Aina sitä jotakin oppii. Teknoheat on siis hornan synonyymi. Ja hornassa lämpötila on kaiketi sitten + 500 C.
Ymmärrän varsin hyvin, että huumorintaju tällaisen asian suhteen voi olla uskovalla vähän niin ja näin.
Netflixissä on sarja nimeltä Lucifer, jossa paholaisen pahuus on vesitetty aivan täysin. Tykkään sarjasta, vaikka siinä ei ole tietoakaan kristinuskon käsityksestä siitä, mitä paholainen edustaa.
Ehkäpä demoni Mazikeen on suurin syy siihen, miksi sarjasta tykkään. Mazikeen ei kuitenkaan ole mikään oikea paha henki, vaan sympaattinen hyväsydäminen nainen, vaikkakin vähän lumpahtava.
Ehkäpä paholaisen olemuksen kääntäminen vitsiksi ei viettele kuitenkaan ihmisiä pahuuden tielle, vaan muunnos on jo niin iso, ettei kukaan ota sitä enää vakavasti.
Meillä muuten oli Lucifer grilli, mutta se jäi traktorin alle ja rikkoutui.
Niin, varmaan suurin syy tuolle huumorintajuttomuudelleni on se, että se on “väsynyt läppä”. Pieneltä osin myös sitä, että se flirttailee paholaisen kanssa, mutta suuremmalti vain siksi, että nimi herättää myötähäpeää.
Aika usein tämä fiilis tulee myös monista elokuvista ja tv-sarjoista. Aina kun tarvitaan (kauhu)elokuviin tai muihin genren tuotoksiin jotain “pelottavaa mystiikkaa”, otetaan katolinen pappi heilumaan vihkiveden kanssa, puhumaan latinaa ja näkemään demoneita joka puolella. Pienesti se aina loukkaa, kun katolinen kirkko esitetään vain negatiivisessa valossa, mutta pääsääntöisesti sekin herättää ainoastaan myötähäpeää: “Ettekö te muuta keksineet”.
Myös minä pidän Molok -roska-astioiden nimeä paljon onnistuneempana. Taisin jopa naurahtaa ääneen kun sellaisen ensimmäisen kerran näin. Nykyäänkin se yleensä hivenen hymyilyttää jos sellaiseen huomionsa jossain kiinnittää.
2 tykkäystä
En nyt muista sen Mickey Rourken elokuvan nimeä, mutta elokuvan pahiksen roolihahmon nimi oli ah-niin-omaperäisesti Luis Cyphre. Elokuva flirttaili muutoinkin Haitin Voodoo-kultin (tai sen karikatyyrin) kanssa.
Minusta on aika luonnollista, että jos paholainen todellisena hahmona otetaan filmiin mukaan, niin silloin vastapelurina on katolisen kirkon pappi. Katsojien uskomisen kannalta olisi epäuskottavaa puhua vaikka luterilaisesta papista. Katoliset tunnetaan manaajistaan joten yhteys on selkeästi uskottavampi. Klassinen paholainen on kristinuskon tuote joten sen vastapooli on tietysti kristillisen uskon ammattilainen. Jos aiheena olisi vaikkapa afrikkalainen noituus jossa kristinusko vaikuttaisi kaukaiselta, niin toki siellä vastapoolina olisi joku muu hyvän edustaja.
Toki olen sitä mieltä että tällaiset elokuvat ovat kliseisiä ja tympeitä eivätkä edes pelottelut onnistu ellei kovat äkkinäiset huudot ja väkivalta saa katsojassa jonkinlaisia jännityksen tuntoja. Eikö toisaalta ole katolisen kirkon edun mukaista, että se saa näin julkituloa hyvän puolella olemisesta. Onhan se mukavampaa mainosta kuin vaikkapa pappien pedofilia, josta myös on useampia elokuvia tehty. Näiden elokuvien taso ja todenperäisyys on tietysti ollut todellisiin tapahtumiin perustuva ja elokuvien laatu muutenkin hyvä, joten siitä niitä ei voi syyttää. Esimerkkeinä vaikkapa Philomena ja Spotlight.
En ole juurikaan törmännyt tuohon Molok- juttuun koskaan. Sekin taitaa tulla Raamatusta, koska muuten siihen ei täällä varmaankaan kiinnitettäisi huomiota.
Monet kauhuelokuvat ovat puuduttavia lähinnä sen vuoksi - mielestäni - koska niissä ei avata asioiden taustoja juuri yhtään. Tapahtuu vain riivaus, sitten manataan, tulee ne pakolliset ruumiit ja sitten paha yleensä lopussa voittaa tavalla tai toisella. Mutta sitä ei avata, miksi paha pystyy vastustamaan manausta tms ja mikä sen pahuuden luonne tarkalleen ottaen on. Tehdään siis elokuva valmiisiin kaavoihin ja niitä on jo nähty ihan liikaakin.
Angel heart, suomennettuna Noiduttu sydän
1 tykkäys
Yksi parhaita Saatana-elokuvia on Rosemaryn painajainen. Ei ole tarkoituksellakaan tehty täysin vakavalla naamalla katsottavaksi, mutta loistava muuten.
2 tykkäystä
Exorcism of Emily Rose on tosipohjaisena uskottavin ao. genren elokuvista. Olen kuunnellut netistä alkuperäisen Anneliese Michelin manausrituaalin äänitteet, ja kamalia ovat.
Muistaisitko, mistä kävit niitä kuuntelemassa? Olen myös niitä joskus etsiskellyt, mutta en voinut olla varma, onko kyseessä jokin feikkiäänite vai ei…
Aivan, tällainen varmuus puuttuu minultakin. Olisi pitänyt sanoa, että olen kuunnellut alkuperäisiksi olettamiani äänitteitä tuosta rituaalista. Niitähän on lukuisilla sivustoilla, kaikilla jotka löytyvät googlettamalla “exorcism of Anneliese Michel audio tapes”.
1 tykkäys
OK, kiitos tiedosta… kyllähän ne joskus kauan sitten löytämäni äänitteet olivat jotakuinkin karmivia.
Kyllä se on niin, kuulkaas, rakkaat sisaret ja veljet, ettei meidän pidä ottaa mallia vääristä arvoista, jota Lucifer-grillikin edustaa, sillä Golgatan grillin kärsimysten kuumuudessa meille leivottiin Elämän Leipä. 
Eikö Lucifer-grilli voi toimia myös kristillisen opetuksen pelotusefektin tehostamisena käytännön esimerkkinä todellisuudesta. “Muista, että niille, jotka eivät ota vastaan heille tarjottua uskoa, käy kuten parhaimmillekin grillimakkaroille käy Luciferin vaikutuksessa. Katso ja koe mikä on sinunkin kohtalosi jos et kohtaa pelastusta”.
4 tykkäystä
Hyvä huomio, tuo on aivan totta pelastumattomien ihmisten tiristessä kuin makkarat grillissä helvetin ikuisessa tulessa ruumis synnin, pilkan ja häpeän alaisena yhdessä Luciferin ja demonien kanssa.
1 tykkäys
En välttämättä ainakaan itse valitsisi Luciferia.
Aamen, en minäkään valitsisi, sillä Lucifer on tuhansien juonien mestari, joka mielellään kieltää ja salaa olemuksensa personifikaatioituen etruskilaiseen Manalan jumalaan Charukseen ja Kreikan Panilta lainattuihin koomisiin attribuutteihin. Sehän on vain mielissään siitä, miten pelastumattomat maailman ihmiset näkevät sen mainoksissa hassuna sarvipäänä pirunhyvänä grillinä.
2 tykkäystä
Se, nk. pelastumaton maailma ei lukemani mukaan näe häntä vain minään hassuna henkilönä vaan jopa sankarina, hyvänä olentona, jota on väärinkohdeltu. Tällaisille ihmisille ei kannata yrittääkään sanoa mitään päinvastaista, he luovat Lususta nopeasti marttyyrin.
Vaatii suoranaista valintaa nähdä Lusu näin päin ja valinnan tehnyt ihminen on nk. valintansa tehnyt. Tähän suuntaahan Lutherinkin mukaan voi ihmisen vapaa ratkaisuvalta toimia. Syntiinlankeemuksestamme johtuen ihminen - toisin kuin Jumalan suuntaan - voi itse ratkaista eli valita pahan ja aktiivisti kääntyä tämän suuntaan.
Myös Juudas Iskariotista on tuo kadotettu maailma luonut sankarin, marttyyrin. Itse en enää ryhdy mihinkään näihin pirun hännän vetoihin ihmisen kanssa joka on valinnut tässä asiassa puolensa. Muualla toisella foorumilla yritin eräälle naishenkilölle asiaa vakuuttaa, mutta hän oli selkeästi rakastunut Juudakseen ja riitely hänen kanssaan vain pahensi tilannetta. Hän oli erittäin judaismi-myönteinen ja tästäkin lähtökohdasta voi ymmärtää miksi hän Jeesuksen sijasta oli valinnut Juudaksen. Tunnen tätä kiistan alaa hänen kauttansa, enkä enempää ryhdy sellaisiin keskusteluihin.
Onhan olemassa ihmisiä jotka kaipaisivat kuulla evankeliumin ja joille Jeesus kelpaisi. Miksi hukata näiden aikaa toisille, jo itse itsensä kadottaneille, eli nk. heittäen helmiä sioille, kun on toisenlaisiakin ihmisiä, jotka onnellisina ottaisivat Jeesuksen vastaan ja haluaisivat keskustella Hänestä.
Aammen aamen, juuri näinkin.
Pelastumaton maailman ihminen saattaa nähdä hengellisessä sokeudessaan Luciferin sankarina, hyvänä olentona, jota on väärinkohdeltu ostaessaan Lucifer-grillin nauraen meille klassista kristinuskoa tunnustaville kristityille, joille persoonallinen paha on tosiasia, joka hyvän Jumalan arkkivihollisena on pahan huipentumana täysin moraaliton ja paha olento, jonka tarkoituksena on suistaa kaikki ihmiset tirisemään kuin makkarat grillissä helvetin ikuiseen tuleen yhdessä sen ja demoniensa kanssa, sillä se vihaa ihmiskuntaa Jumalaan kohdistuvan vihansa takia tietäessään, miten sillä on enää vain vähän aikaa jäljellä.
Se on sinänsä jännää, miten jotkut ihmiset osaavat luoda yksinkertaisesta asiasta korkeantason filosofisen pohdinnan. Esim. “Lucifer-grilli”, joka jo sinällään, muka “leikkisästi”, viittaa Helvettiin. Lucifer, kaiken pahan symbooli. “Paholainen”. Hänessä ei ole mitään hauskaa, eikä leikkisää. Kysymys on taikuudesta.
On kysymys lumouksesta, illuusiosta. Illuusio muuten syntyy aina sen katsojan omien korvien välissä. Jos heille sanoo totuuden, jota Lucifer-grillikin edustaa: selkeää Helvetin tulta, he nauravat, luulevat, ettei se noin ole. Heillä on nenänsä edessä grilli, silti he haluavat nähdä sen ei-grillinä. Grillinä, mutta samalla ei-grillinä. Helvettinä, mutta ei-Helvettinä. Hassuna kauhun paikkana. Luciferina, mutta samalla ei-Luciferina.
Ja kun olisi niin helppoa pysyä vain tosiasioissa ja ymmärtää asiat helpolla laskutehtävällä. Asiat ovat useimmiten siten kuin ne itse itsestään kertovat. Paholainen on paha. Hyvää hänestä ei saa millään.
Kyllä on Lusulla ollut hauskaa, muokatessaan itsestään arjen sankaria. Nauranut kaksin kerroin tällaisten ihmisten logiikalle. Hänhän ei ole Jumalan luomakunnan ystävä. Hän vihaa ja kadehtii tätä paikkaa, meitä, Jumalan kuvia. Edes enkeleitä, joiden eräs johtohahmo hän aikoinaan oli, ei oltu luotu Jumalan kuviksi.
Miten ihmeessä kukaan voi luulla pahaa olentoa ystäväkseen? Tämän henkilöitymän palvelijat ja palvojat kuitenkin näin tekevät. Miksi ihmeessä? Mikä on se logiikka? Logiikka on se mikä on anti-teistillä korviensa välissä: pettymys ja katkeruus Itse Jumalaa kohtaan.
-Tana on selittänyt itsensä vapaalla tahdolla, jne. Kyllä tuota tarinaa on netissä saanut lukeakseen. Tällaiset ihmiset tekevät yksinkertaisesta asiasta vaikean. Heille ei kelpaa yksinkertainen totuus, “jonka voisi juostessa lukea”. He jumaloivat niin omaa älyään, että sotkeutuvat siihen kuin saalis hämähäkin verkkoon.
Hab. 2:2 Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: “Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea”.
1 tykkäys