Oikein puhut, oli vain isoja kirjaimia, eikä tunnettu sanavälejä eikä välimerkkejäkään. 
Ja heprea siitä haasteellinen, että tekstiin merkittiin vain konsonantit!
1 tykkäys
Oleellista kasteessa on sen armoluonne, ja sitä on tärkeä puolustaa. Babtistinen kasteoppi tekee kasteesta kuuliaisuuden teon ja muuttaa siten koko kasteen evankeliumin sijasta laiksi. Tätä lakia vielä perin usein käytetään omavanhurskauden rakennuspuina. On eräänlaista “Jumalan armon kääntämistä riettaudeksi”, kun evankeliumista tehdään lakia - ei tietenkään aistillisessa mielessä, mutta hengellisen uskollisuuden näkökulmasta.
3 tykkäystä
En oikein koskaan ole ymmärtänyt tätä päättelyketjua. Yhtä lailla lapsikasteessa kasteessa ihmiset ovat aktiivisina. Toki kastettavan oma rooli on erilainen. Toisaalta baptistisessa eli uskovien kasteessa yhtä lailla voidaan ajatella, että kyse on armosta: kun on saatu tulla osalliseksi uskosta ja sitä kautta pelastuksesta, osoitetaan se kastautumalla.
Toisaalta tuossa päättelyketjussa näen ongelmaksi senkin, että myös lapsikasteeseen sitoutuneet kirkot toimittavat myös uskovien kasteita. Henkilö, jota ei ole kastettu lapsena, ei kasteta automaattisesti kirkon yhteydessä, vaan tämän tulee osoittaa silloin kristillisyytensä. Jos tällainen toiminta on jollakin tavalla väärin tai lain tekoa uskovien kasteen kannattajilla, niin kai sitten johdonmukaisuuden vuoksi myös esimerkiksi luterilaisilla?
Ja tällä en siis ole millään tavalla kritisoimassa lapsikastetta. Olen itse lapsikasteen kannalla olevan kirkon pastori ja pidän sitä hyvänä.
Yritän avata ajatteluani.
Kasteen armoluonne tulee kasteen sisällöstä, joka on syntien anteeksiantamus. Tämä armoluonne pätee kastettavan iästä riippumatta. Kasteen pätevyys ei synny kastettavan uskosta, vaan Jumalan sanasta, joka on vedessä. Jos joku huomaisi myöhemmin menneensä kasteelle “väärässä uskossa”, se ei tekisi kasteen pätevyydelle mitään - meidät nimittäin kastetaan Kristukseen eikä uskoomme.
Babtistisessa näkemyksessä syntejä ei anneta kasteessa tai kasteen takia anteeksi. Kasteen sisällöksi jää kuuliaisuus, uskon tunnustaminen tai seurakuntaan liittäminen. Vaikka luterilaisuudessa lausutaankin uskontunnustus ennen kastetta, ja siinäkin liitetään seurakuntaan, nämä eivät muodostu kasteen tosiasialliseksi sisällöksi ohi Kristuksen.
1 tykkäys
Hyvähän näitä on pohtia ja todeta, että asiat eivät ole aina ihan yksiselitteisiä ja yksinkertaisia tai ihan helposti Raamatusta luettavissa ja tarkistettavissa. Näkemyksiin vaikuttaa taustalla hyvin voimakkaasti se, missä kirkkokulttuuriympäristössä on kasvanut ja opetusta saanut. Raamattu on kuitenkin kaikilla sama. Tai onhan se meillä idässä hiukan laajempi ja alkuperäisempi. 
Juu, onhan se viisautta tunnustaa, että kaikki tekevät tulkintoja, ja erehtyminenkin on langenneelle ihmiselle perin helppoa. Itse olen ottanut tulkintojen avuksi yhtenäisen kirkon tradition sekä keskeiset reformatoriset löydöt, joten ihan tyhjiössä ei tarvitse ihmetellä. Kulttuuriympäristö on ollut vaihteleva, mikä ajaa vertailemaan eri liikkeiden ja kirkkojen näkemyksiä toisiinsa. Joskus ajattelee, että olisi selkeämpää olla jonkin tietyn liikkeen kasvatti ja uskoa, mitä on äidinmaidossa saanut.
1 tykkäys
Emme ole tulkintojen varassa!
Sellaisen myöntäminen on jo periksiantamista sellaiselle ontuvalle käsitykselle, että meillä ei ole mitään sapluunaa josta käsin voimme saada vakuutuksen siitä mikä on oikea oppi suhteessa kristinuskoon. On tärkeä muistaa, että jokainen tulkinta on oppi ja siten koeteltavissa niin kuin Raamattu sanoo “koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä hyvää on.” Näin emme ole tuuliajolla ja kaikkien mahdollisten tulkintojen heiteltävissä joita lihallisuuteen taipuva mielemme synnyttää monien eri vaikutteiden ympäristössä. Vankka perusta meillä on Raamatun sanassa, joka Jumalan itsensä ilmoituksen mukaisesti on meille sielujemme ankkuri. Tähän ankkuriin sidoksissa ollen kestämme kaikkien erilaisten opintuulten heittelyn ja vältymme harhoilta.
3 tykkäystä
Oletko siis nyt erehtynyt viemään ajatuksiasi @oka 'n viitoittamaan suuntaan? Hänhän ei ole minkääänlaisten tulkintojen varassa - ei edes omiensa - vaan hän lukee Raamatusta ja näkee helposti ja selvästi, kuinka asia on. Ajatteletko että se on oikeasti viisautta?
“Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.” (Jaak 1:5)
Sanoisin vielä, että hyvä on rukoilla Paavalin tavoin:
“… että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme.” (Ef 1:17-19)
Tarkoittaa että ihmisen tulkinnat hengellisistä totuuksista eivät aukene ilman Jumalan apua, sillä Jumalan viisaus on salattua:
“… me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä…” (1.Kor 2:7)
Raamatustako kaikki vain luetaan ja heti helposti ymmärretään? Ei se niin mene:
“Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä.” (2.Piet 1:20)
Itse olet erehtynyt menemään mainitsemaasi suuntaan kun menit sinne ortoksikirkkoon. Meillä ei ole mitään muuta koetinkiveä siitä mikä on Jumalan sana kuin itse Jumalan sana, Raamattu, jolla kaikki opit ja opettajat on koeteltava. Olisihan se hurjaa jos jokainen olisi oma paavinsa ja kaikki mitä tahansa ihmiset ovat saaneet päähänsä olisi muka Jumalan sanaa. Jeesuskin vetosi kirjoituksiin, siihen mitä Hänestä on sanottu.
2 tykkäystä
Luterilaisittain kaste on Jumalan lahja joka ei perustu mihinkään muuhun kuin Jumalan armoon samalla tavalla kuin juutalaisuudessa Jumalan valinta on lahja joka ei perustu mihinkään juutalaisen kansan ansioon. Kiitollisuus molemmista osoitetaan olemalla kuuliainen Jumalalle, eli uskomalla. Ei kasteella eikä juutalaisten tapauksessa ympärileikkauksella.
Jos lapsi ei ole täyttänyt 15 vuotta, niin silloin kastettavalta ei evl kirkossa vaadita mitään opetusta ennen kastetta. Jos lapsi on täyttänyt 15 vuotta, niin silloinkaan kastamiseen ei vaadita mitään kristillisyyden osoittamista. Rippikoulu ja konfirmaatio riittää. Kristillisyyttä ei tarvitse todistaa eikä sitä kysytä.
D
2 tykkäystä
Konfirmaatiossa ja aikuiskasteessa pitää kuitenkin tunnustaa uskonsa, tosin se tapahtuu valmiin sanamuodon mukaisesti ja yhteisesti, eli feikkaaminen on helpompaa kuin omin sanoin kerrotussa todistuksessa. Tietysti silloinkaan, kun edellytetään itse sanoitettua uskontunnustusta, ei ihmisen sydämeen ole mahdollista nähdä. Mutta kyllä konfirmaatioon ja aikuis/teinikasteeseen liittyy se ajatus, että siinä tunnustetaan usko ja sitoudutaan kristilliseen elämään. Konfirmaation idea tavallaan onkin se, että siinä ikään kuin täydennetään tämä lapsen kasteesta puuttumaan jäänyt elementti, vaikka kaste sinänsä onkin pätevä ilmankin.
Ehkä oleellisimpia kysymyksiä, ja samalla kirkkokuntien ja kastekäsitysten välisiä eroja ovat nämä: Miten toimitaan, jos kasteoppilas selvästi ilmaisee että ei usko, vaan haluaa kasteen jostain muusta syystä? Esim kirkkohäiden takia tai perheen tms painostuksesta. Mutta aikoo kuitenkin lausua uskontunnustuksen kastetilaisuudessa. Tulisiko tällöin kieltäytyä kastamasta? Ja toinen tapaus, jos henkilö on kastettu ilman että hän on tosiasiallisesti siinä vaiheessa uskonut yhtään mihinkään, niin onko kaste tällöin pätevä? Jos henkilö myöhemmin tunnustaa näin tapahtuneen, tulisiko kaste uusia? Vapaat suunnat varmaankin uusisivat, luterilaiset eivät.
Haluan luterilaisena vauvakastettuna (3 vk) huomauttaa aina, että vaikka vanhempani antoivat kastettavaksi ja pappi (piispaehdokas) tuli kastamaan ja rukoilemaan, niin aina olen saanut uskoa lapsenomaisesti, että Jumala on minun kastanut ja ottanut siten omakseen jne. Ei ‘lammas’ mitään itsessään pysty. (Oma uskominen ei pelasta eikä kestäkään aina, mutta Risti pysyy ja on luotettava.)
1 tykkäys
Jos joku tulee uskoon vasta uskovien upotuskasteen ottamisensa jälkeen, häntä ei kasteta vapaissa suunnissa uudelleen. Hänellä saa olla kaste ensin ja usko vasta myöhemmin.
Uskovien kaste on oikeammin uskoa tunnustavien kaste. Tunnustat uskosi ja saat kasteen, oli sitä sydämen uskoa olemassa tai ei.
Jos joku uskoo ja ottaa uskovien kasteen, ja sitten välillä hän on luopunut uskosta, mutta alkaa myöhemmin taas uskoa, niin silloinkaan ei kastetta toisteta. Helluntailainenkin saa tavallaan palata “kasteensa armoon”.
1 tykkäys
Kaste onkin liitto Jumalan puolelta, ihmistä siinä ei tarvita, eli sen sisältö on riippumaton ihmisen antripologisista edellytyksistä. Sisältönsä puolesta Jumala sitoutuu tekemäänsä liittoon, eli antaa uskon miten ja milloin Hän hyväksi näkee. Näin kasteessa on lupaus, jonka vain Jumala voi täyttää. Silloin kun lupaus todentuu uskon lahjana merkitsee se samalla vanhan ihmisen kuolemaa Kristuksessa johon meidät kastettiin ja uuden ihmisen ylösnousemusta Hänessä, jotka molemmat jatkuvat koko ihmisen ajallisen elämän ajan.
2 tykkäystä
Kyllä helluntaiseurakunnassa voidaan kastaa uudelleen - tai ainakin ennen on voitu. Olen itse ollut paikalla helluntaiseurakunnan kastetilaisuudessa, jossa yksi kastettavista todistuspuheessaan kertoi uskonsa ja luopumistensa vaiheista. Hänet oli kastettu kaksi kertaa aikaisemmin (molemmat aikuisena) ja sillä kerralla kastettiin siis kolmannen kerran.
1 tykkäys
Näin, kerrotaan jopa 7 kertaa kasteelle menijöistä. Johtunee siitä että helluntailaisilla on puutteellinen ehtoollisoppi. (Halunnevat syntinsä pestävän pois vedellä yhä uudestaan, kun…)
Itse asiassa olemme. Jokainen käännös on jo tulkinta alkuperäisestä tekstistä.
Käyttäjästä @Kris huolimatta en tunne laisinkaan erehtyneeni uuden uskonyhteisöni suhteen.
Ne eivät ole mielivaltaista tulkintaa, niissä on kuitenkin pyritty säilyttämään alkuperäisen tekstin sisältö uskossa ja onnistuttukin siinä. Sitä paitsi Raamattu on isolla kirjaimella Sana, ei pelkisty pelkäksi inhimillisellä viisaudella ymmärtettäväksi verbaaliseksi kirjainten ja sanojen kokoelmaksi. Ei uskoisi millaisessa ajassa elämme kun umpisakea pimeys on valloittanut suurimmalta osalta ns. kristikunnankin!
2 tykkäystä
On tärkeää osata arvioida erilaisia tulkintoja. Se, että joudumme tulkitsemaan ei tarkoita automaattisesti, että ollaan hetteisellä suolla. Luterilaisina keskeinen tulkintaperiaate on uskonvanhurskaus, vaikeita kohtia tulkitaan selkeämmistä käsin, joitain tulkintaperiaatteita nousee Raamatusta itsestään, kuten lupauksen ja täyttymyksen malli, ja traditio antaa suuntia siitä, miten Herra on kirkkoa johdattanut. Mm. näistä näkökulmista pääsee jo pitkälle. Toki pätee se, ettei tekstin ilmeisen merkityksen vastainen tulkinta ole kovin hyvä - mustaa ei saa selittää valkeaksi.
3 tykkäystä