En näe mitään ristiriitaa. Jumalan viisaus on ehtymätöntä. Sillä tavalla se on kategorisesti muuta kuin ihmisviisaus. Sama pätee muihin Jumalan ominaisuuksiin. Kun ihminen ei enää tiedä mitä tehdä, niin Jumala tietää. Ei tarvita katkosta. Ihmisen tiedolla on rajat jotka Jumalalle eivät ole rajoja.
Kristus on transsendenssin heijastus. Maailma on mitä on, koska Kristus. Ihminen hengittää ilmaa koska Kristus hengittää ilmaa. Ihmisellä on perna koska Kristuksella on perna. Ihminen voi siitä…sikistä… koska Kristus siksi Mariasta. Ihminen voi elää, kärsiä, käydä vessassa, syödä, tehdä työtä ja kuolla ja ylösnousta koska Kristus teki/tekee niin. Siinä sitä realismia/ideaa ilman universaaleja. Tai Kristus on partikulaari universaali jota luotuisuus jäljittelee/adaptoi. Ja tässä “nominalistisessa” mallissa on “realismi” läsnä, koko maailma on mitä on, koska Kristus.
Tämä ei ole protestantismin heikkous vaan sen vahvuus.
Kiellän vapaan tahdonkin siinä mielessä, että ihmisellä ei ole sellaista entiteettiä kuin “tahto” joka voisi olla vapaa. Ihminen on vapaa tai ihmine on ei-vapaa. Mutta että olisi tahto joka on vapaa tai ei-vapaa. Se on turhaa. Tällaiseen nominalismiin suostun ilolla.
D