Luen Tunnustuskirjoja. Siellä lasten kastaminen perustellaan traditiolla. Se riittää minulle. Se ei ole vastoin Raamattua.
Kevin Vanhoozer: Biblical Authority after Babel, s. 111-112:
"…it is not that Scripture is alone in the sense that it is the sole source of theology; rather Scripture “alone” is the primary or supremeauthority in theology…
…It does not eliminate other sources and resources of theology altogether…
…Luther did not invent the concept of Scripture’s supreme authority, but his circumstances forced him to make explicit what had been implicit for centuries in the early church…"
Sanon vielä selvennyksenä kun huomasin vasta tämän Vanhoozerin lainauksen, etten väitä luterilaisten perinteisti opettaneen, ettei muilla teksteillä tai traditioilla Raamatun rinnalla voisi olla minkäänlaista arvovaltaa. Kun kuitenkin katsotaan 1500-luvun kirjoittelua, siellä keskeinen argumentti room. kat. käytäntöjä kohtaan on se, että niiltä puuttuu raamatullinen perusta ja silti niitä pidetään omiatuntoja sitovina. Ja raamatullisella perustalla tarkoitetaan sitä, että pitää olla sedes doctrinae, selkeä opin sijaintipaikka, tai sellaisesta johdettava ehdottoman varma johtopäätös.
Jos ajattelen lukemiani ja kuulemiani opetuksia luterilaisen ja vapaiden suuntien kastekäsityksen eroista, muistelen käyneen siten että vapaat suunnat vetoavat siihen mitä Raamatussa lukee ja nimenomaan mitä tietyissä paikoissa lukee vaikkapa kasteen ja uskon järjestyksestä sekä Pyhän Hengen saamisesta. Luterilainen opetus taas perustellaan näissä vertailuissa Raamatun kokonaisemmalla selityksellä eli teologisesti. Lisäksi varhaisen kirkon käytännöistä kerrotaan vedoten muihin tuon ajan lähteisiin. Raamattu ja traditio ovat siis yhtä.
Fundamentalismiksi kai monesti nimetty ja vapaiden suuntien harrastama lukutapa tuijottaa yksityiskohtia pyrkien niillä todistamaan ennalta valitun kasteopin oikeaksi.
Evankelisessa liikkeessä kasvanut ei nääs ole voinut välttyä kasteopin perusteluihin tutustumiselta🤪. Perinteeseen kuuluu myös eksegeettisen tutkimuksen arvostus. Mielestäni se lisää sitä mahdollisuuta että kaiken ei aina tule olla joihinkin Raamatun jakeisiin perustuvaa. Päinvastoin, Raamatun tutkiminen ja selittäminen vaatii tietoa varhaisen kirkon elämästä ja on hyväksyttävää että jotkut opinmuodostuksessa käytetyt lauseet jopa voidaan ymmärtää nykytiedon valossa paremmin kuin vuosisatoja sitten. Tottakai peruslinja silti on korostaa sisälukutaidon merkitystä sekä jo aikanaan seulan läpäisseen tunnustuksen pitävyyttä.
Käytännössä luterilaisuus on ainakin monin paikoin ekumeenisempaa kuin monet luulevat.
Kun katsotaan tunnustuskirjoja, niin lapsikaste perustellaan esim. Isossa katekismuksessa traditiolla. Eikä se ollut edes kiistakysymys. Kuten ei vanhan kirkon tunnistuksetkaan, vaikka ne sisältävät ei-raamatullista sanastoa ja käsitteistöä.
Luterilainen kastehan ei tosin kelpaa kaikille ortodokseille. Eikä kaanoneihin kuuluvoa teatteri- ja hevosurheilukieltoja löydy Raamatusta… Eikä useita muitakaan.
Jep. Niin Isossa katekismuksessa tehdään. Mutta kun debaateissa tuollainen perustelu haastetaan, silloin palataan selkeisiin raamatunkohtiin. Lapsikasteen argumentaatiossa voitaisiin palata tällaisiin “palikoihin”: Kirkko ei häviä maailmasta (Matt. 16:18; Matt. 28:20) ja kaste on kirkon tuntomerkki (Ef. 4:5). Kirkon historia osoittaa, että lapsikaste oli vuosisatojen ajan ainoa kasteen tapa, niinpä lapsikasteen on välttämättä oltava pätevä, koska muuten syntyisi ristiriita Raamatussa ilmoitettujen selkeiden kirkko-opillisten totuuksien kanssa.
Nähdäkseni teatteri- ja hevosurheilukiellot voi ihan hyvin perustella Raamatulla. Kyse on sellaisten jakeiden, kuin Room. 6:12, Gal. 5:16, Fil. 4:8-9, opetuksen soveltamisesta tiettyyn kontekstiin.
Ei tuosta voi päätellä mitään lapsikasteesta. Mutta siitä voi päätellä että jotkin ortodoksit eivät pidä ei-ortodoksia kirkkoja kirkkoina ja eivät siksi hyväksy mitään kastetta muuta kuin omansa.
Mutta niin eivät kanonit (ainakaan Trullo) tee. Nuo raamatunkohdat ovat ns kaatoluokkaa, eli niihin voidaan kaataa kaikki mitä ei oikein muualla kielletä. Trullo ei puhu näiden kohdalla mitään himoista, tai siitä mikä on oikeaa jne.
Jos tarkoituksena on vain horjuttaa luterilaisen kirkon kivijalkaa, niin Sammeli Juntunen on tehnyt sen jo luterilaisista lähtökohdista käsin omassa teoksessaan.
Minusta tämä kuulostaa “pitää saada luterilaisten käsitteet ammuttua alas, että he huomaisivat olevansa väärässä” -motiivilta. Luterilaisuudessa on jo pitkään tunnustettu se tosiasia että sola scriptura numquam sola. Itse olen sitä avannut monessa kohtaa. Tiukkaa sola scripturaa eivät edes reformaattorit vaatineet siinä mielessä mitä edellä avasin. Ei traditiota ikinä kielletty. Haluttiin vain että sitäkin tuli tarkastella vielä Raamatun läpi, että ei vaadittaisi ihmisiltä jotakin jolle ei ole kunnollisia perusteita. Siis ei ihmistraditioita.
Ne jotka hirttäytyvät sola scripturan yksisilmäiseen ja kapeaan tulkintaan, tekevät niin omista lähtökohdistaan käsin. Eivät luterilaisuudesta käsin.
Jeesuskin siteerasi VT:a. Ja vielä melko ankarasti. Kirkko, Pyhän Hengen vaikutuksesta, hyväksyi VT:n kirjoitukset ja teki niin UT:llekin. Se mitä UT:ssa sanotaan kirjoituksista voi olla anakronismista huolimatta ihan yhtä hyvin sovellettavissa UT:iin itseensäkin. Ainakin yhtä hyvin kuin hevosurheilukielto tai teatterikielto. Jumala ei tunne anakronismeja.
Jokainen saa tietysti pitää mielipiteensä. Jokaisella on syynsä lähteä kirkosta A kirkkoon B, ei sitä tarvitse mitenkään puolustella tai selittää. Se ei kuulu kenellekään, eikä siitä tarvitse olla tilivelvollinen kenellekään. Mutta jos sen jälkeen tulee kertomaan faktana mikä oli pielessä kirkossa A, niin se on autopastoraalistyyppistä keskisormenheiluttelua menneisyydelle. Ei menneisyyttä pidä selittää pois, sen kanssa on opittava elämään.
Minäkin hyppään pois tästä tympeästä keskustelusta. Ainoa kysymys mikä minulle jää on se, jonka olen esittänyt aiemminkin. Jos ortodoksit eivät puutu siihen faktaan, että ortodoksisessa maailmassa kastetaan ihmisiä uudelleen heidän liittyessä ort kirkkoon, niin silloin ort kirkko on sisäisesti ristiriitainen perustavassa kysymyksessä, eikä pidä ei-ortodokseja edes kristittyinä.
Ja vaikkei kastettaisi uudelleen, kirkkoon liittyjän tulee osallistua mirhavoiteluun ja katumuksen sakramenttiin, jos olen oikein ymmärtänyt.
Tuon voi selittää perinteellä, mutta täältä päin katsoen luterilainen esimerkiksi kokee sen hieman vastaavaksi kuin sen että kaste ei kelpaa. Tulee katua menneisyyttään, sitä että on ollut poissa Kirkosta, vain luterilaisessa kirkossa, jossa on saanut kasteen ja uskon.
Aika raju ajatus ainakin tällä hetkellä minulle.
Mirhavoitelu on sakramentti, jota ei luterilaisessa kirkossa edes ole. Katumuksen sakramentti taas on ortodoksien nimitys synnintunnustukselle eli siinä ilmaistaan tehdyt synnit ja tahto olla tekemättä niitä enää eli kääntymys pois synnistä. Eivätkä mirhavoitelu ja “katumuksen sakramentti” tietenkään ole jotain “tulee osallistua”, vaan ne on asetettu ihmisten pelastumisen edesauttajiksi.
Jos joku uskova haluaa kääntyä luterilaisuudesta ortodoksisuuteen ja siis vaihtaa luterilaisesta kirkosta ortodoksiseen, niin eiköhän kyse ole silloin siitä, että tällainen henki ei ajattele, että hän olisi saanut uskon luterilaiselta kirkolta tullut vaan Jumalalta, ei ihmisten vaan Jumalan tekona. Näinhän luterilaiset myös itse opettavat: ei usko ole ihmistekoa vaan Jumalalta saatua. Kääntyvä näkee asian niin, että vaikka luterilaiset sanovat joitain asioita oikein, sillä onhan heillä samat Kirjoitukset, minkä vuoksi he eivät voi olla sanomatta jotain oikein, ei hän kuitenkaan voi hyväksyä opetuksen ja asenteiden kokonaisuutta. Esimerkiksi @Diakoni :n kauhisteleva asenne hevosurheilukieltoa tai teatterikieltoa vastaan voi näyttäytyä omituisena; en tiedä hevosurheilun kehystä paljonkaan (liittyykö kielto vedonlyöntiin, kiihkoiluun vai mihin), mutta teatterikielto on varsin ymmärrettävä, kun huomaa, että teattereissa ja elokuvateattereissa ja televisiossa ja nykyään myös oopperassa esitetään paljon sellaista, jolle kristityn ei ole sopiva altistaa omia silmiään.
En minä niitä kauhistele. Enkä usko että moni ortodoksikaan niitä kauhistelee. Ne vain sattuvat löytymään kanoneista. Ne ovat vain esimerkkejä siitä, että kanonit ovat aikansa lapsia, eikä esim. kat kirkko noudata samoja kanoneita. Eikä kanoneissa eroteta hyvää ja huonoa teatteria.
Mutta uudelleenkastamista kauhistelen. Se tarkoittaa suoraan sitä, että et ole ollut kristitty ennen kuin sait kasteen meiltä. → kukaan muukaan luterilaisen kasteen saanut ei ole kristitty, jos on mahdollista kastaa uudestaan. Ja kaikki ortodoksit hyväksyvät tämän, kun eivät kiellä uudelleenkastamista.
No joo. Enpä malta olla kommentoimatta lyhyesti tämän viestin rakennetta. Siinä on nähdäkseni neljä osaa:
Oikean Sola scripturan referoiminen. Annetaan ymmärtää, että “vastapuoli” tulkitsee raamattuperiaatetta liian kapeasti. Olen tosin juuri edellä sanonut, että tiedostan sen, että luterilaisuudessa Raamattu ei ole ainoa auktoriteetti. Viesti ei ota tätä ollenkaan huomioon van toistaa vanhaa mantraa.
Jotain outoa spekulaatiota Jumalan ajattomuuteen liittyen, mitä ei löydy perinteisestä luterilaisuudesta.
Vastapuolen toiminnan ja motiivien dissausta sekä pahasti tulkitsemista.
Vedetään esille kastekysymys, joka herättää luterilaisessa osapuolessa paljon tunteita, mutta ei liity suoranaisesti ketjun aiheeseen.
Juuri tällaisen viestittelyn takia en jaksa täällä olla.
Ja mitä pidemmälle luterilaiset vieraantuvat “klassisesta kristinuskosta”, sitä enemmän on varmaan ort. piispojen syytä miettiä sitä, miten käännynnäiset tulee ottaa kirkon yhteyteen. Viittaan nyt siihen, että Suomen evlut kirkko on esimerkiksi yhteydessä amerikkalaiseen seurakuntaan (http://www.herchurch.org/), jossa palvotaan äitijumalaa. Ja tuon seurakunnan entinen pastori Megan Rohrer (https://www.revrohrer.com/) on vieläpä valittu piispaksi ELCA:ssa.
“Viittaan nyt siihen, että Suomen evlut kirkko on esimerkiksi yhteydessä amerikkalaiseen seurakuntaan”
Oho! Todellako? Mitä tarkoitat yhteydellä tässä kohtaa? Yhteyden tasoja kun on monia…
Ps: Luulenpa etten ole ainoa, jota ottaa hermoon, kun kirjoitat jokaisessa viestissäsi lähteväsi palstalta. Voisitko lähteä tai jäädä, mutta lopettaa jankkaamisen, kiitos. Tulisi tekstien uskottavuus teologisen osaamisen tasolle.
Pss: Trullo kieltää myös munien syömisen paastopäivinä. Mutta myös luterilaiset papit kieltävät saarnoissaan asioita, jotkka eivät ole suoranaisesti Raamatussa kiellettyjä. Joten…
Ja vastauksissa hoetaan yhä, että Raamatusta se on löydettävissä, eikä oteta huomioon sitä, että traditiotakin voi siteerata.
Jumalalle ei ole anakronismeja, koska kaikki aika on Jumalalle läsnä. Mikä tässä on epäluterilaista?
Pitää paikkansa. Jos oletus on väärä, niin pyydän anteeksi. Sehän on helppoa, sanoo vain että tarkoituksenani ei ole horjuttaa kirkon kivijalkaa esim. blogissa jossa näin eksplisiittisesti sanotaan. …siis niinhän siinä uhotaan…
Luterilaisuus ei tietenkään kaadu siihen, ettei 1 Kor. 4:6 opeta Sola scripturaa . Onhan jäljellä vielä kaikkein keskeisin raamattuperuste yksin Raamattu -periaatteelle. Mutta jos 2 Tim. 3:15–17:stakin menee pohja alta, silloin luterilaisen opin kivijalka kyllä jo horjuu, vaikka se ei täysin kaatuisikaan. Siitä lisää ensi viikolla.
Tämähän on selkeää uhkailua: “Minä aion horjuttaa kirkon protestanttisen/luterilaisen) kivijalkaa”. Kyllä motiivisi on selkeästi horjuttaa luterilaisia tai protestantteja yleensä.
Kastekysymys nousee esille tässä ketjussa. Samoin nousee esille se, että yksi kaste. Oma raamattusitaattisi ( Ef 4:5 “Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!”) sanoo näin. Miksi sitten kastetaan uudelleen, ellei Raamattuun perustuen samalla väitetä, että alkuperäinen kaste ei ole oikea.