Nääs, kun nykyään postmodernismi on in. Protestantti -sana on lähtökohtaisesti vähemmistöä syrjivä ilmaisu, ja koska minä vähemmistön edustajana pahoitan niin kovin mieleni, niin vaadin että enemmistökirkkojen jäsenet alkavat välttää foorumilla protestantti-sanaa kun puhuvat luterilaisista ja alkavat käyttää sanaa luterilainen tai evankeliskatolinen. Jos mielipahan ilmaisuani ei oteta vakavasti, niin uhkaan poistua näyttämöltä mutta en poistu kuitenkaan.
Tämä ei kyllä ole itsestäänselvästi näinkään. Jumalan sana, kaste, ehtoollinen, avainten valta, virka, rukous ja risti ovat olleet ja ovat kaikki edelleen myös (roomalais)katolisessa kirkossa. Valitettavasti tällaisella “kirkon tuntomerkkien” listalla ei selvitetä, missä kirkko on. Enemmän siinä toimivat kirkon ominaisuudet (yksi, pyhä, katolinen=yleinen ja apostolinen), joskaan nekään eivät täydellisesti. Tietomme välttämättömistä ehdoista (mitkä ovat kirkkouden ehdot), havaintokykymme (millaisia nykyiset kohtaamamme yhteisöt ovat) ja arviointikykymme (havaintojen vertailu ehtoihin) ovat kaikki lankeemuksen vallassa. Tämän vuoksi ylipäätänsäkään kysymys varmuudesta ei ole, eikä voi olla, kristillisen uskon perustassa. Joudumme lopulta vain uskolla tarrautumaan yhteisöihimme ja lopulta Jumalaan.
Mielestäni on oleellista paaluttaa tämä lause sen alkuperäiseen kontekstiin ja ympäristöön. Missä näin on sanottu ja mitä se on tarkoittanut. Mikä on sen fokus ja sen ajatus. Käsittääkseni alunperin tällä on tarkoitettu yhtä kirkkoa kaikkialla maailmassa, ei eri kirkkoperheitä ja jakaantunutta kirkkokuntaa, sen yksityisiä jäseniä, jotka ovat jostakin syystä alkuperäisen kirkon ulkopuolella historiallisista syistä. Jos siis pitää paikkansa lauseen historiallinen hetki, silloin ei ollut vielä jakaantunutta kristikuntaa.
Miten on hautaaminen sellaisessa perheessä, missä puolisot kuuluvat eri kirkkokuntiin?
Jos siirryn ortodoksikirkkoon, ja vaimoni pysyy evl-kko:ssa, niin pääsemmekö aikanaan samaan hautaan? Se on meille kummallekin merkityksellistä. Kummallakin on taholtaan sukuhauta, molemmat evl-srk:n hautausmailla.
Luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on sopimus asiasta. Kirkot saavat käyttää toistensa hautausmaita ja hautausmaan kirkkoja tai siunauskappeleita. Tavallisesti toimitaan niin, että molemmat puolisot haudataan ensin kuolleen puolison seurakunnan hautausmaahan. Siunaustoimitus voi olla joko siellä tai (varsinkin ortodokseilla) oman seurakunnan kirkossa. Sukuhaudoissa on määräaika, jonka kulutua niihin saa taas haudata. Uurnan voi haudata vanhaan hautaan jo ennen tämän määräajan päättymistä.