Minusta on jossain määrin kyseenalaista, ovatko nämä Boothin esiin nostamat asiat sanan varsinaisessa mielessä profetioita ensinkään. Klassiseen uskontalletukseen on jo vuosituhansien ajan sisältynyt suhteellisen varma tieto siitä, että viimeisinä aikoina usko kylmenee suuren enemmistön sydämissä, että kirkot tyhjenevät, että kristillinen saarna (se vähä mitä siitä ylipäätään enää kuullaan) laimenee maireaksi “armo on suvaitsevaisuutta” -tyyppiseksi vesivelliksi. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa alkoi näyttää siltä, että ajat ovat täyttymässä, kun länsimainen sivilisaatio maallistui hirvittävää vauhtia.
Eskatologinen aikakäsitys on kuitenkin koko lailla toinen kuin sovinnaisesti koettu aika, niin että hätäisiä johtopäätöksiä välittömästi edessä olevasta maailmanlopusta kannattaisi välttää… Noin sata vuotta sitten joka tapauksessa tuollaisia Boothin profetian kaltaisia aavisteluja oli ilmassa vähän siellä sun täällä ympäri laajaa kristikuntaa. Olen tällä palstalla käsitellyt aikaisemmin ranskalaisen Abbé Emmanuelin osin profeetallista kirjaa La Sainte Église, joka ilmestyi 1880-luvulla.