Kyllä, juuri noin. Olisin itsekin toivonut saavani ort. kasteen kirkkoon liittämisen yhteydessä, mutta juuri tuon mainitsemasi ekonomiaperiaatteen takia niin ei tehty. Ehkä kirkkomme joutuu kuitenkin jossain vaiheessa uudelleenarvioimaan käytäntöään, mikäli luterilaisten hajaannus jatkuu.
Siihen asti ei auta kuin vedota siihen, että on tullut voidelluksi mirhalla, jonka arkkipiispamme on keittänyt yhdessä HP Bartolomeoksen ja muiden patriarkkojen kanssa. On hyvä, että ort. papit maailmalla suojelevat opin puhtautta eivätkä jaa ehtoollista toisuskoisille. Ikävää kuitenkin on, jos itse joutuu liiallisen varovaisuuden takia jäämään pois ehtoolliselta jossain.
Se on niin merkittävä asia, ettei mitä tahansa kasteita voi hyväksyä ortodoksisiksi kasteiksi, jotka liittävät oikeaan uskoon ja käytäntöihin. Epäselvissä tapauksissa on toki aina varminta kastaa. Uskon, että liitettävälle on myös psykologisesti hyödyksi, että hän saa alusta asti kaikki kirkolliset toimitukset ortodoksisina ja ortodoksisen papin toimittamana. Niin hänelle ei jää mitään epävarmuuden tunnetta siitä, että onko häntä kastettu oikein vai eikö ole.
Piispat ohjeistavat aina paikalliskirkkokohtaisesti. Esim. Kreikassa lähes kaikki ovat ortodokseja, joten ei siellä sillä tavalla tunneta protestanttien oppeja ja käytäntöjä kuin täällä tai jouduta heidän kanssaan tekemisiin. Yksittäiset käännynnäiset on siellä selkeintä kastaa ryhtymättä selvittämään eroja niiden välillä. Olisi absurdia yrittää esim. selittää jollekin kreikkalaiselle, että mitä eroa eri luterilaisten puljujen ja herätysliikkeiden välillä on. Eihän luterilainen kaste tarkoita edes ehtoollisyhteyttä kaikkien luterilaisten kesken, joten miksi ortodoksien pitäisi pitää sitä oikeana kasteena - eiväthän luterilaiset itsekään pidä kaikkia luterilaisia kasteita takeena ehtoollisyhteydestä.
Suomalainen todellisuus taas on melkoisen erilainen, eikä täällä ole sellaista ort. pappia, joka ei joutuisi toistuvasti tekemisiin luterilaisten kanssa. Olennaista on kuitenkin olla kuuliainen omalle piispalle. Ilman kuuliaisuutta kasteestakaan ei ole apua - olipa se sitten ortodoksinen tai muussa yhteisössä saatu.
Oikea kaste on tärkeä asia, mutta siihen voidaan suhtautua kahdella eri tavalla. Ainakin luterilainen ja katolilainen kirkko ilmeisesti lähtevät siitä, että mieluummin hyväksytään lievästi epävarma kaste kuin kastetaan uudestaan, ja kasteen uusiminen on varattu vain todellisista harhaopeista, kuten jehovantodistajista kääntyville. Toiset kirkkokunnat kuten ortodoksit ja helluntailaiset, mitä ilmeisimmin pitävät tärkeimpänä sitä, että henkilö on joka tapauksessa kastettu ainakin kertaalleen oikein. Tällöin pelataan varman päälle ja uusitaan kaste hyvin herkästi, jos sen oikeellisuudesta on pienintäkään epäselvyyttä. Molemmat suhtautumistavat ovat omalla tavallaan loogisia, mutta jälkimmäinen voi johtaa helpommin hengelliseen epävarmuuteen, luullakseni.
Voipi sitä selitellä, miten taitaa. Mutta asia on kuitenkin yksinkertainen: joko luterilaisessa kirkossa saatu kaste on oikea ja pätevä kaste, jolloin sen uusiminen on vakava synti tai se ei ole oikea ja pätevä kaste, jolloin oikea kaste pitää suorittaa tai henkilöä ei ole kastettu. Ei ole mitään välimuotoa tässä. Mikään muu toimitus ei voi korvata puutuvaa kastetta, oikeaa kastetta ei saa uusia. Asiaintila kertoo, että kasteella ei ole kamalasti merkitystä.
Ortodoksisen kirkon kanonit korostavat, että vain Kirkossa saatu kaste on oikea kaste. Sen lisäksi on kerettiläiskasteita. Kanonien syntyaikaan oli esim suuri areiolainen kirkko, joka sittemmin hävisi. Jos joku kanonien mukaan on kastettu kerettiläiskasteella ja hän pyrkii ortodoksiseen kirkkoon, niin hän saa Kirkkoon liittyessään ortodoksisen kasteen. Athoksella ja ilmeisesti myös Pyhän Sabbaan luostarissa noudatetaan kanonista akriviaa (tarkuutta, kanonien kirjaimellista noudattamista) tässä asiassa. Heitä ei kiinnosta mitä katoliset ja protestantit ajattelevat kastekysymyksestä.
[quote=“Anskutin, post:26, topic:1617”]
Ainakin luterilainen ja katolilainen kirkko ilmeisesti lähtevät siitä, että mieluummin hyväksytään lievästi epävarma kaste kuin kastetaan uudestaan, ja kasteen uusiminen on varattu vain todellisista harhaopeista, kuten jehovantodistajista kääntyville.[/quote]
Katolinen kirkko ei hyväksy mitään vähänkään epävarmoja kasteita. Siksi kirkkoon liityttäessä tutkitaan, onko kaste annettu vedella Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen yms. Katolinen kirkko kun uskoo, että jos kaste on suoritettu näissä minimikysymyksissä oikein ja oikeassa tarkoituksessa, se liittää kastettavan katoliseen kirkkoon, joskin virallisen jäsenyyden puuttuessa epätäydellisesti. Saahan hätäkasteenkin antaa vaikka ei-kristitty, ja se silti hyväksytään.
Jos kastetodistusta ei jostain syystä saa eikä kasteelle ole todistajia tai esim. valokuvia itse tilanteesta, liittyjä varmasti kastetaan. Samoin silloin, jos nuo minimiasiat ovat epäselviä - jos esimerkiksi on syytä epäillä, että on käytetty muuta nimeä kuin Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Luterilaisilla edes tuon ei tarvitse täyttyä; Suokonautio-kasteen saaneille ei annettu kastetta Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Näkyy siis, että kaste ei ole luterilaisuudessa kovin tärkeä. Vai mitä @cymbus ?
Niin he uskovat olevansa, kun julistavat perisyntioppiaan jäsenilleen ja siteeraavat Lutheria, jonka mukaan: “Voiko etiopialainen muuttaa ihonsa ja pantteri pilkkunsa? Yhtä vähän te voitte tehdä hyvää, te pahantekoon tottuneet.”
Me muut yritämme sitten lohduttaa heitä sanomalla, että Jumala on luonut ihmisen ja luomakunnan hyväksi, tekemään hyviä tekoja ja olemaan täydellisiä ja että tämä on mahdollista saavuttaa.
Niin he uskovat olevansa, kun julistavat perisyntioppiaan jäsenilleen ja siteeraavat Lutheria, jonka mukaan: “Voiko etiopialainen muuttaa ihonsa ja pantteri pilkkunsa? Yhtä vähän te voitte tehdä hyvää, te pahantekoon tottuneet.”
Me muut yritämme sitten lohduttaa heitä sanomalla, että Jumala on luonut ihmisen ja luomakunnan hyväksi, tekemään hyviä tekoja ja olemaan täydellisiä ja että tämä on mahdollista saavuttaa.
Tuo lainaus on itse asiassa Jeremialta, luku 13 ja 23.
Ihmisiä ei tule lohduttaa sillä, että he ovat hyviä, vaan sillä, että heillä on heidän puolestaan kuollut ja ylösnoussut Vapahtaja.
Ei lohduttaminen riitä, vaan tarkoituksena on parantaa kaikki syntiset. Kukaan ei tee puolestamme niitä tekoja, jotka meidän on tarkoitus tehdä omassa elämässämme, tässä ja nyt. Ja ne ovat juuri niitä, joiden perusteella meidät tuomitaan. Vanhurskaus osoittautuu (Jaak. 2:24) tekojen avulla, ei pelkästään sillä, että sanoo Jeesuksen kuolleen ja nousseen ylös.
Muistanko oikein, että katolinen pappi epävarmassa tapauksessa kastaisi jonkinlaisella ehdollisella kaavalla (“Jos sinua ei ole kastettu, kastan sinut Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen…”.) Luterilainen käsitys sakramenteista (mukaanlukien rippi) on käsittääkseni sellainen, että niitä ei voi jakaa “ehdollisesti”.
Kyllä luterilaisetkin tunnustaa, että on epävarmoja tapauksia kasteen suhteen. Jo kauan sitten julisti joku luterilainen pappi Perusta-lehdessä kastavansa uudelleen naispapin kastamat ihmiset.
Todella omituinen linjaus ko. papilta. Mitä Suokonaution kastekaavaaan tulee, sillä ei minun mielestäni ole oikein kastettu. Virhe tapahtui.
JOku areiolaiskiista on oma asiansa, mutta kasteen pätevyys on aina riippunut siitä, minkälaista oppia on ryhmässä ollut. Lännessä donatolaiskiistat, mutta idässä mm. meletiolaiset pappisvihkimykset tunnustettiin.
En tarkoittanut etteikö luterilainenkin voi olla epävarma siitä, onko jokin toimitus pätevästi tai lainkaan tapahtunut, vaan siitä, että heillä ei ilmeisesti ole erityistä kaavaa tällaisessa epävarmuustilanteessa toimimista varten. (Vai voisiko hätäkasteen vahvistamista soveltaa tällaisessa tilanteessa?)
