En nyt ota tuohon edelliseen kantaa muuten kuin että näen aika voimakkaan epäsuhdan kolehtirahojen jaossa.
Oltiin aamulla oman seurakuntamme messussa, jossa hyvn lähetyshenkinen pastorimme oli liturgina ja saarnan piti Kansanlähetyksen lähetyskurssilla vielä oleva Markus Syrjätie, joka lähtee Japaniin ensi vuonna seurakuntamme nimikkolähettinä.
Oli hieno tilaisuus ja Markus piti hyvän saarnan ja samassa päätimme ryhtyä mahdollisesti tukemaan heidän työtään. Uskon, että he saavat vielä paljon hyvää aikaan lähetyskentällään.
Onko oikein edes puhua lähetystyön tekemisestä, jos työ kohdistetaan pääasiassa niihin, jotka ovat jo kristittyjä ja jonkun kristillisen kirkon äseniä? “Seuroissa käyvät pakistanilaiset ovat Kopperoisen mukaan paikallisia kristittyjä, jotka tulevat eri kirkoista. Työtä tehdään siis vain Pakistanin kristityn vähemmistön keskuudessa.”
Hiukan hämmentävä on myös tämä kohta:
“SRK:n periaate lähetystyössä on Kopperoisen mukaan ollut, että jonnekin mennään vain, jos paikallisilta ihmisiltä on ensin tullut kutsu. Kopperoinen kertoo, että Pakistanista se tuli siten, että eräs suomalainen nainen oli siellä toisen järjestön palveluksessa.
– Hän oli tutustunut kristittyihin, jotka innostuivat lestadiolaisesta opista, tekivät parannuksen ja ryhtyivät sitten paikallisesti puuhaamaan tätä asiaa.”
Siis suomalainen on ollut toisen järjestön palveluksessa ja kohdannut paikallisia ristityjä, jotka innostuivat lestadiolaisesta opista. Mistä he siitä kuulivat? Tältä suomalaiseltako? Joka oli toisen (lähetys?)järjestön palveluksessa?
Kun miettii, mitä alueesta tavallisesti kerrotaan uutisissa, niin Pakistanin rauhanyhdistyksessä ja mahdollisesti tulevassa Pakistanin rauhanyhdistysten keskusjärjestössä on ajatuksena väistämättä tiettyä hilpeyttä.
En tiedä onko varsinaista lestadiolaista oppia olemassa. Tuskin kukaan sellainen, joka on opillisista asioista perillä, hakeutuu lestadiolaisuuteen. Minun näkökulmastani katsottuna, vanhoillislestadiolaisuus on muuttunut ajan saatossa verraten paljon. Syntilistoja ovat päivittäneet ajankohtaisemmiksi. Lestadiolaisuus kasvaa sisältäpäin. Syntyvyys on suuri ehkäisemättömyysperiaatteen vuoksi. Mutta koska ne syntilistat päivittyvät koko ajan, syntyvyyskin on vähentynyt. Ironista oikeastaan on, että voisin oikeastaan olla lestadiolainen mikäli haluaisin, koska ne kielletyt asiat, joiden vuoksi lestadiolaisuudesta erosin, ne eivät enää ole kiellettyjä. Jonkin verran “naimaparannuksen” kautta lestadiolaisuuteen tulee sakkia. Ei kai siinä mitään ihmeellistä ole, jos joku lestadiolaisuuteen menee. On siellä paljon hyvääkin. Siionin laulut, suviseurat, yhteisöllinen ja tiivis seurakuntaelämä, sisaret ja veljet keskenään ajattelun kautta kokee olevansa yhtä suurta taivaallista perhettä jne. Kuulin, että evankelisesta liikkeestä oli siirtynyt lestadiolaisuuteen keski-ikäinen pariskunta. Sitä vähän ihmettelin, kun ajattelin että evankelisilla on perusjuttua se opillisten asioiden korostaminen. Lestadiolaisuudessa saa sijaa tietyllä tasolla Pyhän Hegen vaikutus. Se voi olla toisille todella tärkeä asia. On itsellenikin, vaikka en enää lestadiolaisuudessa olekkaan.
Kasvaako kuitenkaan todellisuudessa? Omalla paikkakunnallani on monia nuoria lestadiolaisperheitä joilla lapsiluku on kymmenen hujakoilla. Jos ajateltaisiin että lestadiolaisuudessa lapset jatkavat aina uskoa eteenpäin vaikkapa 75 % todennäköisyydellä ja perheiden keskikoko olisi vaikkapa vain viisi lasta niin kyllä suviseurojen väkimäärän olisi tullut kasvaa aika huimaa vauhtia vaikkapa vuosikymmenestä toiseen. Suviseurat ovat aika pakollinen mentävä, joten siitä päätellen taitaa olla liikkeessä hukkaprosentti aika paljon suurempi kuin tuo joka neljäs. Vai mitä asiantuntijana arvelet?
Sisältäpäin kasvulla tarkoitin sitä, että harva sinne ulkoa päin liittyy. Minun havaintojeni mukaan yhä useampi lähtee pois vanhoillislestadiolaisuudesta.
@susilammas nosti tuossa hyvän huomion keskusteluun aiemmin. “Onko oikein edes puhua lähetystyön tekemisestä, jos työ kohdistetaan pääasiassa niihin, jotka ovat jo kristittyjä ja jonkun kristillisen kirkon jäseniä?” (susilammas)
Tätä olen ihmetellyt itsekin. Kummalliselta myös tuntuu kun he käyttävät kirkko-ilmaisua. Eihän lestadiolaisilla ole tähänkään saakka ollut mitään omaa kirkkoa. Minä mietin siis, että onko niin, että heidän on hommattava kirkko ja sinne pappi, jotta voivat kasteet toimittaa virallisesti. Vanhoillisillahan toki on papistoa, mutta ei heille kaste ole ollut tähänkään saakka siinä asemassa kuin se evankelisluterilaisen kirkkomme opetuksessa on.
Amerikan kirkkojutut tiedän toki. Mutta että Afrikassakin . No tällä logiikalla lestadiolaiset voisivat perustaa oman kirkkonsa tänne kotomaahankin. En ymmärrä, mikseivät jo sitä ole tehneet. Olisihan heillä oikeitakin pappeja siellä omissa kirkoissaan sakramentteja toimittamaan. Vanhoillislestadiolaisten “oppi” poikkeaa kovasti evankelisluterilaisen kirkkomme opetuksista.
TV kehotti minua kirjoittamaan Lähetysseurasta jonnekin muualle kuin siihen ketjuun, missä ei saa puhua teologiasta. Seuraan nyt sitten neuvoa. Lähetysseura on hiukan oudossa tilanteessa:
En minä nyt sitten tiedä, mitä tuosta pitäisi sanoa. Lähetysseura on valinnut puolensa ja se nyt sitten näkyy julkisesti ja seurauksia tulee ja niitä on vaikea ennustaa ym. Minun kokemukseni on, että aivan turha näistä on puhua kun ei puheella ole mitään vaikutusta.
“…järjestö antaa oikeusapua Israelin sotatuomioistuimeen joutuneille alaikäisille. YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaan oikeuden edessä jokainen on oikeutettu puolustukseen. Ilman DCIP:n työtä lasten oikeudet eivät useinkaan toteutuisi tuomioistuimen käsittelyssä ja alaikäiset joutuvat oikeuden eteen yksin ilman oikeusavustajaa. Oikeudenkäyntiapuun liittyen Lähetysseuralla ei ole roolia, vaan Israelin sotaoikeus tekee päätöksen syyttäjän ja puolustuksen antaman todistusaineiston mukaisesti.”
Miksi pallerot ovat sotatuomioistuimessa alunperin.
Informaatiosodankäynti on myös osa modernia sotaa. Jos Lähetysseura haluaa mennä informaatiosodassa tukemaan Israelin vastaista järjestöä, on luonnollista että se saa kokea myös vastatoimia.
Samat kuviot näkyvät liberaalien kirkkopoliitikassa kautta linjan. Konservatiiviset kristityt menettävät tukensa ja oikeutensa, ja systemaattisesti liberaalit siirtyvät tukemaan islamilaisia tahoja. Tämä on jo kolmas kerta lyhyen ajan sisällä kun olen havainnut Lähetysseurassa merkkejä yhteistyöstä muslimien kanssa.
Kirkon Ulkomaanapu oli tässä uranuurtaja, jo vuosia sitten he palkkasivat muslimin organisaatioonsa. Lienee päivänselvää, että sekin työpaikka oli poissa joltakin kristityltä. Joku herätysliikeaktiivi olisi voinut saada sen työn, mutta se annettiin muslimille, koska se sopii liberaalien arvomaailmaan. Kun samalla vastustetaan konservatiivisia kristittyjä tahoja, tulee kyllä hyvin kummallinen kuva koko sotkusta.
ELY on hyväksytty evankelis-luterilaisen kirkon kahdeksanneksi viralliseksi lähetysjärjestöksi.
Kysymyksessä on siis evankelisen liikkeen naispappeuden hyväksyvä järjestö, joka syntyi yli 10 v sitten kun Sleyn vuosikokous ei taipunut muuttamaan järjestön linjaa sallivammaksi naisten pappeuden suhteen.
Annetaan Sleyn kirkolliskokousedustaja Pasi Palmun kuvata tilannetta omasta kulmastaan:
Onnittelut ELYlle. Tätä päätöstä vastaan tuntuu mielestäni kuitenkin erityisen surulliselta, miten sama kokous kohteli lähetyslentäjiä joku vuosi takaperin.
Kai sitä sillä perusteltiin, mutta on Pipliaseurakin tunnustustenvälinen, ja toisaalta muistan keskustelusta korostuneen valitusvirren kirkon lähetyksen pirstaloitumisesta. Sama huolenaihe tälläkin kertaa, silti lopputulos eri ja ELYn hyväksyminen kevyt läpihuutojuttu. Ehkä joku teologisesti paremmin perillä oleva osaa selittää, mutta itse lähetyslentäjien toimintaa seuranneena ja sen puolesta rukoilleena en oikein voi ymmärtää.
. No tällä logiikalla lestadiolaiset voisivat perustaa oman kirkkonsa tänne kotomaahankin. En ymmärrä, mikseivät jo sitä ole tehneet. Olisihan heillä oikeitakin pappeja siellä omissa kirkoissaan sakramentteja toimittamaan. Vanhoillislestadiolaisten “oppi” poikkeaa kovasti evankelisluterilaisen kirkkomme opetuksista.