Erittäin hienoa, että täällä on pohdittu myös sitä, että mikä on traditio tai mitä tarkoitetaan traditiolla. Minulla on kuitenkin kaksi lähdettä asiasta, joista tulen hieman erilaiseen määritelmään. Toinen on katolisen uskon jatkokurssin luento, aiheesta kirkollinen laki. Siellä aihe nimenomaan erotettiin traditiosta, ei samaistettu siihen. Käsittääkseni toisaalta lukemani ortodoksinen kanta oli myös yhtenevä tämän kanssa.
Traditiolla tarkoitetaan asioita, jotka ovat ajattomalla tavalla totta, eli jotka sen puolesta voisivat olla vaikka Raamatussa, mutta käytännön syistä eivät ole. Näillä tarkoitetaan esimerkiksi kaikkia perusteluita kolminaisuudelle tai Kristuksen kahdelle luonnolle. Tarkoitetaan ihmisen luotuisuutta koskevia asioita, jotka liittyvät siihen, mitä esimerkiksi ovat hyveet. Tarkoitetaan tietoa siitä, mitä ovat enkelit ja demonit tai mikä on lankeemuksen vaikutus luomakuntaan ja ihmisen mieleen.
Traditiolla tarkoitetaan sitä opittua ja kertynyttä tiedon, ymmärryksen ja viisauden pääomaa, minkä kirkko on saanut osakseen apostolien ajan jälkeen. Traditio siis on kirkon ymmärrys sielun todellisuudesta ja hengellisestä todellisuudesta. Se on määrällisesti enemmän kuin Raamattu, ynnä se selittää Raamattua. Tietyllä tavalla on mahdollista ajatella, että Raamattu ei ole traditiosta erillään, eikä sen yläpuolella, eikä sen vastakohta, vaan Raamattu on jonkinlainen kehys tai tiivistelmä traditiosta. Valikoitu osa.
Esimerkiksi pappien selibaatti ei ole osa traditiota. Se ei ole mikään ikuinen totuus, eikä sitä sellaisena ole tietääkseni kukaan koskaan esittänyt, vaan se on käytännön järjestely. Kun ihmiset ovat ajatelleet hyökkäävänsä traditiota vastaan, niin on ollut aika satunnaista, ovatko he oikeasti tehneet niin. Esimerkiksi pyhien rukoileminen nousee traditiosta. Mutta käsittääkseni messun muoto ei nouse. Messu ilmentää sitä, mitä on traditiossa. Mutta messu ei ole suoraan osa traditiota. Ajatellaan, että on ikuinen totuus se, että jotkut kuolleet ovat päässeet suoraan perille. Siitä seuraa, että he ovat tietoisia ja Jumalan läsnäolossa. Josta seuraa se, että heiltä voi pyytää esirukouksia. Mutta se, että messussa tehdään asiat tietyssä järjestyksessä, ei ole itsessään samanlainen asia, vaan tapa ilmentää tai tuoda esille niitä.
Tässä merkityksessä on ehkä oikein sanoa, että protestanteilla on hyvin vähän traditiota, eli hyvin vähän sellaista oppia, joka kiinteästi kuuluu Raamatun yhteyteen tai rinnalle. Käsittääkseni rukousta koskevat lainalaisuudet ovat tradition osa. Mutta tietyt tavat rukoilla, esimerkiksi ruusukko, eivät ole. Ajattelen sen niin, että rukous on ollut rukousta alusta lähtien. Mutta ruusukko on ollut ruusukko vasta siitä lähtien kun se annettiin Pyhälle Dominicukselle.
Nämä tulivat ei kovin kauan sitten postissa. En ole ehtinyt kuin toista äkkiä avata vähän. Mutta jos näistä tulee vielä eri käsitys, niin mahdollisuuksien mukaan palaan kertomaan.
