Hyvä. Näin itsekin olen kokenut. Henkilökunta on pääasiassa ollut myönteistä, jotkut osallistuvat lauluun ja ehtoollisellekin. Toisaalta on ollut paikkoja, joissa henkilökunta ottaa vastaan mutta häipyy omaan taukotilaansa tai puuhailee aika äänekkäästikin omissa töissään. Ymmärrettävää tietenkin jos tilaisuuden aihe ei kiinnosta.
En ole kohdannut hoitolaitoksissa mitään rajoituksia. Hyvin samanlaisia kokemuksia kuin kollegoilla yllä.
Veikkaan, että voi olla joitain yksittäisiä hoitolaitoksia, joissa on rajattu sitä, mitä siellä saa seurakunnan työntekijä sanoa. En usko, että tuo rajaamisesta maininta ihan tuulesta temmattua on, onhan meitä niin moneksi. Itse olen ollut laulamassa vanhainkodissa ja siellä pappi sai pitää hartauden eikä kukaan näyttänyt nikottelevan. Asukkaat oli tuotu päiväsaliin kuuntelemaan ja laulamaan yhdessä.
Olen törmännyt ainakin sellaiseen tapaukseen, jossa vanhainkodin johto kielsi seurakunnan vuosikymmeniä sitä ennen jatkuneen jouluhartaustilaisuuden perinteen jatkumisen, joka perinne oli alkanut ja jatkunut aiemman johdon aikana, ja sellaisen tilaisuuden järjestämisen. Tilaisuutta oli järjestetty nimenomaan jouluna. Perusteeksi esitettiin se, että tilaisuutta varten olisi pitänyt sen vanhainkodin johdon nykyisten linjausten mukaan kärrätä pyörätuoleineen tilaisuuteen osallistujat sellaiseen tilaan, mistä muut vanhukset eivät vahingossakaan jouluevankeliumia kuule. Eikä joulun aikaan vanhainkodissa ollut kuulemma ylimääräistä henkilökuntaa sellaista tekemään. Seurakunta ehdotti, että seurakunnan vapaaehtoiset voivat kuljettaa tilaisuuteen osallistua haluavat vanhukset huoneistaan, mutta se ei puolestaan vanhainkodin johtajalle käynyt. Jos tilaisuuden olisi halunnut järjestää, se olisi pitänyt käytännössä järjestää uskonnottamana, jolloin ei olisi tarvinnut välittää siitä, kuulevatko mahdollisesti jotkut muutkin vanhukset tilaisuuden hengellisiä sisältöjä vai eivät. Vanhainkodin johtajan henkilökohtainen vakaumus saattaa toisinaan käytännössä vaikuttaa siihen, mitä vanhainkodissa annetaan järjestää.
Tuossa tapauksessa keskusteluja jatkettiin myöhemmin seuraavan vuoden osalta. En ole kuullut, miten sen osalta kävi: järjestyikö seuraavana vuonna asia kuitenkin sitten taas, vaiko ei.
Mielenkiintoinen tulkinta tämäkin, jos osallistumishaluttomia yksilöitä saa heidän omassa kodissaan häiritä heitä itseään kiinnostamattomalla ohjelmalla, mikäli se ei ole sisällöltään uskonnollista. Erilaisissa vanhuspaikoissahan järjestetään paljon kaikenlaista myös sekulaaria ohjelmaa, johon osallistuminen on vapaaehtoista. Jotenkin olisin kuvitellut, että ne lähtökohtaisesti järjestettäisiin sellaisessa paikassa, josta ääni ei kuulu ainakaan voimakkaasti kaikkien huoneisiin. Ovet saanee kiinni, mikä helpottaa asiaa. Kyllä ihmisellä pitää olla oikeus nukkua vaikka päiväunet ilman että jokin konsertti raikuu omaan asuntoon, vaikka sisältö olisikin neutraalia ja kaikille sopivaa (jos sellaista asiaa nyt sitten ylipäätään on olemassa, mutta se on jo toinen juttu se).
Varmasti onkin niin, että vanhainkodeissa, kouluissa, päiväkodeissa ja muissa laitoksissa johdon näkemykset ja tulkinnat vaikuttavat suuresti. Ja tietysti sekin, jos on joku äänekäs taho, vanhus tai läheiset, jotka asiasta valittavat.
Niinpä, jos joku lestadiolainen tai vanhapietistinen vanhus ei hyväksy vaikka yhteislaulutilaisuutta, jossa haitarin säestyksellä lauletaan vanhoja iskelmiä - näitä kai on vanhainkodeissa usein - niin suojellaanko häntä millä intensiteetillä.
Ei ole vanhainkodeissa usein enää yhteislaulutilaisuuksia. Palvelutaloista ja senioritaloista osassa on usein yhteislaulutilaisuuksia, mutta vanhainkodeissa ei niinkään. Menneinä aikoina oli vanhainkodeissakin paljon enemmän tilaisuuksia, kun vanhainkotien vanhukset olivat vielä suhteellisen hyväkuntoisia muistinsa osalta, ja vanhainkodissa nimenomaan vanhuutensa takia. Nykyään vanhainkoteihin ympärivuorokautisen hoivan piiriin pääsevät käytännössä vain sellaiset vanhukset, jotka eivät enää palvelutalossakaan tuen kanssa pärjäisi. Siinä kohtaa kun vanhainkotiin vanhus nykyään päätyy, odotettavissa oleva elinikä on nykyään enää keskimäärin pari vuotta, ja muistisairaudet ovat monilla jo pitkällä ja liikkumiskykykin monilla heikentynyt.
Muistisairaiden hoidossa on aivan keskeisellä sijalla musiikki. Yhteislaulutilaisuudet ja virsihetket ja musiikilliset hartaudet ovat tärkeitä asukkaille ja henkilökunnalle.
Ne ovat tärkeitä asukkaille. Henkilökunnalle asia tarkoittaa työajan kulumista siihen jonkun muun asian sijaan. Vaikka paperilla asukkaiden etua ajetaan, käytäntö ei kaikilta osin aina mene samoin.
Koska keskusradion kautta tukevaa julistusta ein pääse “pakoon”. Kaikki asukkaat eivät tunnusta vakaumusta. Mukana on ateistejakin. Ja jos on niin aika todennäköisesti omaisetkin, ainakin toinen, ateisteja. Hoitokoti säästyy omaisten valituksilta.
Ruokasalitilaisuudet ym. ihan eri asia. Hoitaja ei vain vie osaa salin tilaisuuteen.
Näin se on. Kahvihuoneessa joku voi miettiä että taas kaikki pyörätuoleilla ruokasaliin ja takaisin. Hoitajissa myös paljon nuoria lähihoitajia, joille virret eivät välttämättä erityinen sydämenasia.
Maailma on aika erilainen paikka nykyään, kuten viittasitkin.