Liturginen sooloilu (ev.-lut.)

Evlut messussa saa usein jännittää, pitäytyykö liturgi tarkasti Jumalanpalvelusten kirjan (Kirkkokäsikirjan) sanamuotoihin vai keksiikö hän niihin jotain omia “parannuksiaan”.

Käsikirjan mukaan liturgi lausuu ehtoollisen jälkeen: “Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri
kätkeköön henkemme, sielumme ja ruumiimme [, koko olemuksemme,] iankaikkiseen elämään.” Joskus nuo hakasulkeissa olevat sanat lausutaan, joskus ei; käsikirja kaiketi sallii tässä molemmat tavat. (Käsikirjassa on myös kokonaan toinen vaihtoehto päätössanoiksi, mutta se ei ole nyt relevantti.)

Mutta vastikään evlut messussa liturgi lausui tässä: “… kätkeköön henkemme, sielumme ja ruumiimme, koko persoonamme, iankaikkiseen elämään.” Tämä särähti pahasti korvaan, kun klassisessa kolminaisuusopissa olemus ja persoona ovat niin keskeisiä termejä ja nimenomaan eri asioita.

Tekikö pappi väärin vai nipotanko turhasta? (Ja tämä ei tosiaan ole ensimmäinen kerta kun törmään tällaiseen liturgian luovaan variointiin.)

1 tykkäys

Ennen sanottiin: Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri kätkeköön teidän ruumiinne ja sielunne iankaikkiseen elämään.
Tämä on paljon paremmin, kuin tuo kolmiosainen formelli. Ehtoollisessa on ruumis ja veri (=sielu) ja ne kohdistuvat vastaanottajan ruumiiseen ja sieluun. Leipä ravitsee ruumista, viini ilahduttaa sielua.

Osoitus siitäkin, että kun muutellaan ja muunnellaan alkaa homma toisesta suunnasta purkautua.

Joo, tämä vanhempi oli parempi.
En tosin ole ihan varma siitä, pitääkö meidän ehtoollisessa erotella ruumiin ja sielun vaikutuselementtejä - parempi on vain nauttia yksinkertaisesti uskoen, ja uskoa myös sanat.

Tärkeämpää on ehtoollisen oikea ja arvollinen nauttiminen:
mennä syntisenä, armoa kaipaavana ehtoolliselle, vielä siinä lupauksessa kuin kasteessakin: “oikein luopua Perkeleestä ja hänen menoistansa…”.

Nämäkin Jeesuksen sanat antavat ajattelemisen aihetta:
23 "Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, 24 niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa.
Mene sitten vasta antamaan lahjasi.

En nyt ota kantaa siihen onko ihmisellä ruumis ja sielu vai ruumis, sielu ja henki, mutta tuo verbi kätkeä tässä yhteydessä on vähän hämmentävä. Eräs katolinen pappi, ulkomaalainen, mutta joka osasi suomea hyvin, kysyi kerran minulta tuon sanan merkitystä. "Eikö kätkeä sanan merkitys ole piilottaa? " hän kysyi. "miksi luterilaisessa kirkossa sanotaan: Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri kätkeköön teidän ruumiinne ja sielunne iankaikkiseen elämään`? Minä silloinen luterilainen koulutyttö vastasin, että verbin toinen merkitys on varjella tai suojella, mutta että kyseessä on vanhahtava sana. Monia muitakin ihmisiä varmasti tuo “kätkeä” tuossa yhteydessä hämmentää, joten en ihmettele, jos joku korvaa sen uudemmalla sanalla.

Kieli vanhenee yleensä noin 200 vuodessa sellaiseksi, että sitä ei ymmärrä, mutta suomen kielen vanhenemisnopeus 1800- ja 1900-luvuilla oli kyllä paljon nopeampi. Liturgista kieltä tulee uudistaa varovasti. Ortodoksisessa jumalanpalveluksessa pappi, diakoni tai lukija lukee aina kirjasta. Niin on oikein määrätty. Käytäntö estää sooloilun ja muistikatkot. Siihen olen kuitenkin tyytymätön, että uusia käännöksiä vanhoihin teksteihin otetaan tavan takaa käyttöön. Kansa ei ehdi tottua.

1 tykkäys

Ei kai niitä voikaan erottaa. Ehtoolliseen sisältyy monivivahteinen merkitysten ja viittausten suma, että ne kuitenkin pitää säilyttää. Yksi on tämä ruumis - sielu : ruumis - veri : leipä - viini. Kuitenkin kummassakin elementissä on koko Kristus ja koko Kristuksen nauttii jokainen vastaanottaja, koko ihminen.

  1. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.
  2. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa;
  3. kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.
  4. Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta

Viittaa siihen, että vanha ihmisemme on haudattu yhdessä Kristuksen kanssa,
noustakseen joka päivä parannuksessa uutena ylös hänen kanssaan ja kerran kirkkaudessa, saaden Kristuksen kirkastetun ruumiin…

Tässähän on kysymys ehtoollisesta eikä kasteesta! Ja tosiaankin kätkeä sanan toinen merkitys on varjella. Esim vanhassa virressä sanotaan " Hän kätkee käymisemme". Asiayhteydestään irrotettuja Raamatun sitaatteja en ymmärtänyt. Meillä ortodoksisessa kirkossa Pyhää Kirjaa luetaan luku kerrallaan - tai ainakin perikooppi kerrallaan.

Tämä on kyllä ihan uutuus. Patristisella ajalla Raamatun käyttö oli varsin monimuotoista.

Niin oli, mutta nykyään selitetään mihin jokin sitaatti liittyy.

Ei niitä nyt niin tavan takaa oteta käyttöön, niitä saisi uudistaa useamminkin.

Kyllä otetaan. 50 vuotta olen ortodoksisessa kirkossa käynyt ja sinä aikana ovat keskeiset jumalanpalvelustekstit tekstit muuttuneet moneen kertaan, luultavasti jopa enemmän kuin luterilaisessa kirkossa. Tämä on kuitenkin vähän off topic. Asia ei liity sooloiluun, kun kerran kirjasta luetaan.

Luterilaislla on useita vaihtoehtoisia kaavoja, ja papeilla kirkollisissa toimituksissa mahdollisuuksia vapaitten puheitten pitämiseen. Tämä mahdollistaa sooloilun.

1 tykkäys

Mitkä osat ovat liturgiassa ihan pakollisia ja sellaisia, että ei oikeastaan koskaan pitäisi jättää pois? Viimeksi kun kävin eräässä viikkomessussa, niin Jumalan Karitsa oli jätetty pois ja eräällä kertaa sama pappi jätti messusta synnintunnustuksen pois tai se oli ehkä korvattu tai nimetty jotenkin kasteen muisteluksi tms eikä se osio mielestäni ollut varsinainen synnintunnustus eikä tainut olla synninpäästöä.

Tuossa viimeksi olleessa viikkomessussa liturgia oli muutenkin niin sekava, että asetussanat menivät minulla ihan täysin ohi ja seuralaisenikin hieman epävarmasti sanoi, että kyllä ne vissiin lausuttiin, mutta tosi nopeasti kai.

1 tykkäys

viikkomessulla on oma, lyhennetty kaava. Minusta se ei ole oikein onnistunut. Ensimmäiseksi voidaan karsia virsiä ja saarnaa. Ehtoollisliturgiaa ei pitäisi kamalasti karsia.

1 tykkäys

Oman seurakuntamme sunnuntain aamumessu, joka kestää vain reilut puoli tuntia, on karsittu juuri laulujen (no, Salve Regina nyt vetäistään porukalla loppusiunauksen jälkeen, mutta siinä kaikki) ja saarnan osalta. Ehtoollisliturgiaan ei tietenkään kajota. Minä henkilökohtaisesti kyllä rakennun tämmöisestä suuresti.

Meillä arkimessuissa noin, mutta niissä myös uskontunnustus ja yleiset esirukoukset ( joskus ) jäävät pois.

Minä arvasin, että sinä puutut tuohon.
Otin vain esille tuon kätkemisen, miten se esiintyy.
Sitä paitsi, eihän se ole millään tavalla irti asiayhteydestään.
Jos elämä on Kristuksessa kätketty uskon kautta, on se sitä myös ehtoollisessa nautittuna, koska usko siinäkin on tärkein, ei pelkkä toimitus.

Kasteessa ja ehtoollisella ei ole tässä mielessä mitään eroa.
Se, mikä on luvattu kasteessa, luvataan myös ehtoollisessa.
Onhan kaiketi sentään usko myös luopumista kaikesta siitä, mikä tulee Jumalaa vastaan.

Ajattelin, että tämä kätkettynä viittaa samaan, mikä tulee esiin Col 3:ssa.
Uudessa kaavassa puhutaan varjelemisesta.
Saamme varmaan kukin tutkia Raamattua omassa keskuudessanne. Jokainen sana kuitenkin pitää paikkansa ja voidaan ottaa esille.

En kyllä ymmärrä, miten “vapaitten puheitten pitäminen” olisi syypää sooloiluun.
Voihan pappi viikkomessussakin pitää pienen puheen tai saarnan, ei se 5-7 minuuttia tunnu rasittavalta kuunnella.

Sooloilukaan ei ole syntiä, jos ei siinä sano jotain sellaista,
mikä tulee kristillistä uskoa vastaan.
Kun nyt on ketjun aloittajan mainitsemassa messussa viitattu “koko olemukseen”, eikö siihen sisälly juuri henki, sielu ja ruumis?

Ehtoollisella pappi on sanonut minulle: “Kristuksen ruumis, edestämme annettu.” Minusta on paljon parempi muoto “sinun edestäsi annettu”.

1 tykkäys

Joo, se on paljon henkilökohtaisempaa, ja sitä papin juuri tulisikin mielestäni korostaa: “juuri sinun puolestasi”.
Nykyään ei juuri sanota edestäsi, vaan puolestasi…

"Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu…"
Siinähän on juuri sitä sanaa, johon usko tarttuu.

1 tykkäys

Olen vissiin niin vanha, että vieläkin on mielessä tuo edestäsi -sana. Silloin kun k.o. pappi oli vielä virassa, niin tämä edestäsi -muoto oli voimassa. Käyn toki ehtoollisella ihan säännöllisesti, joten tämä puolestasi ei ole mitenkään outo minulle. En vain muistanut sitä.

Minun mielestäni tässä “koko olemuksella” tarkoitetaan sitä olemusta josta puhutaan hypostaasin nimellä (eli yksilöolemusta) ja joka vastaa suhteellisen hyvin sanaa persoona.