Kiitos.
Luulen ymmärtäväni sinua tässä hyvin. Itse olen ohittanut tuon mahdollisen tökkimään alkamisen osoittamalla neutraalia uteliaisuutta eri maissa ilmeneviin pyhien kunnioittamisen tapoihin ja ymmärtämällä kuinka ne ovat kuitenkin alisteisia kristinuskon ydinsanomalle, että Kristus on meidät sovittanut ja yhdistänyt yhdeksi ruumiiksi itsensä alaisuuteen.
Pyhien ja Marian avuksihuutaminen on itselleni ollut ns. “kehällinen asia” kirkollisessa elämässä. Eli se ei ole niin tärkeä asia että se määrittelisi minut kristityksi ja siihen liittyy vahvasti kulttuurisia asioita monilla alueilla, mm. perinteisiä kyläjuhlia folkloreilmiöineen.
Joskus noihin asioihin menee seurakunnassa paljon enemmän aikaa ja vaivaa kuin pitäisi.
Juttelin tässä viikko sitten pyhien avuksihuutamisesta reformoidun baptistin kanssa.
Hän sanoi omana mielipiteenään että periaatteessa ajatuksessa kuoleman rajan ylittävästä pyhäin yhteydestä ja pyhäin rukousyhteydestä ei ole vastustettavaa mutta ajatus siitä että kristitty avun tarpeen tullen kääntyisi ensimmäisenä jonkun pyhän puoleen on kauhistuttava.
Itse olen uskoontuloni alusta lähtien ollut samoilla linjoilla. Kuitenkin erityisesti puolustan kuoleman rajan ylittävän pyhäin yhteyden olemassaoloa koska kristinuskon yksi perustavaa laatua oleva sanoma on että Kristus voitti kuoleman.
Tämä asia ei saa kuitenkaan viedä kohtuuttomasti tilaa seurakuntaelämässä, eikä henkilökohtaisessa uskonelämässä. Sen on tultava selvästi Kristuksen, Jumalan toiminnan jälkeen, sen seurauksena. Jos katse on Kristuksessa, näkökentän reunoilla näkyy pyhät ja pyhäin yhteys.