Kyllä, myös päinvastoin. Kun asuin vielä Jyväskylässä ja telkkarista näkyi TV7, päädyin kerran katselemaan sieltä jotain ohjelmaa, jossa joku suomalainen mies (Suonio, Suontio tai jotain sinne päin) puhui puhujapöntössä ja piti raamattutuntia. Välillä oli jotain kitarointia. Muuten tilaisuus vaikutti lähinnä akateemiselta luennoimiselta, vaikka ilmeisesti siinä oli kyse jonkin luterilaisen yhteisön normaalista kokoontumisesta. Muistan ajatelleeni: "Tyypin puheet ovat vähän sentimentaalisia mutta sisällöltään enimmäkseen ihan ok, mutta eihän tällä ole mitään tekemistä kirkon liturgisen elämän kanssa."
En ymmärrä, miten luennot voisivat olla seurakunnan elämän ytimessä. Toisaalta, sellaiseen tottunut voi tuntea aluksi vierautta ortodoksisissa palveluksissa. Eräs luterilainen kaveri sanoi ortodoksisessa palveluksessa vierailemisen jälkeen, että häntä häiritsi se kohta, jossa lukija toisti “Herra, armahda” -lausahduksen 40 kertaa. Hänestä siinä liikuttiin harmaalla alueella sen suhteen, että hoetaanko tyhjää pakanoiden tavoin. Täytyi vain todeta, että ortodoksi ei arvaisi kiinnittää tuollaiseen huomiota tuosta näkökulmasta.