Niinpä, mutta mistä tiedät mikä kirkko on oikea ja opettaa oikeaa oppia? Tuo toimi joskus toisella vuosidalla. Sen jälkeen on tullut kirkkoja, jotka ovat luopuneet apostolisesta suullisesta traditiosta (uskon sääntö/totuuden mitta) ja keksineet omia opetuksiaan, jotka poikkeavat jopa Uuden testamemtin teksteistä. Nykyiset liberaaliprotestanttiset kirkkokunnat parhaimpina esimerkkeinä.
Uskon sääntö/totuuden mitta (parhaiten nykyään tunnettu sääntö on varmaan Apostolinen uskontunnustus tai sen esimuodot) on yksiselitteinen trinitaarinen ja Kristuksen kaksiluonto-oppia ja pelastushistoriaa opettava traditio. Muut traditiot ovat kyseenalaisempia tulkinta-avaimia Raamattuun. Tähän uskon sääntöön/totuuden mittaan kaikkia kristillisiä kirkkoja yhdistävänä oikeana Raamatunkin opettamana kristillisenä oppina vetoavat toisen vuosisadan kirkkoisät kuten Irenaeus ja Tertullianus.
Alkuseurakunnalla oli Vanhan testamentin kreikkalainen käännös ja hyvin pian myös Uuden testamentin apostolisia tekstejä ja niitä luettiin seurakunnan kokouksissa ahkerasti. Justinus Marttyyri kertoo miten seurakunnan kokoontumisissa sekä Vanhaa testamenttia että Apostolien “muistelmia” eli Ut:n apostolisia tekstejä luetiin niin pitkään kuin oli aikaa ennen kehotuspuhetta eli saarnaa.
Ëi apostolinen kirkko ole mihkään hävinnyt, Jeesus sanoo, että kirkkoa ei voita perkeleen vallat. Alkukirkko on siis edelleen olemassa. Joten en näe mitään ongelmaa. Kirkon helmaan vaan.
Mikä kirkko on apostolinen ja millä perusteella? Itse tunnustan apostoliseksi kirkoksi trinitaarista uskoa, Jeesuksen Kristuksen kaksiluonto-oppia ja Häntä syntien sovittajana opettavaa kirkkoa Raamattu Jumalan Hengen inspiroimana tekstinä kaiken perustana.
Jos luet tarkasti, huomaat ettei yhdistys vetoa julkisesti keneenkään rahan saamiseksi ja kertoo avoimesti, että sillä ei ole rahankeruulupaa. Kaikki mahdollinen tuen hankinta tapahtuu henkilökohtaisten kontaktien kautta ilman julkista vetoamista.
Rahankeräyslupa tarvitaan julkiseen rajaamattomaan yleisöön kohdistuvaan rahankeruuseen. Tietysti jos joku haluaa aihettaa ongelmia evankeliuimin leviämiselle, kai hän voi tehdä tästäkin aiheettoman tutkintapyynnön. Kannattaa kiirehtiä, sillä maaliskuun alussa tämäkin lainsäädäntö muuttuu. Voin kyllä kertoa, että yhtään killinkiä ei ole nettisivujen perusteella kukaan maksanut.
On arvokas tavoite saada Raamattu tai osia siitä kaikille mahdollisille kielille. Kuitenkaan Raamattu ei yksin luettuna näytä useinkaan synnyttävän uskoa. Suomessa lojuu nykyään raamattuja joka puolella, keskivertoisessa luterilaistaustaisessa nuoressa perheessä on luultavasti vähintään puolen tusinaa. Kansa on kuitenkin epäkristillisempää kuin koskaan. Kylmiltään avattuna satunnainen raamatunkohta synnyttää luultavasti sekulaarin nykykulttuurin kasvattamassa ihmisessä lähinnä koomisen tai luotaantyöntävän vaikutelman.
On myös ärsyttävää nähdä julkisessa keskustelussa jonkun maallistuneen keskivertosuomalaisen (joka ei oikeasti Raamattua juurikaan tunne tai siitä välitä) “tyrmäävän” jonkin perinteisen kristillisen kannan sanomalla että kyllä hänkin on Raamattua lukenut, Jeesushan opettaa siellä rauhaa ja ihmisten hyväksymistä eikä mitään kieltoja ja käskyjä.
Tilanne on hyvin paljon erilainen Suomen ja yleensä länsimaiden ulkopuolella. Monien kieliryhmien edustajat suorastaan pyytävät saada oman kielisen Raamatun käännöksen ja siitä ollaan kiinnostuneita usein riippumatta uskonnollisesta vakaumuksesta. Toki joissain maissa poliittinen järjestelmä tai valtakuskonto voi virallisesti olla tällaista vastaan koska pelkää oman asemansa puolesta.
Varmaankaan en ole tässä esittänyt itsessään sitovaa päätelmää. Kuitenkin suomalaisten ja muiden länsimaalaisten tosiasiallinen luopuminen kristinuskosta 1800-l. lopulla ja 1900-luvulla alkoi aikana jolloin useimmat ihmiset olivat lukeneet Raamattua ja tunsivat sitä paremmin kuin nykyihmiset keskimäärin.
[Muoks. Voisiko jopa sanoa että tämä joukkomittainen luopuminen alkoi tai vauhdittui juuri siinä vaiheessa kun raamatut oli vihdoinkin saatu kaikkien yksittäisten kristittyjen ulottuville? En toki väitä että tässä oli syy-seuraussuhde. Myöskin, Raamattu on monissa Afrikan maissa selvästi helpommin saatavissa kuin Koraani, mutta islam leviää silti leviävän siellä vähintään yhtä nopeasti kuin kristinusko.]
Nykyäänkin esim. ripille päästääkseen on täytynyt lukea jonkin verran Raamattua, mutta monien suuren yleisön suunnasta kuultujen kommenttien perusteella tuntuu siltä että Raamattu on monesti nykysuomalaisille paremminkin kompastuskivi joka vaikeuttaa kristinuskon hyväksymistä. Myöskään hyvinkin perusteellinen raamatuntutkiskelu ei välttämättä synnytä uskoa, kuten teologisista tiedekunnista huomaamme.
Keskustelun varsinaisen aiheen kannalta nämä huomautukseni ovat ehkä offtopiikkia. Totesin jo, että raamatunkäännöstyö on arvokasta toimintaa, mutta halusin myös tukea @SanGennaro:n huomautusta siitä, että kristinuskon varhainen levittäytyminen ja varsin aktiivinen uskonelämä tapahtui pääosin ilman useimpien kristittyjen ulottuvilla olevia omakielisiä raamatunkopioita.
Rahankeruuta on vastikkeettoman rahalahjan pyytäminen. Kannatusjäsenyys ei ole ko. yhdistyksen kohdalla vastikkeetonta, vaan sitä vastaan saa tietoa työn edistymisestä ja toiminnasta. Kannatusjäsenet (ne kaksi) ovat saaneet myös yhdistyksen vuosikalenterin lahjakseen.
No joo, olet oikeassa. Keskustelu liittyy mielipiteisiin evl.fi lähetysjärjestöistä ja tuo sivujuonne liittyy siihen, millä perustein esimerkiksi evl.fi lähetysjärjestöjä tulee tukea.
Lähetysseura lienee siirtynyt jonkinlaiseen “vaikuttamistyöhön” julistamisen sijasta.
Hengellinen/uskonnollinen julistus on tietoisesti jätetty vähemmälle, ja tilalle tullut suora “vaikuttaminen”.
Yksi syy siihen saattaa toki olla se, että kun operoidaan kehitysapurahoilla, ei toiminta voi olla liian uskonnollispainotteista.
Tässä on se virhe -minun mielestäni - että vaikuttamistyö jää tehottomaksi. Yhteiskuntia muutetaan todellisuudessa uskonnon kautta. Tämä on sekä hyvässä että pahassa. “Vaikuttaminen” jää marginaaliin, oikeasti ketään ei kiinnosta.
Ei jossain tropiikissa ainakaan kukaan halua, että heihin “vaikutetaan”. Tässä on se vaara, että päädytään samaan vanhaan asetelmaan jossa valkoinen kertoo muun värisille miten hommat hoidetaan. Neuvot vaan ovat erilaiset kuin 1800-luvulla.
Myöskin Lähetysseura saa kilpailla muiden maallisten tahojen kanssa, kuten hommaforum ja MV-lehti. Veikkaan että ne saavat enemmän tuloksia vähemmällä rahalla, koska niiden toiminta on populistista.
Seuraukset on nähty jo käytännössä, mutta paatin suuntaa ei liene mahdollista enää kääntää. Jokunen vuosi sitten uusi halitus päätti romahduttaa kehitysapurahat (oliko se mahd. populistista politiikkaa), ja siihen ei oltu Lähetysseurassa varauduttu. Siellä kai TODELLA luultiin, että “vaikuttamistyön” avulla saataisiin ohjailtua esim. kehitysyhteistyöpolitiikkaa.
Anteeksi, kun en ole sen enempää valvonut oman ketjuni keskustelua!
Raamatun ja tradition suhde on tosiaan niin lähetysjärjestöjen kuin kirkkokuntienkin
teologian ytimessä ja taustalla. Yleisesti voinee sanoa, että tuon suhteen määrittelyssä
voi mennä niin ojaan kuin allikkoon, mutta tämä on myös jo oma aiheensa.
Lähetysjärjestöt ja määrärahat ovat olleet paljon otsikoissa esim.:
Miten kommentoitte? Meillä oli juuri lähetyspyhä ja vierailija Lähetysseuralta. Hienolta vaikutti heidän työnsä Etiopiassa! Toisaalta paikalliset tekevät kuulemma työtä pitkälti itsenäisesti. Olisiko yksi vastaus punahilkankin esiin nostaman lähetystyön vähentämiseen se, että halutaan tulla tarpeettomiksi (ja suunnata sitten muualla, kuten Lähetysseura Aasiaan)?