Lammin keskus on mukava paikka kyllä pienen kesävisiitin perusteella. Ei se luostari (vielä? Aika näyttänee) ole, mutta hyvin luostarimaista elämää siellä tunnutaan vietettävän.
Valamo olisi ollut parempi vaihtoehto.
Vastaan ketjun avausviestiin. Miten luterilaisuus ja ortodoksisuus poikkeavat arjessa toisistaan.
Me otamme Jumalan kädestä sekä hyvät että huonot päivät. Ei ole eroa ortodoksin ja luterilaisen välillä tässä. Se että on onni olla lähellä Jumalaa, niin siinä ei kysytä kirkkokuntaa. Tai kun joutuu lukemaan valitusvirsiä, niin ei kysytä kirkkokuntaa.
Mitä tulee ulkonaisiin tapoihin, niin eroa varmasti on, mutta saakin olla. Ja ei ihminen välttämättä aina tarvitse ensisijaisesti oikeaa oppia, vaan empatiaa ja kavereita, joissa näkee Jeesuksen.
Taitaa olla aika erilaisia yhteisöjä. Eiks se ole ihan hyvä, että on toisessakin hiippakunnassa luostarimainen yhteisö. Mitä näitä kilpailuttamaan. 
2 tykkäystä
Sitä paitsi, me emme tunne ihmistä jolle hänen ohjaajansa suositteli Lammille menemistä. Emme tiedä mikä hänen henkisellä tiellään juuri nyt on hyväksi.
2 tykkäystä
Tämä kavereissa Jeesuksen näkeminen on se asia, mitä en ymmärrä ollenkaan. Jotenkin minusta siinä viedään asiaa omituisille raiteille. Jeesus on Jeesus. Ei mun mielestä kavereissa tarvi nähdä Jeesusta. Eri asia on sitten nähdä kaverinsa kristittynä ihmisenä tai Pyhän Hengen johdatuksessa olevana tms.
Se ilmaisu, että olemme Kristuksessa tai kasvamme Kristuksen tuntemisessa tai olemme Hänessä jne, kuvaa sitä että olemme tosiaan Hänen armonsa suojissa ja armon alla.
1 tykkäys
Württembergin teologit ja patriarkka Jeremias II (1573–1581)
Saksalaiset Tübingenin ja Stuttgartin yliopiston luterilaiset teologit lähettivät vuonna 1573 kirjeen ja joitakin saarnoja Konstantinopolin patriarkka Jeremias II:lle uskoen vilpittömästi, että ykseys luterilaisten ja ortodoksisen kirkon välillä olisi mahdollista – edellyttäen, että ortodoksinen kirkko hyväksyisi reformaation periaatteet. Seuraavana vuonna he lähettivät toisen kirjeen, johon myös oli liitetty joitakin saarnoja.
Joulukuussa 1574 patriarkka vastasi ensimmäisiin kirjeisiin arvostellen ortodoksisesta opista poikkeavia kohtia kirjeissä ja saarnoissa ja lisäsi: ”Meidän ei pidä kuunnella niiden ääntä, jotka esittävät sellaisia uusia oppeja, jotka eivät ole tulleet evankeliumin ja pyhien isien oven kautta. Ei, vaan meidän täytyy kuunnella Herraamme, Pääpaimenta, ja hänen pyhää kirkkoaan, jonka hän osti omalla verellään ja jota tuonelan portit eivät voita.”
Saksalaiset teologit vastasivat 1575: ”Me emme ole esittäneet pelastusoppiin uudistuksia tai muutoksia, vaan arvostamme pyhien apostolien ja profeettojen, inspiroituneiden isien ja patriarkkojen välittämää uskoa sekä seitsemän kirkolliskokouksen jumalallisiin kirjoituksiin perustuvia päätöksiä ja säilytämme ne (sellaisina kuin ymmärrämme ne).”
Uudistajat olivat varmoja siitä, että he olivat palanneet evankeliumin puhtauteen. He eivät nähneet, että heidän oppinsa kirkosta, sakramenteista ja pyhien yhteydestä olivat Raamatun kirjoitusten tulkintaa, joka erosi radikaalisti ortodoksisesta opista, joka perustui kirkon opetukseen ja käytäntöön isien ajoista alkaen heidän omaan aikaansa asti. He eivät myöskään käsittäneet, että heidän opetuksensa predestinaatiosta ja vanhurskauttamisesta yksin uskosta olivat yksipuolisia lausuntoja asiasta, joka oli kasvanut läntisistä ristiriidoista. Ortodoksit taas eivät ymmärtäneet uudistajien väitettä palaamisesta oikeaan uskoon, kun näillä oli niin merkillisiä oppeja ja he torjuivat niin monia oppeja ja käytäntöjä. Erimielisyyksien laajuus tuli selvemmäksi kirjeenvaihdon jatkuessa.
Vuonna 1575 patriarkalle toimitettiin kolmas kirje ja sen mukana Augsburgin tunnustuksen kreikannos. Patriarkka luki heti tekstin alkua ja aloitti kirjeen tuojan kanssa pitkän teologisen keskustelun Kristuksen työstä, uskosta ja hyvistä töistä, kiirastulesta, Pyhän Hengen lähtemisestä ja happamattomasta leivästä.
Marraskuussa 1575 patriarkka Jeremias II kirjoitti luterilaisille aikovansa vastata yksityiskohtaisesti Augsburgin tunnustuksen kohtiin ”Raamatun ja meidän puhtaan uskomme perusteella, jonka meille antoi meidän Herramme Jeesus Kristus eikä kukaan enkeli eikä ihminen; uskon, jota hänen pyhät opetuslapsensa ja apostolinsa, useat pyhät kirkolliskokoukset ja kirkon pyhät ja ihmeitä tekevät isät ja teologit ovat selittäneet siten kuin Pyhä Henki on eri aikoina antanut heille kulloisiinkin tarpeisiin. Siten yksikään järkevä kristitty ei voi kiistää heidän todisteitaan.”
Patriarkan ensimmäinen vastaus vuodelta 1576 vertasi jokaista Augsburgin tunnustuksen kohtaa ortodoksiseen opetukseen ja osoitti selvästi, mistä kohdista vallitsi yksimielisyys ja mistä erimielisyys. Käsitellyt aiheet olivat Pyhä Kolminaisuus, filioque, alkuperäinen synti, usko ja teot, vapaa tahto, kirkko, sakramentit, viimeinen tuomio ja kirkon traditiot. Lopussa patriarkka korosti ortodoksisuuden ja luterilaisuuden erimielisyyksien perustana olevaa syytä, nimittäin pyhien kirjoitusten tulkintaa, joka perustui toisilla traditioon ja toisilla yksityiseen arviointiin. Mutta jos Saksan viisaat miehet olivat valmiita noudattamaan apostolien ja kirkolliskokousten opetusta, ”meidän kahdesta kirkostamme voi tulla yksi”.
Roomalaiskatolinen kirjoittaja P. Renaudin kuvaili tätä ensimmäistä vastausta ”luterilaisten oppien täydelliseksi kumoamiseksi. Saksalaisille teologeille se ei ollut ainoastaan tappio vaan katastrofi.”
Teologit vastasivat patriarkan kirjeeseen vuonna 1577. He torjuivat tradition, mutta yrittivät puolustaa käsityksiään ja pyysivät patriarkkaa vastaamaan heille. Patriarkka vastasi vuonna 1579 ja listasi oppien eroja. Tästä toisesta vastauksesta kävi ilmi, että jos luterilaiset eivät muuta asennettaan Raamatun tulkintaan, opillinen ykseys on mahdotonta. Vuonna 1580 luterilaiset vastasivat patriarkalle.
Vuotta myöhemmin, 6.6.1581, patriarkka lähetti kolmannen – ja viimeisen – vastauksensa päättäen kirjeenvaihdon. Hän ei ensin ollut aikonut lainkaan vastata noudattaen pyhän Paavalin ohjetta ojentaa harhaoppista ihmistä kahdesti ja sen jälkeen karttaa häntä. Hän totesi, että oli mahdotonta päästä yksimielisyyteen, ja painotti ortodoksista opetusta filioquesta, vapaasta tahdosta, sakramenteista ja pyhien avuksi huutamisesta sekä ikonien ja reliikkien käyttöä. Hän korosti myös kirkon isien pyhyyttä ja auktoriteettia ja torjui uudistajien väärän Raamatun tulkinnan. Kirje päättyi näihin sanoihin:
”Pyydämme siis teitä, että ette vaivaisi meitä tulevaisuudessa ettekä kirjoittaisi samoista asioista niin kauan kuin edelleenkin ymmärrätte ja tulkitsette väärin kirkkoa valistaneita teologeja, joita te sanotte kunnioittavanne ja ylistävänne, vaikka teidän toimenne osoittavat, että te todellisuudessa sivuutatte heidät. Pitäkää siis opetuksenne pois meidän näkyvistämme. Menkää omaa tietänne. Älkää kirjoittako meille opillisista kysymyksistä.” Tämä oli patriarkan viimeinen kirje.
Yksittäiset luterilaiset teologit kirjoittivat vielä joillekin patriarkan neuvonantajille tämän kolmannen kirjeen kohdista, mutta eivät saaneet vastausta.
Tästä kirjeenvaihdosta kävivät ilmi seuraavat yksimielisyydet ja erimielisyydet (eritelty tarkemmin artikkelissa): 1. Pyhä traditio. 2. Oppi Pyhästä Kolminaisuudesta (filioque). 3. Oppi ihmisestä (perisynti, vapaa tahto, predestinaatio). 4. Pelastusoppi. 5. Sakramentit. Patriarkka kirjoitti luterilaisten hylkäämistä sakramenteista: ”Te olette täysin väärässä ettekä pyhien kirjoitusten vastaisesti edes kutsu niitä sakramenteiksi, ja kuitenkin te pidätte itseänne teologeina!” 6. Oppi kirkosta. 7. Eskatologia. 8. Jumalanpalvelukset, pyhien avuksi huutaminen, ikonit ja reliikit, paasto ja juhlat.
Vaikka kirjeenvaihto päättyi ilmeiseen epäonnistumiseen, se oli kuitenkin hyödyllinen tehdessään selväksi ortodoksisen idän ja reformoidun lännen aivan erilaiset käsitykset.
(Lähde: Colin Davey (anglikaaninen teologi): The Orthodox and the Reformation 1450–1600, Eastern Churches Review 2 Autumn 1968 p. 138–151)
LISÄTIETOA ENGLANNIKSI (eri englanninnos kuin Daveyn artikkelissa) Jeremiah
6 tykkäystä
Ei mulla mitään oikeaa asiaa tähän ole, mutta jäin miettimään ja ihastelemaan muinaista kirjeenvaihdon sykettä. Vaikka kusti polki varmastikin aika hitaasti, niin silti kirjeen lukemiselle, omaksumiselle, ja vastauksen hiomiselle jäi aikaa melko mahtavasti. Saa uskomaan, tai ainakin olettamaan, että tuon aikaiset pohdinnan tulokset voi ainakin potentiaalisesti olla aika loppuun asti harkittua tavaraa.
6 tykkäystä
Kyllä vain. Nykymittapuulla nuo teologiset kirjeet olisivat pitkiä tieteellisiä artikkeleita.
Kustina polkemassa olivat Saksan keisarin Konstantinopoliin nimittämä suurlähettiläs Stephen Gerlach, Saksan suurlähettilään paroni David Ungnadin lähetti Wolff Weiss, keisarin uusi suurlähettiläs Joachim von Sintzendorf ja hänen pappinsa, Tübingenissä teologiaa opiskellut Solomon Schwigger, ym. Siihen aikaan viestiin ei odotettu vastausta heti paikalla.
1 tykkäys
Ao. Ortodoksinen patriarkka - tai mikä lie - oli ilmeisesti kotoisin Pohjanmaalta. Pohjalaaset kun taivuttavat Olla-verbiäkin Moomma oikias ja tootta vääräs. Aina.
Jokainen pitää oman kirkkonsa opetusta oikeana, se on aivan luonnollista.
1 tykkäys
Paitsi @Leijona joka on profiilinsa mukaan luterilainen mutta arvostelee luterilaisuutta jatkuvasti.
3 tykkäystä
Ja tietää siitä kaiken. Senkin mitä kukaan muu ei tiedä. Huvittavin oli jonkin asian kuittaus lukion uskontokirjan yhdellä sivulla
2 tykkäystä
Luterilaisuuteen saa suhtautua myös kriittisesti, se sisältyy luterilaiseen oppiin joka on kirjoitettu muotoperiaateeseen. Jos joku ei osaa suhtautua kriittisesti hän ei ole huomannut luterilaista muotoperiaatetta. Luther itse harjoitti omassa toiminnassaan paljon tätä. Kriittisyyden kautta löydämme uusia näkökulmia, eikä se tarkoita negatiivista asennetta vaan realistista.Senkin tietysti ymmärrän, että ongelmista on vaikea puhua, helpompi olla hiljaa.
Mikäs siinä oli huvittavaa, siinä on sanottu ihan perusasiat. Mitä ovat ne asiat mitä muut eivät tiedä. Näyttää enemmänkin kuittailulta. Paljonko sinä osallistut keskusteluun? Missä on sinun näkökulmat, toivottavasti ne eivät rajoitu tähän. Mukaan vaan keskusteluun.
Juu, mutta jos ei löydä kirkkonsa tunnustuksesta juurikaan positiivista ja puhuu toistuvasti muiden kirkkojen oikeammasta opista herää kysymys onko henkilö siinä kirkollisessa yhteydessä, joka on hänelle loogisin.
3 tykkäystä
Tätäkö luterilainen kirkollinen yhteys merkitsee? Kun löytää ongelmakohtia on paha luterilainen? Evankelisen luulisi kohdistavan kritiikin nykyistä kirkon oppia vastaan. Sley;n messut ovat paljon pitemmälle vietyä korostusta nykyistä luterilaisuutta vastaan. Joten joku tässä kritiikissä ei toimi. Evankeliset käyttävät juuri luterilaista muotoperiaatetta kohdistaessaan kritiikin luterilaista kirkkoa kohtaan.
1 tykkäys
Voi olla, että olen seurannut huonosti, mutta olet muistaakseni kohdistanut hyvin voimakasta kritiikkiä juuri luterilaista oppia vastaan ja kehunut ortodoksista. Toki debateissa erimielisyydet korostuvat, joten olen saattanut saada virheellisen kuvan kokonaisuskonkäsityksestäsi.
4 tykkäystä