[quote=“timo_k, post:96, topic:410”]
Minusta tämä asia, esirukousten pyytäminen edesmenneiltä pyhiltä, on erinomainen esimerkki siitä, miten luterilaisuus ei suinkaan helpota apostolisen ja katolisen kristinuskon omaksumista vaan muodostuu sen omaksumisen esteeksi. Jos TV2 ei olisi koskaan luterilaisista tulkinnoista ja opeista kuullutkaan, hänellä ei olisi mitään vaikeutta yhtyä tähänkään käytäntöön, vaan hän yhtyisi siihen niin kuin mihin tahansa kirkon käytäntöön.[/quote]
Muistetaanpa, että luterilaisuus on nimenomaan kirkon sisältä noussut liike. Sen panivat alulle 1500-luvulla ihmiset, jotka eivät alunperin olleet “kuulleetkaan” luterilaisuudesta vaan päinvastoin lapsesta saakka tottuneet rukoilemaan pyhiä. Silti heillä oli paljonkin “vaikeutta yhtyä” tähän käytäntöön, syistä jotka kirjattiin muistiin jo silloin.
Eihän tuo nyt pidä lainkaan paikkaansa. Katsopa vaikka, että ketkä niitä luterilaisia tunnustustekstejä ovat allekirjoittaneet: maalliset ruhtinaat eivätkä suinkaan kirkon piispat. Luterilaisuus ei suinkaan tullut Suomeen sisältäpäin, vaan maallisen hallitsijan ulkoa päin pakkotoimin masinoimana. Tavallinen kansa sen sijaan vaali pitkään muistissaan omaksumiaan katolilaisia käsityksiä ja hartaudenharjoittamisen muotoja. Ev.-lut. kirkko ei katolilaisia pyhiä muistellut, mutta kansan muistissa pyhien Perttuleiden, Yrjöjen ym. muisto säilyi pitkään.
[quote=“timo_k, post:100, topic:410”]
Katsopa vaikka, että ketkä niitä luterilaisia tunnustustekstejä ovat allekirjoittaneet: maalliset ruhtinaat eivätkä suinkaan kirkon piispat.[/quote]
Siihen on ihan yksinkertainen syy: esim. Augsburgin tunnustus on valtiopäiväasiakirja. Saksan keisari Kaarle V, joka muiden kristittyjen ruhtinaiden tavoin koki olevansa velvollinen suojaamaan oikeaa kristillistä uskoa, syytti eräitä ruhtinaita siitä, että nämä sallisivat harhaoppeja alueellaan, ja vaati heitä tekemään siitä tiliä Augsburgin valtiopäivillä. Vastauksena olevassa asiakirjassa on tietenkin niiden allekirjoitukset, joita keisari syytti. Augsburgin tunnustus pyrkii osoittamaan, että se oppi, jota allekirjoittaneet ruhtinaat alueellaan sallivat ja suosivat, ei ole harhaoppia.
En tarkoittanutkaan Suomea vaan Saksaa. Siis Martti Luther ja muut olivat kirkon sisäpuolella ryhtyessään arvostelemaan havaitsemiaan epäkohtia.
Kai @Henrikki ihan asiaa puhui?
Kyllä evankelinen oppi Suomeenkin tuli sisältä päin, kun täällä ruvettiin saarnaamaan evankelista oppia.
Valtiopäivien päätökset tulivat kuvaan vasta myöhemmin.
Kun Mikael Agricola meni Wittenbergiin opiskelemaan, hän oli jo pappi.
Ruotsin tilanne oli sikäli erikoinen, että kaikki piispanistuimet olivat Wexiötä ja Linköpingiä lukuun ottamatta tyhjät.
Olaus Petri opiskeli >Wittenbergissä silloin kun uskonpuhdistus siellä alkoi.
Eikö ole mahtavaa @anon81097962, että minun kirjoitusvirheeni tuotti sinulle
arvokkaan tykkäyksen.
Tiesitkö muuten, että voimme kirjoittaa Jumalan sana tai Jumalan Sana, jolloin voimme puhua Krsituksesta?
Näin, mutta eipä niitä piispoja ihan hirveän montaa kuitenkaan mukaan lähtenyt.
Erimielisyyksiä ei voi ratkaista pelkällä piispojen äänestyksellä. Perustelut ratkaiskoot.
Onko sillä jotain merkitystä?
Tiedät varmaan, millaisia piispoja Saksassa silloin oli vaikkapa Mainzissa arkkipiispana?
Kun Konstanzin kirkolliskokous pyhällä päätöksellä tuomitsi Jan Husin roviolle, mihinkä Herramme esikuvaan se toimi perustui?
Eli jos ylivoimainen enemmistö piispoista saarnaa, varoittaa ja kehottaa reformaatiota vastaan, se ei merkitse mitään?
Aina mukaan voi mahtua huonojakin piispoja, mutta muistaakseni reformaatioon lähti mukaan yhden käden sormilla laskettava määrä piispoja. No, en ole ihan varma tuosta luvusta, mutta todella pieni määrä se kuitenkin oli.
Siis suurin osa näistä “terveen opin puolustajista” oli väärässä?
Se on sitten niin kuin huutoäänestys.
Harvemmin piispat edes vetosivat Raamattuun.
Yleisesti perusteltiin edeltäjien päätöksillä ja heidän erehtymättömyyteensä.
Mitäpä jos tuo enemmistö oli harhassa.
Löydätkö Raamatusta puolustusta Konstanzin piispaköörin päätökselle?
Kun tutustumme VAnhaan testamenttiin, on oikeaa uskoa puolustanut pieni vähemmistö.
Lisään vielä @Isidorus
Miten oli areiolaiskiistan aikana? Taisi ihan pari piispaa ainoastaan olla oikean opin puolella, enemmistö kirkosta asettui areiolaisuuden kannalle.
Piispan saarnan ym. merkitys on suuri tai pieni sen mukaan, perusteleeko hän kantansa hyvin vai huonosti.
Niin mielenkiintoista kuin keskustelu kanssasi yleensä onkaan, @Isidorus,
me emme nyt pääse pintaa syvemmälle.
Piispojen päätösvallan sijasta tulisi puhua päätösten sisällöstä ja niiden
raamatullisuudesta.
Siitä ei vieläkään synny keskustelua.
Jos piispat tekevät jumalattomia päätöksiä tai suorastaan elävät jumalattomasti, mitä järkeä on puhua heidän erehtymättömyydestään?
Yhtä hyvin voitaisiin kysyä, olivatko piispat edes uskossa?.
Ilman muuta varoittivat evankelisista, sehän kajosi heidän elämäänsä ja tuloihinsa, mikä ei kestänyt kritiikkiä.
Luterilainen reformaatio ei lähtenyt kumoamaan piispuutta. Augsburgin tunnustuksen kohta 28 (Kirkollinen valta) kylläkin jossakin määrin kyseenalaistaa piispojen vallan, mutta sen laatimisen aikaan oli tarkoitus päästä sopuun itse asiasta. Jos niin olisi käynyt, hiippakuntajako olisi kai jäänyt ennalleen ja piispuus myös. http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/augstunn2.html#kirkollinenvalta
Lähtökohtaisesti piispoilla on valta ja velvollisuus “saarnata evankeliumia, antaa anteeksi ja pidättää synnit sekä toimittaa sakramentit”. Toisaalta luterilaiset joutuivat toteamaan: “Mutta kun piispat opettavat ja määräävät sellaista, mikä sotii evankeliumia vastaan, niin seurakunnalla on tukenaan Jumalan käsky, joka kieltää tottelemasta heitä --” Tässä vedotaan lukuisiin raamatunkohtiin (Matt.7:15, Gal.1:8, 2.Kor.13:8 ym.).