Siltä osin kuin Luther esim. kielsi koko Ilmestyskirjan (vrt. Ilm. 22) kyse ei enää ollut uskonpuhdistuksesta, vaan yli kirjoitetun menemisestä, minkä jokainen vilpitön sanankuulija voi helposti havaita vertaamalla opetusta Jumalan sanaan.
Jaak.4:
“1 Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?”
Tradition auktoriteetti ilman Jumalan sanaa ei ole Jumalan sanaa, päinvastoin.
Mark. 7:13
“Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette.”
Kuka tahansa voisi ja jokaisen tulisi lukea Raamattua, mutta harvaa kiinnostaa. Koskee lopun aikoina myös kristikuntaa.
Valitettavasti on niin että moni sanoo lukevansa Vain Raamattua - mutta tähän väitteeseen perustuvilla seurakunnilla ja ryhmillä saattaa olla keskenään täysin erilaiset opetukset ja käytännöt.
Lienee siis niin, että Raamatun lauseet sinänsä eivät takaa yhteyttä. Usein joku opittu tulkinta kuitenkin vaikuttaa siihen mitä opetetaan ja julistetaan. Ihmiset harvoin elävät tyhjiössä vaan jokin malli tai käsitys ohjaa sitä miten luettu ymmärretään. Ja myös sitä, mitä luetaan enemmän, mitä vähemmän.
No ei ilman sanaa, mutta oikeastaan Raamattu on osa traditiota. Se on koottu kirkossa jonka traditiota kristikunta jatkaa.
Esimerkiksi Jeesuksen elämästä ja hänen opetuksistaan kertovat evankeliumit ja Uuden testamentin kirjeet koottiin vähitellen kun kirkko
alkoi syntyä ja levitä.
Tätä voidaan käyttää aseena kirkkoa ja kirkon käytäntöjä vastaan, mutta tärkeätä Raamattua luettaessa on ensin katsoa mistä siinä kohdassa on kysymys. Tulkinta voi mennä vikaan jos niin ei tehdä.
Mielestäni tuon Jeesuksen opetuksen pointti on tässä:
12 te ette salli hänen enää tehdä mitään isänsä tai äitinsä hyväksi. > 13 Näin te perinnäissääntöjä seuratessanne…
Eli kysymys oli siitä että itse käsky eli vanhempien kunnioittaminen vesittyi. Fariseukset saattoivat keksiä omia juttuja ja alkuperäinen ja hyvä ”perinne” jäi niiden alle!
Jeesus kyllä eli perinteessä itse. Voi pohtia että miksi tuosta puhtaudesta tuossa olisi oikeastaan pitänyt tinkiä. (Nykyäänkin pesemme ahkerasti käsiä…wink wink).
Mutta ehkä koko jutun tarkoitus oli päästä näyttämään että ulkonainen ja sisäinen Jumalan palveleminen ovat eri asioita.
Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, [1. Moos. 6:5, 1. Moos. 8:21; Jer. 17:9]
22 aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli.
23 Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet."
Eiköhän tekopyhyys ja hurskaan ulkokuoren ylläpitäminen ole kaikkien kristittyjenkin kiusaus?
Toivottavasti tarkoittanet tällä, että jos traditio ei ole Jumalan sanan mukainen, on se silloin inhimillinen perinnäissääntö. Toisin sanoen Raamatussa on tietty sisältö, ja mikäli traditio on sen mukainen, silloin on se oikea, vaikka ei mekaanisesti noudattaisikaan tarkasti Raamatun sanoja, mutta kylläkin toisi ilmi sanojen sisällön. Olisihan tulkinta tällöin oikea.
Kun esim. Raamattu käskee rakastamaan Jumalaa yli kaiken niin on mielestäni hyvä antaa tälle käskylle selitys mitä se mekitsee, eikä vain olettaa kaikkien heti käsittävän käskyn sisällön oikein ja virheettömästi. Tälle oikealle käskyn tulkinnalle voidaan mielestäni antaa tradition asema ja kutsua sitä traditioksi. Näinhän uskontunnustuksetkin ovat muotoutuneet.
On kyllä totta, että sanalla “traditio” tarkoitetaan luterilaisuudessa useimmiten jotain Raamatun sisällöstä poikkeavaa perinnäissääntöä, jolloin se on tietenkin väärä perinne.
Traditiot, eli perinnäissäännöt, katolisuudessa, julistettiin samanarvoisiksi Kirjoitusten kanssa, Trenton kokouksessa.
Kun nämä kaksi poikkesivat toisistaa, niin traditiot pätivät.
Tämän olen sanonut monasti, mutta koska se ei ole häirinnyt, niin katson asialliseksi toistaa se.
Traditio ei ole kristityille sama kuin perinnäissäännöt juutalaisille.
Raamattua tulee ymmärtää oikein eikä omien mieliajatustensa mukaisesti.
Kirkon synty ja Raamatun liittyminen siihen tulee ymmärtää oikein voidakseen ymmärtää kristinuskoa.
Jeesus rakensi opetuksensa traditiolle ja hän eli traditiossa. Jeesus opetti kirjoitusten eli Israelin kansan historian ja sen tallettaman tradition pohjalta. Kristillinen kirkko syntyi tässä traditiossa ja tämän tunsivat apostolit.
Se joka hylkää tradition, hyppää tuntemattomaan. Hän alkaa lukea Raamattua ties minkä ideologian silmin.
Todellisuudessa näin harvoin tapahtuu sillä kaikki kristilliset ryhmät perustuvat johonkin traditioon. Vaikka joku väittää lukevansa Vain Raamattua, hän yleensä elää jossain tulkintatraditiossa sitä myöntämättä tai tajuamatta.
Puhuisin mieluummin Jeesuksen seuraajista, joita ensimmäiseksi nimiteltiiin kristityiksi Antiokiassa. Sittemmin nk. kristinusko ja Jeesuksen seuraaminen on monessa yhteydessä osoittautunut eri asiaksi. Mitä ymmärtämiseen tulee, siis oikeaan sellaiseen, niin sen arvosteluperustat ovat Raamatussa aivan, niinkuin ne oli jo näillä Antiokian uskovilla. (Mainitsen “uskovat”, koska se on alkukirkollinen, Jeesuksen määritelmä omista seuraajistaan.)
On kysymys asia-“tieteestä”, ei kielitieteesä. Jeesus arvosteli ja nuhteli Kirjoituksista eriäviä, kumoavia ja väheksyviä isien perinnäissääntöjä, jota asiaa ilmaistaan näin tai isien traditiot.
Edelliseen perustuen, en näe oikeana väitettäsi siitä, mille Jeesus perusti opetuksensa. Mielestäni se on täysin väärä, koska Jeesus erotti asiat traditio ja Kirjoitukset. Ensimmäisen ei tarvi kumota Kirjoituksia, mutta niistä, mitkä kumosivat, Jeesus nuhteli, ankarasti.
Se oli silloin ja ei voi olla olematta tänäänkin.
Nk.kirkollisuuden kanta on tiedossa, ja saa ollakin, mutta minun liittymäni tähän oli “vain Kirjoitukset”- slogan, mikä pitäisi olla yksiselitteinen. Se on tulkittu yksiselitteisyydestä ulos, ensin 21 kirkolliskokouksessa ja sitten niin usein ja paljon kuin on tarpeelliseksi koettu.
Saa olla näin ja pidän kohtuullisena, että minun kommenttini jää lukijoiden arvioitavaksi niinkuin sinunkin. Ei kiistellä enempää. Seisomme kumpikin oman herramme ja/tai Herran edessä.
Kristinusko on ihan yleinen ja ymmärrettävä käsite. Samoin Kirkko. Ja Raamattu. Ja traditio.
En minäkään enempää halua kiistellä.
Toin vain esiin ennestään tutun asian että se mitä täällä esität näistä asioista ei ole tämän foorumin edustaman klassisen kristinuskon mukaista. Selität väärin ja käytät virheellisiä ja harhaanjohtavia sanontoja tradition ja Raamatun sekä kirkon suhteista. Erottelet uskovat jostain kirkollisista, joka on valheellinen ja kummallinen tapa.
Tämä kirjoittelusi virheellisyyden osoittaminen on eri asia kuin se että Jumalan edessä jokainen todellakin on yksin. Siinä olemme samaa mieltä! Uskoamme ja suhdettamme Jumalaan ei ole kenenkään sopivaa punnita näiden viestien pohjalta. Enkä niin teekään. Toivon sen sijaan että tulisit tuntemaan totuuden näistä asioista mistä tässä on ollut puhetta.
Tämä on kylläkin jo pyhässä Raamatussa, jossa apostolit puhuvat opetuksista, jotka ovat niin suullisesti kuin kirjeitse välittäneet. Kukaan ei osaisi toimittaa sen enempää eukaristiaa kuin esim. kastettakaan oikein ja kristillisesti ilman niitä tietoja, jotka on saatu pyhän tradition välityksellä. Raamatussa kehotetaan kastamaan, mutta ei anneta ohjeita siitä, miten sen tulee tapahtua.
löydän ja on löydetty koko nk. evankeelis-helluntalaisessa veljesyhteydessä oikeat tavat. Kasteen muoto ja kenet kastetaan käy mielestäni täysin selväksi jo pelkästään Apt. 2. luvussa. Leivän murtaminen ja sen nauttiminen viinin kanssa on myös yksinkertainen toimitus, niin ettei muoto pitäisi tuottaa päänvaivaa.
Taas kerran viittaan vaikka missäpäin maailmaa näin tapahtuvan, eli olen ollut mukana vaikka missä.
Kirkkojen protokollat on tietysti kirkkojen perinteessä, niin merkityksen kuin ulkoisen toteutuksen suhteen.
Tällä foorumilla viitattiin muutamaan otteeseen 1 Kor. 4:6:en yksin Raamattu -periaatteen tueksi. Innostuin tästä kirjoittamaan blogikirjoitukseni, joka nähdäkseni osoittaa, ettei kyseinen Raamatun jae opeta Sola scripturaa. Ensi viikolla käsittelen 2 Tim.3:15–17:sta joka on kaikkein keskeisin raamattuperuste Sola scripturalle. En aio sitä kuitenkaan enää täällä mainostaa, koska tarkoitukseni on vetäytyä tältä foorumilta.
En ole jaksanut tätä ketjua plärätä läpi, mutta heitänpä ilmoille ajatuksen, että minusta luterilaisen raamattuperiaatteen kannalta tosi keskeinen kysymys on se, tarvitseeko se perusteekseen selkeää raamatunkohtaa, eli opin sijaintipaikkaa (sedes doctrinae). On esim. ihan jännää, että Jordan B. Cooper argumentoi Sola scripturan puolesta tunnustaen sen, ettei ole mitään yksiselitteistä raamatunkohtaa, joka todistaisi opin oikeaksi. Siksi hänen argumentaationsa rakentuu Raamatun erityisluonteelle, sille, että Raamattu on varmasti Jumalan henkäyttämä (2 Tim. 3:16), kun taas kirkolliset traditiot eivät ole. Cooperin ratkaisu on kuitenkin aika radikaali ja sillä kauaskantoisia seuraksia; siihen turvautuva ei voi enää johdonmukaisesti vaatia ortodokseilta tai roomalaiskatolilaisilta sitä, että heidän kaikilla käsityksillään täytyisi olla takanaan jokin selkeä raamatunkohta.
Kenelle sinä olet tarkoittanut luettavaksi nämä blogisi? Luterilaisilleko, että he havahtuisivat näkemään “harhansa?” Vaiko itsellesi vahvistuaksesi käsityksessäsi, että teit oikein hylätessäsi luterilaisuuden ja sen vankan pitäytymisen sola scripturaan rauhoittaaksesi omaatuntoasi?
En usko, että blogitekstini voivat suoranaisesti ketään luterilaista käännyttää, mutta uskon, että ne voivat antaa ajattelemisen aihetta. Minusta olisi tietysti hienoa, jos kirjoituksillani voisi olla posiitivinen vaikutus jonkun prosessissa kohti ortodoksista kirkkoa, mutta pidän arvokkaana jo sitä, jos ne voisivat tarkentaa luterilaisten ajattelua ja argumentaatiota.
Minun omatuntoni ei tarvitse minkään sortin rauhoitusta siitä, että jätin luterilaisuuden. Ortodoksisen kirkon yhteyteen hakeutuminen oli ehdottomasti elämäni paras ratkaisu.
Lisäys: Niin, ja on minun tarkoituksenani myös avata luterilaisuutta ortodokseille, jotta luterilaisuutta ei edustettaisi väärin. Monesti netissä luterilaisuudesta esitetään hyvin karikatyyrisia, paikkansapitämättömiä käsityksiä.
Oletko sitten täysin vakuuttunut siitä Jumalan edessä, että ortodoksisuus on nimenomaan on se usko, joka vastaa sitä kristillisyyttä, jota hän tahtoo?
Sitä paitsi vedotessasi foorumin ekumeeniseen luonteeseen itsesi puolustukseksi toisaalla, nyt näet kuitenkin hyväksi laulaa luterilaisia suohon, kuten mikäkin Väinämöinen Joukahaista!
Luulen, että olet jättänyt STLK:n myötä jotain ihan muuta ja syytkin ovat muut kuin luterilaisuudessa olevat. Mitä olen ymmärtänyt hiukan, voin hyvin kuvitella, että STLK:n piirissä on sellaista henkeä, etten ainakaan itse voisi kuvitella viihtyväni sellaisessa lainkaan. Puhun ehkä sen tyyppisestä fundamentalismista, joka ei ole ainakaan minun juttuni, vaikka fundis muuten olisinkin. Tätä on ehkä vaikeaa kuvata, mutta tarvitsen koko ajan terveen ajattelun vapauden, enkä tiettyyn tulkintaan kahlittua uskonnäkemystä, jossa liikkumavaraa ei ole nimeksikään.
Tätä taustaa vasten ymmärrän siirtymisen vaikkapa ortodoksisuuteen, vaikka pitäisin parempana siirtymistä kunnolliseen luterilaisuuden pariin, joita esim Sley tai viides herätysliike edustavat. Joku voisi sanoa, etteivät viidesläiset ole luterilaisuutta nähneetkään ja ihan hyvä niinkin. Minua ei kiinnosta minkään ’laisuus’, vaan ainoastaan raamatullinen elävä kristillisyys, jossa on tietty vapaus tehdä asioita omalla tavalla. Siten esim. Vapaakirkkokin olisi hyvä vaihtoehto.
En minä nähdäkseni ketään ole suohon laulamassa. En näe mitään ristiriitaa siinä, että haastan ekumeenisella foorumilla luterilaisen raamattuperiaatteen perusteita. Päinvastoin! Tämähän voi olla ekumeenisesti ihan hyödyllistä: eri kirkkojen edustajat ymmärtävät, mihin toisten kannat perustuvat ja mitä ongelmia toisten kirkkojen edustajat näkevät toisten perusteissa. Minä vielä pyrin kirjoittelussani – sinulle suunnattu ystävällismielinen irvailu poislukien – asiallisuuteen. Olen tosin huomannut, että tulkitset viestejäni usein paljon rajummiksi kuin niitä tarkoitan. En ole esimerkiksi mielestäni mustamaalannut ketään tai tivannut keneltäkään mihinkään vastauksia, jne…
No siinä sinulla onkin pelto kynnettäväksi! Mainitsemiesi Raamatun paikkojen lisäksi kun Paavali vetoaa kirjoituksiin mm. Room. kirjeessä ainakin 16 kertaa. Myös Jeesus vetoaa niihin tämän tuosta, tavan takaa!
Ei luterilaisillakaan ole näin. Esim. lapsikastetta puolustellaan puhtaasti traditiolla. Luterilainen Sola Scriptura tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että jos jokin asia on selkeästi vastoin Raamattua, niin se ei passaa. Robert W Jenson on pienessä luterilaisia sloganeita käsittelevässä kirjasessaan ehdottanut että Sola on ihan turha sana tässä yhteydessä. Luterilaisuus on myös kiinni traditiossa. Samalla tavalla kuin monet kirkkoisät, jotka pitivät samaa periaatetta, eli jos jokin oli vastoin Raamattua, niin se oli hylättävä. Luterilaisuudessa erotettiin ihmistraditiot uskonnollisista traditioista, joita käytettiin surutta ja kirkkoisiin vedoten.
Toisaalta Sola Scriptura muodollisena periaatteena ei ollut mikään uutuus. Kyrillos Jerusalemilainen kirjoitti Katekeettisissa luennoissaan että jos hän esittäisi oppilailleen opetusta jota ei voi Raamatulla perustella, niin se olisi hylättävä. Gregorios Nyssalainen ja Krysostomos puhuivat samalla tavalla…ja Augustinus (Iain Provan: The Reformation and the Right Reading of Scripture, s 295-296)
Nykyluterilaiset teologit voivat tietysti olla eri linjoilla, mutta 1500–1600-lukujen luterilaisuudessa se on kyllä noin kuin sanon. Lapsikasteen puolustamisessa traditiolla on käsittääkseni kyse Ef. 4:5:n sovelluksesta.