Kiitos.
Luulen ymmärtäväni sinua tässä hyvin. Itse olen ohittanut tuon mahdollisen tökkimään alkamisen osoittamalla neutraalia uteliaisuutta eri maissa ilmeneviin pyhien kunnioittamisen tapoihin ja ymmärtämällä kuinka ne ovat kuitenkin alisteisia kristinuskon ydinsanomalle, että Kristus on meidät sovittanut ja yhdistänyt yhdeksi ruumiiksi itsensä alaisuuteen.
Pyhien ja Marian avuksihuutaminen on itselleni ollut ns. “kehällinen asia” kirkollisessa elämässä. Eli se ei ole niin tärkeä asia että se määrittelisi minut kristityksi ja siihen liittyy vahvasti kulttuurisia asioita monilla alueilla, mm. perinteisiä kyläjuhlia folkloreilmiöineen.
Joskus noihin asioihin menee seurakunnassa paljon enemmän aikaa ja vaivaa kuin pitäisi.
Juttelin tässä viikko sitten pyhien avuksihuutamisesta reformoidun baptistin kanssa.
Hän sanoi omana mielipiteenään että periaatteessa ajatuksessa kuoleman rajan ylittävästä pyhäin yhteydestä ja pyhäin rukousyhteydestä ei ole vastustettavaa mutta ajatus siitä että kristitty avun tarpeen tullen kääntyisi ensimmäisenä jonkun pyhän puoleen on kauhistuttava.
Itse olen uskoontuloni alusta lähtien ollut samoilla linjoilla. Kuitenkin erityisesti puolustan kuoleman rajan ylittävän pyhäin yhteyden olemassaoloa koska kristinuskon yksi perustavaa laatua oleva sanoma on että Kristus voitti kuoleman.
Tämä asia ei saa kuitenkaan viedä kohtuuttomasti tilaa seurakuntaelämässä, eikä henkilökohtaisessa uskonelämässä. Sen on tultava selvästi Kristuksen, Jumalan toiminnan jälkeen, sen seurauksena. Jos katse on Kristuksessa, näkökentän reunoilla näkyy pyhät ja pyhäin yhteys.
Näen eri kristiiliset kirkkokunnat ja liikkeet ja niiden edustajat kuitenkin kristittyinä siserina ja veljinä, koska näillä on sama kova ydin. Se on tullut Jeesukselta, sitten taas viisaat&viisastelevat ihmiset ovat kehitelleet omia tulkintojaan Raamatun teksteistä - ne ovat ihmisiltä.
Vierailen myös mielelläni muiden krist.kirkkokuntien messuissa ja tilaisuuksissa, ja keskustelen seurakuntalaisten kanssa. Olen ilokseni havainnut että kaikki kohtaamani “erimerkkiset” kristityt ovat olleet ystävällisiä, eivätkä heti hyppää keskusteluissa oppiriitoihin hekään.
Tapasin eräässä juhlatilaisuudessa Antti Nylenin ja keskustelimme kirjojen käännöksistä ja viralisen kielen ja koko ajan muuttuvan katukielen vivahteista ja eroista. Hän antoi laukustaan minulle ja keskustelukumppanille pienen punaisen vihkosen. Kiitin ja laitoin sen taskuuni jatkaessamme keskustelua. Oletin tuon vihkosen olevan katolisen kirkon joku rukousvihkonen, mutta kotona katsoessani sen sisäkansilehdessä luki:
copyright Juhani Rekolan perikunta ja Bokeh Editions 2025
“Neljäs kuningas“ ilmestyi Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen Talvikukkia-joulujulkaisussa vuonna 1968
jne
Arjen ekumeniaa tekojen tasolla, hyvä! Olen pitänyt Antti Nyleniä pata-katolaisena, mutta hieno ekumeeninen hänellä.
Antti Nylén on maininnut Juhani Rekolan maamme merkittävimmäksi esseistiksi.
Antti taitaa olla katolisuutensa lisäksi myös laajasti erilaisia vaikutteita arvostava intellektuelli ja esteetikko.