Minut valittiin juuri luterilaisen seurakuntani lähetyspapiksi, jahuu! Tehtäviini kuuluu mm. määrärahojen jakaminen kirkon lähetysjärjestöille. Haasteena on vain se, että tietoni ja ymmärrykseni lähetysjärjestöistä on kovin puutteellinen. Olen kyllä innokas teologi ja kristitty, mutta minulla ei ole herätysliiketaustaa, eikä muutenkaan sellaista taustayhteisöä, jonka perusteella tuntisin lähetysjärjestöjä. Siksi tahtoisin kysyä teidän mielipiteitänne kirkkomme lähetysjärjestöistä, niiden teologiasta, linjauksista ja käytännön työstä.
Onko jokin lähetysjärjestö sinun mielestäsi paras eli uskollisin Jumalan sanalle ja lähetyskäskylle? Millä perusteella? Miten kritisoisit tai kehuisit lähetysjärjestöjä?Mistä ajankohtaisista ja merkittävistä tapahtumista, kannanotoista ja ilmiöistä lähetyspapin tulisi olla tietoinen? Entä osaisitko suositella jotain kirjallisuutta, artikkelia tms. aiheeseen liittyen?
Minulle varmaan tärkeimpiä ovat viidennen liikkeen lähetysjärjestöt, Kylväjä, Sanansaattaja ja Kansanlähetys. Tuen kuukausilahjoituksella näistä Sanansaattajien Intian radiotyötä. Kylväjä on taas tuttu läheisten sukulaisten työstä niiden lähetyskentillä kaukomailla. Kansanlähetys tekee myös ulkolähetystyön lisäksi tärkeää työtä myös kotimaassa ja käyn melko usein sen järjestämissä omissa messuissa. Sansan Raamattu kannesta kanteen -radio-ohjelmaa kuuntelen päivittäin.
Viidennen herätysliikkeen toimintaa voisi luonnehtia konservatiiviseksi ja raamattu-uskolliseksi. Sen järjestöt ovat tärkeä osa kirkon lähetyskenttää. Omakaan taustani ei ole alunperin viidesläinen, vaan yleiskirkollinen. Huomasin vain jossain vaiheessa, että se vastaa aika hyvin omaa näkemystäni.
Henkilökohtaiset mietteeni, ilman erityisiä tarkennuksia:
Itse luotan oman taustanikin takia aika lailla Kansanlähetyksen toimintaan, ja lisäksi Kylväjä ynnä Evankeliumiyhdistys ovat sydäntä lähellä. Suhtaudun joihinkin Lähetysseuran juttuihin varsin kielteisesti, ja näen heidän johdollaan (ainakin edellisellä ja nykyisellä johtajalla) olevan haluja “yhtenäistää” kirkon lähetystyötä Lähetysseuran eduksi & johdolla. Jos kuitenkin päätyisin joskus seurakuntaan ja lähetyspastoriksi, niin varmaan yrittäisin toimia mahdollisimman tasapuolisesti järjestöjen välillä.
Sitä varoisin, että lähetystyö ja kansainvälinen diakonia eivät mene sekaisin. Lähetystyöhön kuuluu myös diakonia, silloin kun sitä tarvitaan, mutta mitä tahansa auttamistyötä ei pidä kutsua lähetystyöksi, saati antaa ymmärtää, että moderni lähetystyö on juuri sitä. (Minusta sellaistakin meininkiä on liikkeellä.)
Jos tulee mieleen jotakin hyödyllisempää niin jatkan myöhemmin.
Voihan tämän laajentaa kaikkia kirkkoja koskevaksi. Itse olen Lähetysseuran ja Sansan kuukausilahjoittaja. EI mitään herätysliikesidonnaisuuksia. Valitsin kaksi arvomaailmaltaan aika vastakkaista ja tuen molempia. Lisäksi laitankolehtiin aina lähetysjärjestöstä riippumatta.
Olisi mielenkiintoista kuulla mitä ort tai kat lähetysjärjestöjä on olemassa. Vai onko sellaisia?
Tuon linkki johti sivustolle jossa ensimmäisenä pisti silmään “feminismi” -sana. Klikkasin itseni äkkiä pois. Ortodoksisen kirkon lähetysteologia ei oikein lähtenyt tulille tuolla.
Kannattaa katsoa vähän laajemmalla perspektiivillä, kuin sanalla feminismi.
Mutta mitä tulee tuohon JohannesK kysymyksiin. niin ensimmäiseksi kenen kanssa seurakunnalla on sopimukset ja mikä on sopimusten sisältö. Mitä tavoitteita seurakunnan esim lähetystoimikunta on asettanut. Miten seurakunnassa lähetysmääräjako toteutetaan. Noista on hyvä lähteä liikkeelle.
Dominikaanit, fransiskaanit, jesuiitat… Nykypäivänä katolisella kirkolla on jollain tasolla toimiva hiippakuntarakenne käytännössä kaikkialla maailmassa, ja lähetystyö tapahtuu paikallisten piispojen kutsusta ja ohjauksessa. Lähetystyötä ei ehkä nähdä kovin erillisenä kirkon ihan perustoiminnasta.
Joo. Harva pappi päättää yksin rahojen jaosta. Ainakaan meillä evl-kirkossa. Neuvostot niistä päättävät. Mutta onhan noita lut kirkkoja. Mutta kyllähän päätösvaltaa voi delegoida…
On aika todennäköistä, että läheskään joka seurakunnasta ei löydy lähetystyöhön ja/tai järjestöihin perehtyineitä pappeja. Ja jos joku löytyykin, hän ei välttämättä tahdo viettää koko uraansa vastaavana. Eli se, että perehtymätön päätyy ko. asemaan, lienee normaalia. Tärkeintä on silloin se, että on kiinnostunut ja tahtoo ottaa selvää, ja että lähetysasia kiinnostaa. On valitettavasti paljon sellaisiakin pappeja, jotka pitävät lähetystyötä jonakin kummana ja kaukaisena, vain muille kuuluvana juttuna.
Ja seurakunnallanne on luultavasti nimikkolähetti tai useampiakin, joiden kanssa on pitkäaikaiset sopimukset? Tukenasi on myöskin seurakunnan koko- tai osapäiväinen lähetyssihteeri, sekä lähetystyön johtokunta tms.?
Etkö Antti joutuisi lähetyspappina ristiriitaan, jos sinun tulisi samaan aikaan olla tasapuolinen, kun kuitenkin mielipiteesi järjestöistä vaihtelisi jyrkästi myönteisestä kielteiseen? Miksi tasapuolisuus jos kaikki järjestöt eivät ole yhtä hyviä?