Tämä toki on totta, kun vertaamme liturgian muotoa Jumalan sanan saarnaan. Kuten Löhe kirjoittaa: “Kirkko säilyy kirkkona ilman liturgiaakin. Se pysyy kuningattarena kerjäläisen vaatteissakin. On parempi, että kaikki muu häviää, kunhan vain puhdas oppi ei joudu vaaraan. Niin on parempi, kuin että kuljettaisiin ihanan kauniissa ja koristeellisissa jumalanpalveluksissa, joista puuttuu valoa ja elämää, koska oppi on muuttunut epäpuhtaaksi.” (Jumalan puutarha, s. 172)
Mutta jos vertaamme sanan ja sakramentin nauttimisen tärkeyttä, huomaamme niiden olevan täsmälleen yhtä tärkeitä ja oleellisia.
“Herran ehtoollisen pelastava käyttö ei ole vähemmän tärkeää kuin jumalallisen sanan lukeminen ja kuuleminen.”
(Johann Gerhard, “Scholia Pietatis,” Vol 2, Repristination Press, pg. 48.)