Se oli mukavaa aikaa, harmittelen sitä monesti että se ei ollut minun kutsumukseni.
Monia todella ärsyttäviäkin asioita sieltä tulee mieleen mutta pääsääntöisesti hyviä muistoja. Kiitän Jumalaa siitä ajasta siellä.
Kysy joskus jotain. En tiedä mistä aloittaisin, paljon olisi kerrottava jos jotakuta kiinnostaa.
Minkä sääntökunnan luostarissa olit?
Jos on kyse yhteisöllisestä eli kinobioottisesta luostarielämästä, asukkaat asuvat erillään ympäröivästä sekulaarista elämästä mutta eivät eristyksissä. Yhteisö on jäsenelle yhtä ihana ja kamala kuin maallinen perhe ja suku konsanaan.
Pari-, kolmekymmentä asukasta laitetaan kohtalaisen pienelle alueelle elämään yhdessä niin kyllä siinä sattuu ja tapahtuu. Kulmat hioutuvat toisiinsa eikä synniltä vältytä.
Luostarielämän etuna on se että ne, joilla todella on kaipuu antautua noin työpäivän mittaisiin rukouksiin joka päivä, voivat luostariyhteisössä yhdessä järjestää taloutensa niin että suuri määrä rukousta on joka päivä taloudellisesti mahdollista toteuttaa.
Jos yksin kaupunkiasunnossa tätä yrittää toteuttaa, se on melko hankalaa.
Syntiä luostariin ei mennä karkuun vaan elämään elämää jossa muut asiat kuin rukous voidaan hoitaa niin että rukoukselle jää mahdollisimman paljon aikaa.
Moni ei ymmärrä kutsumusta antaa koko elämänsä rukoukseen, mutta se on silti elämäntapa muiden joukossa.
Klausuri taisi olla tiukka, koskapa kirkkosali on ristikolla erotettu sisarten tilasta. Näin se oli aikoinaan karmeliittanunnien luostarikirkossakin Espoon Myllyjärvellä. (Luostarin sulkeminen oli kyllä suuri menetys hiippakunnallemme…)
Joo, se oli ns. paavillinen klausuuri eli tiukin. Tuo kuvassa näkyvä vanha hetkipalveluskuori on käytössä enää paaston aikana. Uudessa lämpimämmässä hetkipalveluskuorissa on kirkkokansalle tilat samassa tasossa kuin nunnillakin, välissä ristikko. Viikkomessut ja hetkipalvelukset pidetään siellä. Ulkopuolisille ovet avataan Laudekseen ja messuun, maanantaisin Vesperiin ja messuun. Sunnuntaina Messu tuossa isossa kirkossa.
Isossa kirkkosalissa jumalanpalvelusten aikaiset säännöt ovat ‘lepsuuntuneet’ niin että yhteisön pienentyessä se on laskeutunut lehterikuorista alas ja sille on tehty tilat istua alttarin molemmin puolin. Alttarialueen ja kirkkosalin erottaa matala klausuuriaita. Piispa joka lupasi tämän uuden järjestelyn, kävi tarkastamassa lopputuloksen vasta aidan valmistuttua. Oli kuulemma sanonut että melko matala siitä tuli, mutta menköön nyt.
Ihanat kissat! 
Mulla täällä kotierakkolassa kaksi, toinen pikimusta ja toinen musta-valkoinen.
Niinpä.Tämän voin allekirjoittaa elettyäni aikoinaan sääntökunnan yhteisössä…
