Jos maailma on saatanan vallassa niin kuin se epäilemättä Raamatun sanan mukaan on, niin ketkä tahtovat pelastua, edes vähäiseltä osin? Jos näin olisi, että joku tahtoisi (vaikka se on mahdotonta), niin silloinhan saatana olisi riitautunut itsensä kanssa, eikä sellainen valtakunta voisi pysyä pystyssä Jeesuksen sanoja siteeratakseni.
Mutta jos saatanaa väkevämpi karkaa hänen päällensä ja voittaa hänet, ottaa hän häneltä kaikki aseet, joihin hän luotti, ja jakaa häneltä riistämänsä saaliin( Luuk. 11:22), niin silloin sinulta ei kysytä yhtään tukea tähän taisteluun, vaan Herra Jeesus hoitaa sen kyllä ilman sinun tahtomistakin. Tämän taistelun käytyään voittoisasti, kuten Raamattu todistaa, on hän sen jälkeen lahjoittanut vakuudeksi siitä ihmisille Pyhän Henkensä, joka synnyttää meissä uskon, uskon joka ottaa vastaan tämän taistelun hedelmän, pelastuksemme. Tämän selkeämmin en osaa sitä sanoa, eikä se liene tarpeenkaan?
Joh 16:33: “Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.”"
1Joh 5:4: “sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.”
Minun muistaakseni UT:n Galatalaiskirjeestä ei käy ilmi, että galatalaiset olisivat sanoneet noin. Epäilen että kyseessä on oma päätelmäsi, jota väität galatalaisten sanomaksi. (Samanlainen kuin valtakunnansyyttäjän päätelmä Räsäsen puheista, jota omaa päätelmäänsä syyttäjä sitten väitti Räsäsen sanomaksi.) Erasmuksesta en tiedä, voin tarkistaa jos laitat tarkan lähdeviitteen.
Galatalaiset olivat kiihottajiensa seurauksena siirtyneet lain tekoihin, eli perustamaan pelastuksensa oman vapaan ratkaisunsa varaan. Erasmuksesta minä en laita sinulle sen kummempaa viitettä, koska tiedät, että hän kirjoitti kokonaisen kirjan vapaan ratkaisuvallan puolesta, jonka löydät kokonaisuudessaan mm. Lutherin kirjasta Sidottu Ratkaisuvalta, joka jo nimeään myöten on tarkoitettu Erasmuksen kumoamiseksi.
Siirtelet maalitolppia koko ajan. Puhuttiin uskonratkaisusta eikä lain noudattamisesta. Kerro missä eksplisiittisesti lukee, että galatalaiset väittivät “edes osaksi vanhurskautuvansa Jumalan edessä oman ratkaisunsa ansiosta ohi uskon Kristuksen sovitukseen”. (Eksplisiittinen tarkoittaa, että asia kerrotaan itse tekstissä eikä siitä jonkun tekemässä päätelmässä.)
Olihan galatalaiset pitäytyneent omaan ratkaisuunsa päättäessään lähteä noudattamaan lakia tienä pelastukseen sen sijaan, että heissä olisi ollut havaittavissa Jumalan teko, usko.
Gal 3:1-3: "Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?
Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?
Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?"
Gal 5:4: “Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.”
Jos he sen sijaan olisivat tehneet sen ratkaisun, että olisivat ottaneet uskossa vastaan Jumalan armon Jeesuksessa Kristuksessa, niin kaikki olisi ollut ok, eikö niin?
Kyllä jos eivät olisi tukeutuneet vanhurskauttamisen asiassa omaan ratkaisuunsa (lain tekoon), vaan Jumalan voimasta Poikansa sovitustyön kautta heille valmistamaan kasteessa evankeliumin sanassa heille lahjoittettuun uskoon.
Kol 2:12: “ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.”
Joh 6:29: “Jeesus vastasi ja sanoi heille: “Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt”.”
Mitkään teot, eivät edes uskossa tehdyt hyvät teot tule kysymykseen vanhurskauttamisen asiassa.
Room 4:1-2: “Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?
Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.”
Vain yksin usko vanhurskauttaa.
Room 4:16: “Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle”
Ketjun otsikkoon viitaten näyttää siltä, että mistä tahansa hyvästä ja Jumalan mielen mukaisesta asiasta luterilaisuus löytää ongelmallisen taustaoletuksen.
No se lienee luonnollista, osin tai kokonaan siksihän he ovat entisiä luterilaisia. Olisi vähän outoa, jos heidän mielestään luterilaisuuden pohja ja sisältö on huippu, mutta silti ovat sen jättäneet. En nyt siis ymmärtänyt, miten kritiikin esittäjien entinen luterilaisuus vähentäisi sen painoarvoa?
Vielä pieni täydennys kun Lutherin ajatellaan opettaneen väärin predestinaatiosta ja ennaltatietämisestä ja olleen ristiriidassa FC:n kanssa kuten @Miknius väitti. Seuraava teksti on myöskin hyvin lohdullinen niille, joita kalvinismi ahdistaa. Levittäväthän meidäkin maassamme mm. perinteiset baptistit kalvinismia. Teksti on Lutherin kommentointia 1 Pietarin kirjeen ensimmäisen luvun jakeisiin 1-2.
Jos kelvottomuutesi sinua ahdistaa ja mieleesi vielä lisäksi tulee sellaisia ajatuksia, ettei Jumala olekaan sinua edeltätuntenut, ja vielä että valittujen luku on pieni, mutta jumalattomien joukko suuri, ja jos kauhistut niitä hirvittäviä näytteitä Jumalan vihan tuomioista, joita on nähty, niin älä pitkään mieti mielessäsi, miksi Jumala tekee niin tai näin eikä jollakin muulla lailla, vaikka hyvin voisi. Älä myöskään ryhdy oman järkesi varassa tutkimaan Jumalan edeltänäkemisen syvyyksiä, sillä siinä tapauksessa varmasti joudut harhaan, joko päätyen epätoivoon tai kokonaan sattuman varaan. Pitäydy sen sijaan evankeliumin lupaukseen, josta saat oppia, että Kristus, Jumalan Poika, on tullut maailmaan siunaamaan, toisin sanoen lunastamaan, tekemään vanhurskaiksi ja autuaiksi kaikki maailman kansat. Tämän hän on tehnyt Jumalan, taivaallisen Isän, käskystä ja armollisesta tahdosta… Jos tätä neuvoa seuraat … älä epäile sitä, että kuulut valittujen vähäiseen laumaan. Jos edeltätietämyksestä ajatellaan tähän tapaan, niinkuin P. Paavalin tapaan kuuluukin, se on ylen määrin lohdullinen. Mutta sille, joka sitä ryhtyy toiselta kannalta tutkimaan, se on hirvittävä.
Tämä lutherin teksti on luterilaisuudessa ongelmallinen, että se yrittää olla sielunhoidollinen, tosi-asiassa se on aika hirveä neuvo. Nyt ei saisi kysyä. On siis ensin luotu oppi predestinaatiosta ja sitten sitä ei saa pohtia. Ei vaan mene minulla tällainen läpi.
Tuossahan Luther sanoo, ettei sitä pidä tutkia oman järkensä avulla, oma langennut järki ja usko ovat näet toisiansa vastaan. Sinun pitää olla kivikova sydämeltäsi jos et esimerkiksi murehdi sitä, että miksi niin monilla kansoilla ei ole evankeliumia kun me olemme taas saaneet kylpeä siinä? Tätä asiaa et ikinä tässä maailmaasa voi ratkaista, vaikka raastaisit aivosi riekaleiksi, sinun vain uskottava omalta kohdaltasi, että Jumala tahtoo olla sinulle armollinen Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden ja jätetttävä järkeileminen sikseen. Täsmälleen sama asia pätee predestinaatioon, Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan, mutta silti kaikki eivät pelastu, eikä tässäkään järkeily auta rahtuakaan, vaan toiset eivät pelastu huolimatta Jumalan yleisestä armotahdosta, koska hylkäävät evankeliumin, sanoman syntein anteeksiantamuksesta. Miksi he näin tekevät, siihen me emme saa järkeen mahtuvaa vastausta vielä täällä. Meidän on vain omalta kohdaltamme uskottava!
Itse näen tämän retorisena puheena joka johtuu teologisista valinnoista. Joten pidän lutherin teologiasta ajattelua tältä osin virheellisenä. Mutta kysyin aikaisemmin sinulta tähän liittyen;
" Vielä pieni täydennys kun Lutherin ajatellaan opettaneen väärin predestinaatiosta ja ennaltatietämisestä ja olleen ristiriidassa FC:n kanssa kuten @Miknius väitti. " missä tämä väite sinun mielestä esitettiin sitä yritän nyt saada selville. Vai onko tämä sinun tulkinta tekstistä.
Uusimmassa blogissaan @Miknius esittää sellaisenkin ajatuksen, että kasteelle meneminen ilmentäisi “uskollisuutta” ja olisi siis jonkinlainen teko. Ja kasteen tuottama vanhurskauttaminen perustuisi siis tekoihin eli uskollisuuteen. Tämä selitys on ristiriidassa sakramentin olemuksen kanssa. Kun kristitty menee vastaanottamaan mitä tahansa sakramenttia, hän menee nimenomaan vastaanottamaan Jumalan armoa. Käytännössä sakramentin toteuttaminen kyllä vaatii “tekoja”, kuten vaikka sitä, että kristitty käyttää omia jalkojaan tullakseen paikalle, mutta on luonnotonta selittää, että tällainen “uskollisuus” kuuluisi sakramentin olemukseen ikään kuin maksuna Jumalan armosta. Sakramenteista puhuvat raamatunkohdat korostavat nimenomaan sakramenttien lahjaluonnetta. Kasteessa saadaan “syntien poispeseminen” (Apt.22:16), “Pyhän Hengen lahja” (Apt.2:38); ehtoollisessa “osallisuus Kristuksen vereen” ja “ruumiiseen” (1.Kor.10:16).
