Minusta tuo ylle laittamani Prenterin teksti on oikea näiltäkin osin.
1 tykkäys
Mielestäni Pieper on saanut vähän turhankin ison aseman suomen siionissa. Syyt ovat ymmärettäviä: Pieperin dogmatiikka lienee ainoa vakavasti otettava suomeksi ilmestynyt dogmatiikan kokonaisesitys. Siinä on silti ongelmansa ja niistä puhuminen on ollut vähän vaikeaa, kun on lyöty leimoja, jollei ole “pysytty rivissä”. Minullekin Pieperin dogmatiikka on ollut aina tärkeä, mutta esim. sakramenttiosuus on käsittämättömän melachtonilaista ja muutenkin ihmeen köykäinen. Tätä on valitettavasti käytetty pietistisen uskonkäsityksen tukena (esim. veli @9x viestit foorumilla).
Löhe rules ok 
3 tykkäystä
On Pieperillä omat vajavuutensa, esim. Unio fidei formalista ei juuri käsitellä. Virkaoppi on vähän köykäinen. Sakramenttiteologia on ihan ok, en oikeastaan itse näe hirveästi melanchtonilaisuuksia. Arvannen kyllä, mitä tarkoitat
Suomessa tosin tähän “köykäisyyteen” vaikuttaa se, että meillä on vain Müllerin lyhennelmän käännös. Pieper on alkuperäisessä monipuolisempi.
Olen kyllä setä-Franzille hurjan kiitollinen yhä, ja hänen dogmatiikkansa on edelleem vailla vertaistaan Suomessa. Ainakin siihen asti, kun joku kääntää Hoenecken, Hollaziuksen tai jonkun 1600-luvun isän dogmatiikan. Paljoa ei ole, mistä olisin eri mieltä, ja mies on vailla vertaansa kirjoittaessaan kristologiasta ja yleisestä vanhurskautuksesta suhteessa uskonvanhurskauteen.
Tärkeää on kuitenkin muistaa, ettei pelastuksemme perusta ole mikään liturginen muoto, vaan Jeesus Kristus ja hänessä oleva syntien anteeksiantamus. Tämän on oltava keskiössä ja jokaisen liturgisen muodonkin tulee palvella tätä sanomaa, tämä sanoma ytimessä on näitä muotoja suunniteltava. En pääse siitä mihinkään, että Jumalan sanan esille tulemisen on oltava kaiken keskiössä, jumalanpalveluksen ytimessä ja silloin sananmukaisesti saarnatulle saarnalle syntien anteeksiantamuksesta Kristuksen tähden on annettava kunniasija jumalanpalveluksessa.
1 tykkäys
Tämä toki on totta, kun vertaamme liturgian muotoa Jumalan sanan saarnaan. Kuten Löhe kirjoittaa: “Kirkko säilyy kirkkona ilman liturgiaakin. Se pysyy kuningattarena kerjäläisen vaatteissakin. On parempi, että kaikki muu häviää, kunhan vain puhdas oppi ei joudu vaaraan. Niin on parempi, kuin että kuljettaisiin ihanan kauniissa ja koristeellisissa jumalanpalveluksissa, joista puuttuu valoa ja elämää, koska oppi on muuttunut epäpuhtaaksi.” (Jumalan puutarha, s. 172)
Mutta jos vertaamme sanan ja sakramentin nauttimisen tärkeyttä, huomaamme niiden olevan täsmälleen yhtä tärkeitä ja oleellisia.
“Herran ehtoollisen pelastava käyttö ei ole vähemmän tärkeää kuin jumalallisen sanan lukeminen ja kuuleminen.”
(Johann Gerhard, “Scholia Pietatis,” Vol 2, Repristination Press, pg. 48.)
1 tykkäys
Meillä oli tänään sellainen Messu, että ei varmaan olisi mennyt LHPK:ssa läpi, kun lauloimme virsien tilalla Masettujen Viulujen sanoittamia ja säveltämiä lauluja. Ei ollut Simeonin kiitoslaulun vaikeutta, eikä Agnus Deitä, eikä Ave Mariaa!
Mutta väkeä oli tupa täynnä, toista sataa ihmistä ja paljon nuoria 15-25 -kesäisiä ja sehän on kaikkkein tärkeintä, että saamme juuri heitä mukaan kun me vanhat kalkkikset osaamme jo dogman, vaikka unissamme. Oli mahtavaa katsella noita nuoria ja nauttia itsekin lauluista ja hyvästä saarnasta.
1 tykkäys
Siis mitä, eikö ollut edes Jumalan Karitsaa? Olen pettynyt.
Oli senkin tilalla saman asian sisältävä yhteislaulu!
Eikö messun pitäisi olla tavoittava, jotta saamme uusia ihmisiä Sanan ääreen?
1 tykkäys
Mieluummin laulan kolme kunnon teologiaa sisältävää virttä kuin täyslaidallisen lillerilallereita.
5 tykkäystä
Etkä saa siten nuoria uusia jäseniä messuun. Kyllä meidän pitää pysyä ajan virrassa mukana, kadottamatta silti sisältöä, Jeesuksen hankkimaa syntien sovitusta meille, vaan säilyttämällä sen myös ajankohtaisemmassa muodossa. On hienoa kun voi polvistua alttarille itseään monta kymmentä vuotta nuoremman ihmisen viereen. Heikäläiset ei innostu laulamaan kovin herkästi satoja vuosia vanhoja messusävelmiä. Niin ja kaiken lisäksi siinä tuntee itsensäkin nuortuvan.
Viesti yhdistettiin ketjuun: Offtopic-aarrearkku
Varmaan enemmän ja helpommin kuin niitä vaivaannuttavia ja tekonuorekkaita sateenkaarenvärisiä unia laulamalla.
4 tykkäystä
Missä tällaisia lauletaan, en ole kuullutkaan?
Kansanlähetyksen jossain nuorisolaistilaisuudessa aikoinaan.
2 tykkäystä
No tämä on minulle tuntematonta.
Se on Jaakko Löytyn laulu 80-luvulta, jolloin sateenkaari ei tarkoittanut homojuttuja. Myöhemmin on tullut uutta merkitystä.
1 tykkäys
Konsepti on varmaan tuttu. 70-luvun akustista musiikkia, yhteislaulua ja ei oikein minkäänlaista uskonnollista sisältöä.
Joo en vähemmistöjuttuja ajatellutkaan, vaan köykäistä sisältöä ja nuorille markkinoitua ei-kovin-nuorekasta sisältöä. Veikkaan että resitointi ja rituaalit herättää näitä enemmän kunnioitusta nuorisossakin.
No meillä oli kokoajan sisältönä Jeesuksen hankkima syntien sovitus.
2 tykkäystä
Mutta mitäpä minä siitä, mitä teillä lauletaan. Kunhan ydin pysyy. Ei onneksi ole mun asia ojentaa Sleytä. Iloitkaa autuudesta!
2 tykkäystä
Olin tänään messussa jossa alkuvirsi oli vuorovirsi päivän psalmin kanssa. Oli upea. Esirukouksena trishagion. Vanha ystäväni vihittiin papiksi tähän seurakuntaan ja heti alkoi näkyä muutokset. Hän lauloi psalmin ja laulaa aina liturgiankin. Lutheriakin siteerattiin lähettämisen yhteydessä. Kyllä nyt oli korkeakirkollisuus vähintään 6,5/10. Se että liturgi ei laulanut vuorolauluja unohti yhden, painoi pinnoja alas.
D
5 tykkäystä