertamalle: Kristuksessa sovitetuilla ja Jumalan lapsiksi tulleilla on taivaallinen Is√§, jota heid√§n on oikeus l√§hesty√§ rukouksessa.Katekismuksen p√§√§luvuissa 4‚Äď6 kerrotaan, mill√§ tavalla Jumalan Pyh√§ Henki toimii kristityn el√§m√§ss√§ armonv√§lineiden kautta. Kasteessa ihminen saa syntins√§ anteeksi ja tulee Jumalan lapseksi. Ripin synninp√§√§st√∂ss√§ Pyh√§ Henki yh√§ uudelleen vakuuttaa sanan ja sit√§ julistavan saarnaviran kautta, ett√§ anteeksiantamus Kristuksen t√§hden on tosi ja varma. Ehtoollisella kristitylle lahjoitetaan Kristuksen tosi ruumis ja veri syntien anteeksiantamiseksi. Lis√§ksi katekismus sis√§lt√§√§ jokap√§iv√§isen hengellisen el√§m√§n tueksi aamu- ja iltarukouksen, ruokarukouksen sek√§ ohjeita kristilliseen el√§m√§√§n huoneentaulujen muodossa.Suomessa Lutherin V√§h√§ katekismus loi pohjan kristinuskon opetukselle. Juhana Gezeliuksen (1666) ja Olaus Svebiliuksen (suom. 1745) katekismusselitykset opettivat luterilaisen uskon sukupolvelle toisensa j√§lkeen. Lutherin V√§h√§n katekismuksen varaan ovat my√∂s rakentuneet Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kristinopit (1893, 1923, 1948 ja 1999)Martti Lutherin katekismukset ovat luterilaisten kirkkojen yhteist√§ aarretta. Niit√§ on opetettu ja selitetty eri aikoina kaikissa luterilaisissa kirkoissa. T√§m√§ kirja on amerikkalaisen tunnustuksellisen luterilaisen Lutheran Church‚ÄďMissouri Synodin katekismusselitys vuodelta 1991. K√§√§nn√∂steksti√§ on pienilt√§ osin muokattu Missouri-synodin vuoden 2016 katekismusehdotuksen pohjalta. Kirjaan on lis√§tty lyhyit√§ opetuksia ajankohtaisista kysymyksist√§ ja otteita suomalaisesta katekismusperinteest√§. Martti Lutherin V√§h√§ katekismuksen k√§√§nn√∂s pohjautuu 1948 Kristinopin k√§√§nn√∂kseen, jota L√§hetyshiippakunnan katekismusty√∂ryhm√§ on muokannut.T√§m√§ katekismusselityksen vahvuutena on sen opetusten ankkuroiminen Raamattuun. Toiveena on, ett√§ se voisi kodeissa kulua k√§yt√∂ss√§ hengellisen√§ k√§sikirjana.Koska katekismus johdattaa kristinuskon ytimeen, on siin√§ kastetulle kristitylle opiskeltavaa koko el√§m√§n ajaksi. Martti Luther toteaakin katekismuksen jatkuvasta lukemisesta osuvasti:

Mutta puhuakseni itsestäni: myös minä olen tohtori ja saarnaaja, ainakin yhtä oppinut ja kokenut kuin nuo ylimieliset ja suruttomat arvelevat olevansa. Silti teen kuin lapsi, joka opettelee katekismusta. Aamuisin ja muulloinkin, kun minulla on aikaa, luen ja lausun sana sanalta ääneen Isä meidän -rukouksen, kymmenen käskyä, uskontunnustuksen, psalmeja jne. Sen lisäksi minun on joka päivä jatkuvasti luettava ja opiskeltava, enkä sittenkään kykene käsittämään lukemaani niin kuin kernaasti haluaisin. Lapseksi ja katekismusoppilaaksi minun on jäätävä ja mielelläni jäänkin.

(Ison katekismuksen johdanto)

Suomen ev. lut. kirkko on tunnetusti moniääninen. Se että että henkilöt X ovat olleet jäseniä ei kerro kauheasti mitään. Aiemmin heitetty provo oli toki ihan vain provo, mutta yksityiskohdat ovat epäintuitiivisuudessaan kiinnostavia. Monet säätiöläiset ovat viidesläistaustaisia eikä esim. evankelisia ja kirjallisuutta käännetään Amerikasta eikä lähialueilta. Ei se väärin ole, mutta se on nähdäkseni anomalia ja anomaliat ovat kiinnostavia.

Pistin @Stgeorg:n pitkät lainaukset spoilerin taakse.

1 tykkäys

Olen ymmärtänyt, että säätiöllä on tosiaan yhteyksiä Lutheran Heritage Foundationin kautta amerikkalaiseen rahaan. Lisäksi Suomen tunnareilla on nähdäkseni ollut jo pidempään yhteyksiä Missouri-synodiin. Ellen väärin muista, Kalle Kuusniemen gradu sivusi aihetta, hieman lähemmäksi tulee hänen väitöskirjansa, jonka yhteenveto alla:

Yhteenveto

Luterilainen kirkko Missouri-synodi ei ollut yhteyksissä Baltian ja Inkerin luterilaisiin kirkkoihin Neuvostoliiton aikana. Missouri-synodin oli ollut lähes mahdotonta luoda kontakteja heidän kapean ekumeniakäsityksen ja heidän antikommunistisen asenteensa vuoksi ja koska Missouri-synodi ei kuulunut Luterilaiseen maailmanliittoon, joka oli jossain määrin tekemisissä neuvostoliittolaisten kirkkojen kanssa. Neuvostoliiton romahtamisen myötä Missouri-synodille avautui täysin uusia mahdollisuuksia päästä yhteyksiin jälkineuvostoliittolaisten luterilaisten kanssa. Tutkimuksessani selvitän sitä, millä tavoin Missouri-synodi on vaikuttanut Baltian ja Inkerin luterilaisiin kirkkoihin vuodesta 1991 vuoteen 2001, myös ottaen huomioon luterilaisten keskinäiset suhteet kansainvälisellä tasolla.

Tutkimus alkaa Missouri-synodin ensimmäisistä kontakteista Baltian ja Inkerin luterilaisiin. Näitä yhteyksiä luotiin Missouri-synodin virallisten apuorganisaatioiden kautta yhteistyössä Suomen Tunnustuksellisen Luterilaisen Kirkon kanssa vuonna 1991. Ensimmäiset suorat viralliset Missouri-synodin kontaktit kyseisten maiden kirkkojen kanssa luotiin 1992.

Viron luterilainen kirkko kehittyneempänä, omavaraisempana ja Suomen kirkon tukemana ei ollut samassa määrin Missouri-synodin tuen tarpeessa. Viron kirkolla oli myös liberaalimpi teologinen lähestymistapa ja se oli hyväksynyt naispappeuden ja jatkoi naisten vihkimistä papeiksi. Inkerin, Latvian ja Liettuan positiot olivat melko hyvin yhteensopivat ja edelleen kehittyivät sopivammiksi Missouri-synodin kanssa tehtävää yhteistyötä ajatellen. Esimerkiksi Latvian kirkko oli hyväksynyt naisten pappisvihkimyksen, mutta mitätöi päätöksen vuonna 1993. Tämän jälkeen ongelmallinen naispappeuskysymys ei ollut esteenä Latvian kirkon ja Missouri-synodin välisessä yhteistyössä.

Yhteistyön ja kumppanuusneuvottelujen seurauksena Missouri-synodi ja Inkerin kirkko allekirjoittivat alttari- ja saarnastuolisopimuksen Missouri-synodin konventissa 1998. On merkittävää, että ensimmäistä kertaa kirkosta, joka jo oli Luterilaisen maailmanliiton jäsen, tuli Missouri-synodin kumppani. On mahdollista sanoa, että tästä kumppanuudesta tuli malli kahdelle muulle balttialaiselle kirkolle, jotka sitten myöhemmin allekirjoittivatkin kumppanuussopimuksen Missouri-synodin kanssa. Missouri-synodille sopimus inkeriläisten kanssa tarkoitti sitä, että Missouri-synodi otti askeleen suvaitsevaisempaan ja avoimempaan suuntaan suhteessa partnerikirkkoihin ja niiden monimuotoisuuteen. Tämän tutkimuksen päätekohta on heinäkuu 2001, jolloin Missouri-synodin konventin delegaatit äänestivät kumppanuussopimuksen puolesta Latvian ja Liettuan luterilaisten kirkkojen kanssa.

Missouri-synodin tärkeimmät avustamisen muodot ja samalla merkittävimmät vaikutukset Inkerin, Latvian ja Liettuan luterilaisille kirkoille ja vähemmässä määrin Viron kirkolle olivat teologinen, taloudellinen ja moraalinen tuki.

Teologinen tuki oli tärkein avustamisen muoto. Missouri-synodi tuki laajasti alueen teologista koulutusta erityisesti kahdesta syystä. Ensinnäkin, Missouri-synodi oli uudelleen vahvistanut kantansa monissa teologisissa kysymyksissä eikä mennyt niissä yhtä progressiivisesti eteenpäin kuin esimerkiksi saksalaiset tai ruotsalaiset luterilaiset. Näin ollen Missouri-synodin teologia oli ymmärrettävämpää postghettoteologialle ja lähempänä sitä. Toiseksi, Missouri-synodilla oli kapasiteettia tarjota koulutuksellista yhteistyötä, koska sillä oli erittäin kattava koulutussysteemi.

Taloudellista tukea annettiin monenlaisiin tarpeisiin. Tuki oli usein suoraan liitetty palvelemaan teologisen koulutuksen tarpeita, mutta tukea annettiin myös jossain määrin mm. diakoniseen työhön. Ehkä monien läntisten luterilaisten yllätykseksi Missouri-synodilta saatu taloudellinen tuki teki Baltian ja Inkerin kirkoista itsenäisempiä eivätkä ne enää olleet yhtä haavoittuvia rahoituksen lopettamiseen liittyvien uhkausten suhteen, joita heihin kohdistivat eräät Luterilaiseen maailmanliittoon kuuluvat kirkot.

Moraalinen tuki oli arvokasta ja se oli yhteydessä teologiseen ja taloudelliseen tukeen. Alkuvaiheessa kommunistisen vainon alla kärsineiden itäeurooppalaisten pienten kirkkojen tukeminen koettiin tärkeäksi. Moraalisen tuen merkitys ehkä jopa lisääntyi, kun eurooppalaisen luterilaisuuden valtavirran puolelta tuli ankaraa kritiikkiä ja painostusta Baltian ja Inkerin kirkkojen suuntaan.

Missouri-synodin vaikutuksen ja Baltian ja Inkerin luterilaisten kirkkojen konservatiivisen luonteen takia luterilainen uusjako tai uudelleen asemoituminen tapahtui Itä-Euroopassa. Inkerin, Latvian ja Liettuan kirkoista ja jossain määrin myös Viron kirkosta, kasvoi välimaaston kirkkoja jotka kaikki olivat laajalti yhteydessä molempiin, sekä Luterilaiseen maailmanliitoon että Missouri-synodiin. Missouri-synodi oli saavuttanut vain yhden vuosikymmenen aikana tukevan jalansijan Baltian ja Inkerin luterilaisissa kirkoissa.

Tässä myös aihetta koskeva juttu teologia.fi:stä:

https://www.teologia.fi/ajankohtaista/1227-vaeitoes-6-6-2015-helsingin-yliopistolla-luterilainen-uusjako-tapahtui-1990-luvulla-baltiassa-ja-inkerinmaalla-yhdysvaltalaisen-missouri-synodin-myoetaevaikutuksesta

1 tykkäys

[quote=‚ÄúSilvanus, post:8, topic:1876, full:true‚ÄĚ]Olen ymm√§rt√§nyt, ett√§ s√§√§ti√∂ll√§ on tosiaan yhteyksi√§ Lutheran Heritage Foundationin kautta amerikkalaiseen rahaan.
[/quote]

Tämähän on jo vanhaa tietoa. Jossain radiopakinassaan(?) Johann Korhonen liitti näppärästi yhteen säätiön amerikkalaisen rahoituksen, ja ainakin rivien välissä myös ohjauksen, sekä Ugandan homoseksuaalien vainot. En nyt muista päättelyketjua tarkemmin, mutta kun se kerran oli radiossa niin eiköhän se ole totta.

2 tykkäystä

Johann Korhonen? Kuka hän on miehiään?

Hitsi mitä stereotyyppistä ajattelua!! Erisnimethän on vaan henkilöillä, eikä niistä tartte tehdä tommosia oletuksia…

Mielenkiintoista! Minulla kun on kyseinen Katekismus hyllyss√§ni Missourin alkuper√§isjulkaisuna niin saan verrata onko k√§√§nn√∂ksess√§ oltu sille uskollisia vaiko vedetty joiltain osin ‚Äúkotiin‚ÄĚ p√§in?

1 tykkäys

No Johann on. Kukas muu.

Miten se eroaa aiemmasta LHPK:n katekismuksesta?

1 tykkäys

Hankin eilen LHPK:n julkaiseman Katekismuksen. Teos vaikuttaa todella lupaavalta! Selailin läpi joitain kohtia, joihin minulla liittyy murheita Lähetyshiippakunnan suhteen. Tämä katekismus opettaa niistä hienosti. Olen todella iloinen, jos ja kun LHPK:n katekismuksen opetus juurtuu seurakuntalaisten sydämiin!

1 tykkäys

Olisi hienoa, jos kommentoisit huomiosi meille. Veikkaan, että kasteosio saattaa olla yksi ilon aihe.

Joo, kaste oli yksi. Sen lisäksi katsoin virkaopin, luomisopin ja raamattuopin. Kaikki oli oikein mainiota. Ehkäpä kirjoittelen tarkemmin lisää, kun saan kirjan luettua :slight_smile:

79 viestiä siirrettiin toiseen ketjuun: Luterilaisuuden ongelmallisia taustaoletuksia

Tässä Katekismuksen opetuspaketti:

2 tykkäystä