Saa olla ja yksilöiden kesken vapaus on myös ymmärrettävää. Joskus jäykkyys on vain este lähes kaikelle sille hyvälle, mitä Henki on tarkoittanut seurakunnalle. Kokemukset eivät yksin riitä, tarvitaan sanaa, mutta joskus niillä on paikkansa todisteena Jumalan yliluonnollisuudesta. Henki on eläväksi tekijä, uskon herättäjä ja todistaja.
Kun totuuden Henki tulee, voi tapahtua suuria. Yleensä luterilaisessa kirkossa mikään ei värähdä mihinkään suuntaan, koska kuvitellaan, että silloin on kaikki hyvin kun kaikki ovat hiljaa. Sen sijaan kirkolliskokouksessa yritetään ajaa väkisin asioita, jotka vain vievät kirkkoa yhä kauemmaksi totuudesta. Sekin todistaa, ettei siellä johda Jumalan Henki. No, tämä nyt ei oikeastaan liittynyt tähän, mutta osoittaa, että jos oikein kauas mennään johdatuksesta, ollaan pian ihan muualla kuin pitäisi.
Ei vain kaksi, vaan yleisesti katolisessa ja ortodoksikirkossa Jumalan yliluonnollisetkin toimintatavat ovat paljon enemmän esillä kuin luterilaisessa kirkossa. Tähän ei tarvitse etsiä kovin montaa todistajaa, se on täysin selvä asia, jonka näkee toiminnassa kaikkialla näissä kirkoissa.
Ivallisuus ei ainakaan todista Hengen johdatuksesta.
Pyhä Henki on myös Totuuden henki. kuten sanoit. En edes ollut ivallinen, vaan pointtini oli kaksoisstandardin osoittaminen.
Kirkolliskokous on instituution kokous, ei The Kirkon kokous. Instituutiot erehtyvät, mutta
kirkko on hengellinen kansa, toisin sanoen kansa, jota ei erota pakanoista yhteiskunnallinen järjestys, vaan joka on todellinen Jumalan kansa, Pyhän Hengen uudestisynnyttämä. (Apologia VII ja VIII)
Teen säännöllisesti yhteistyötä ortodoksien, katolisten ja vapaiden suuntien kanssa. Osallistun säännöllisesti vapaiden suuntien järjestämiin tilaisuuksiin ja päin vastoin. Kukaan, minä mukaan lukien, ei ole kiistänyt Hengen toimintaa tässä yhteydessä. Eikä kiellä eikä kiistä. Minä kuulen kirkossa jatkuvasti puhetta Pyhän Hengen työstä ja ihmeistä. Ja samoin ylilyöntejä ja omituisuuksia jotka eivät taatusti ole Hengestä.
Keskustelu lähti siitä, tai minun arvosteluni sitä luterilaisuuden piirrettä kohtaan, että rajoitetaan Hengen toimintaa pelkästään sanaan ja sakramentteihin. Itse en tähän usko. Totesin jotain siihen suuntaan, että sanan mukaisesti Henki aina toimiikin, mutta muita rajoituksia ei mielestäni ole. Turha siis jäykistää toimintaa jonkin kaavan mukaan, jonka ulkopuolella Henki ei sitten voikaan toimia. Ei varmasti toimikaan tuolla asenteella, vaan on hiljaa ja pidättyväinen. Siellä missä Hengen annetaan toimia vapaasti, myös hedelmiä ja toimintaa alkaa syntyä.
Mitä merkitystä koulutuksella on tässä asiassa? Ajattelet ikään kuin ihmisen antropologiset edellytykset tai hänen saavutuksensa olisivat avuksi uskonelämässä. Me olemme kaikki “hörhöjä”, jotka synti on turmellut, olimmepa niitä tai näitä!
Eipä juuri muuta kuin se, ettei ole siis mikään enkeliterapeutti tai muu vastaava, vaan lääke/luonnontieteellisen vaativan koulutuksen saanut henkilö, joka ei siis mitä tahansa hömppää nielisi. Ei tietääkseni ollut mitenkään karismaattisesti suuntautunut koskaan sen enempää kuin ortodoksit ovat, mutta silti hänelle oli tuo lahja annettu.
Minun kokemukseni mukaan he ovat alttiita hömpälle aivan samoin kuin muutkin ihmiset, monesti jopa vielä suuremmassa määrin, koska ovat usein nielleet tämän maailman viisauden oppaaksensa.
“Yliopistot ovat Perkeleen porttoloita” sanoi Martti Luther.
Maallistakin viisautta uskon ohella tarvitaan esimerkiksi lääketieteessä tai luonnontieteissä. Ilman niitä olisimme menneillä vuosisadoilla monien asioiden suhteen. Sinäkään et pääsisi nettiin kirjoittelemaan mitään, jos ei olisi ensin kehitetty tekniikkaa, jotta se olisi mahdollista. Kokonaan toinen juttu on, onko niiden julkaiseminen kovinkaan viisasta, mutta tekniikka mahdollistaa hyvän ja huonon. Lääketieteen avulla monet sairaudet on voitettu ja monia autettu.
En tarkoittanut maallisella viisaudella lääketieteellistä tai luonnontieteellistä tietoa. Tarkoitin tämän maailman turmeltunutta tietoa Jumalan edessä jonka keppihevosena usein käytetään oman maallisen viran suomaa korkeata titteliä. “Kopautetaan tohtorin hattua ja sanotaan “asia on niin, koska me sanomme sen olevan niin.””
Ps. 24:3,4. Kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassansa? Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän.
Tähän kysymykseen Daavid ei vastaa: Piispa, tohtori, ruhtinas - ei myöskään: Pappi, munkki - ei myöskään: Mies, vaimo - eikä: Oppinut, viisas, mahtava, rikas. Jumala ei katso tällaisiin, mutta hän ei myöskään halveksi niitä, joista hän ei sellaista tapaa, sillä kaikki on sellaisenaan kirottua. Hän ei edes sano, ja se on vieläkin loukkaavampaa: Se, joka on rukoillut tai veisannut virren toisensa jälkeen, paastonnut paljon, valvonut monet yöt, saarnannut toisille, ollut sävyisä, lempeä, ystävällinen, joka ymmärtää kaikki taidot ja kielet, jolla on kaikenlaisia avuja ja hyviä tekoja. - Ei hän näin sano, vaan sanoo: Yksin se, jolla on se ainoa, että hänellä on viattomat kädet ja puhdas sydän.
Mutta kuka on puhdas? Vastaamme: Ei kukaan muu kuin ainoastaan Herra Kristus yksin. Kaikki muut ovat saastaisia eivätkä voi puhdistua omalla kyvyllään ja vaivallaan, vaan ainoastaan armon ja uskon kautta. Kristitty yksin on siis puhdassydäminen, toisin sanoen hän alkaa puhdistua. Hän on kuitenkin vielä monessa kohdin saastainen. Häntä puhdistetaan, vaikka hän puhdas onkin.
Menee off topic, kuten Henkikeskustelu olikin jo kerennyt mennä, mutta miksi noita asioita tarvitaan? Miksi olisi huono juttu olla menneillä vuosisadoilla? Olen itse pikkuhiljaa vakuuttunut siitä, että merkityksellistä ja hengellistä elämää ja juurekkuutta ei edesauta se, että kehitetään teknologiaa tarkoituksena vähentää ihmisten kohtaamia vastuksia ja kärsimyksiä. Ihmisten elämät muuttuvat tasapaksuiksi pötköiksi jossa ei ole sen enempää ikäviä kuin mukaviakaan tunteita.