Tirsk… ja merkit, merkit, ottakaamme vaarin!
D
Olin just korjaamassa virhettä. Teen jatkuvasti kirjoitusvirheitä, mutta huomaan ne kyllä. Oikolukija ei huomaa kaikkia virheitä.
2 tykkäystä
Ja tässä pöytäpuheiden katkelmassa näkyy hyvin mitä luterilaisten tulisi predestinaatiosta Lutherin mukaan ajatella:
“Minut on kastettu. Uskon Jeesukseen Kristukseen. Olen vastaanottanut sakramentin. Mitä välittäisin siitä, onko minut predestinoitu vai ei?” Pöytäpuheita #2631b
D
3 tykkäystä
Lutherilla löytyy paljon tekstejä, onhan tuotanto laajaa. Keskenään jopa ristiriitaisia, vajaita, kehittymättömiä. Predestinaatio on aika pitkälle kehittynyt, pakon värittämää, jota hallitsee monergistinen Jumala. Tässä voisi olla eräs syy, että lopulta ei jakseta välittää, vaan heittaydytään kasteen hautaan piiloon.
Hyvin tunnut tietävän Lutherin ajattelun motiiveja. Vastaavia löytyy kyllä lisää pöytäpuheista. On se vaan kumma että vaikka reformoitu Luther ja luterilaisuus ei ahdistunut predestinaatiosta, niin jotkut tai joku yrittää väen väkisin antaa sellaisen väärän todistuksen.
D
2 tykkäystä
Ei predestinaatioahdistus hallinnut Lutheria läpi elämän, mutta Sidotusta ratkaisuvallasta löytyvien omien sanojensa mukaan ainakin ennen sen kirjan kirjoittamista “monen monituista kertaa”.
“Tietenkin mitä syvimmin loukkaa sitä yleistä ajatusta eli luonnonjohtoista järkeä se, että Jumala pelkän tahtonsa mukaan hylkää, paaduttaa ja tuomitsee kadotukseen ihmisiä aivan kuin hän olisi mielissään synneistä ja onnettomien kovista ja iankaikkisista tuskista, hän, jota ylistellään niin äärettömän laupeaaksi ja hyväksi. Tällainen ajatus Jumalasta on tuntunut epäoikeutetulta, julmalta ja sietämättömältä, ja vuosisatojen varrella on moni huomattu mies siihen loukkaantunut. Ja ken ei loukkaantuisi? Minä itse olen monen monituista kertaa siihen loukkaantuneena joutunut siinä määrin epätoivon helvetin syvyyksien partaalle, että jo toivoin, ettei minua milloinkaan olisi luotu ihmiseksi, ennen kuin ymmärsin, kuinka terveellistä ja kuinka lähellä armoa se epätoivo oli.”
(Sidottu ratkaisuvalta. 1982, 200)
Jos akateemisesti Lutheria tutkinuttta Lennart Pinomaata on uskominen, Lutherilla oli ajoittain vakavia ahdistuksia läpi elämänsä. Ne eivät kaikki tietenkään liittyneet predestinaatioon. Muistaakseni Pinomaan kuolinilmoitusmuistokirjoituksessa Hesarissa alkuvuonna 1996 luki otsikossa: Lutherin ahdistusten tutkija (tai jotain muuta vastaavaa).
1 tykkäys
Se on ihan ok. Se saa ahdistaa. Ei Jumala hylkää ketään siksi että predestinaatio ahdistaa. Sehän ahdistaa kun ei voi itse mitään tehdä.
D
Oletko jossain määrin perehtynyt keskiaikaisen lännen kirkon teologien predestinaatiokäsityksiin? Huomasin just, että McGrathin kirjassa Iustitia Dei aiheesta on jotain. Florus Lyonilainen on yksi aiheesta kirjoittaneista. Minulle aikaisemmin tuntematon nimi.
On minulla paljon kirjallisuutta aiheesta, mutta minulle riittää luterilainen käsitys.
Matthew Levering: Predestination - Biblical and Theological Paths
Mark R. Lindsay: God Has Chosen: The Doctrine of Election Through Christian History
Nuo lähinnä yleisesti. Lisäksi kaikissa dogmatiikoissa on matskua… reilusti parikymmentä löytyy… ja tietysti Barthin kirkkodogmatiikka, jossa kattava historiikki. Barth on predestinaation kuningas.
D
1 tykkäys
Predestnaatio ahdistus saa ahdistaa se on ok. Voi olla myös niin, että Lutherille predestinatio oli niin itsestään selvyys, että siitä ei tarvinnut puhua. Monergistinen Jumala joka välttämättömyyden pakolla pelastaa, hallitsi ajattelua ja teologista työskentelyä. Se toi turvaa. Jos ahdisti välillä se voitiin kompensoida.
Tämä menee jo harhaopin puolelle, ajateltiinpa mitä hyvänsä vanhempaa (yli 450 v) kirkkokuntaa. Tietämättömyytesi Lutherin jumalakuvasta on säälittävää ja valheellinen. Eikä auta vaikka miten vyöryttäisi tekstiä ja kirjallisuusviitteitä vastaan.
D
1 tykkäys
Jep, näin se näyttäisi olevan. Yhtään kumoavaan tekstiä en ole sinulta nähnyt. Sen sijaa täällä on ollut lukematon määrä Ihmisen sidotusta tahdosta, Jumalan välttämättömyyden pakosta, yksivaikuttavuudesta, ihmisen totaalisesta kyvyttömyydestä, predestinaatiosta ennen maailmanaikoja jne. Mitään et ole pystynyt kumoamaan, selitykset ovat olleet minusta riittämättömiä, vaikka olet varmasti yrittänyt parhaasi. Keskustelu jatkukoon.
Florus oli varhaisen keskiajan teologeja.
En ymmärrä oikein sitä, miksi predestinaation pitäisi ahdistaa. Kadotus voi tietysti ahdistaa ja saakin siitä tuntea hyvää pelkoa. Predestinaatio on kuitenkin Jumalan hyvää pelastavaa tahtoa. Minusta on alkeellista alkeellisintakin se, että kukaan muu kuin Jumala ei voi ketään tuomita taivaaseen tai helvettiin. Ja näinhän sanoo uskontunnustuskin. Pelastus ei ole nopanheittoa.
1 tykkäys
Kaikkiin näihin olen laittanut uusinta kirjallisuutta aiheesta. Ymmärrän että aihe ahdistaa edelleenkin ihmisiä, mutta esim. kaltaisillesi “perusteluille” ei ole katetta. Työpöydälläni on parhaillaankin 5 uusinta kirjaa Lutherin Sidotusta ratkaisuvallasta ja lisäksi ainakin 6 teosta predestinaatiosta joissa myös spesifisti Tunnustuskirjojen predestinaatioajatuksen taustaa, eikä mikään riitä. Koska Sidottu ratkaisuvalta on “niin ahdistava teos”. Tämä dikotomia on ollut olemassa jo Sidotun ratkaisuvallan suomennoksesta lähtien, kuten Kakkurin väikkärissä sanottiin. Jo silloin oli niitä, joille teos oli kauneinta evankeliumia ja niitä joille se oli hirmuinen deterministipaukku, sadistisen jumalakuvan oksennus. Uudempi tutkimus osoittaa kiistatta, että armollisempi tulkinta on historiallisesti oikea ja sinun lobbaamasi on väärä.
D
4 tykkäystä
En minäkään, kuten olen jo monta vuotta sanonut. Ei sen pidä, mutta ymmärrän jos se ahdistaa, ei se tarkoita sitä, että Jumala on hylännyt. Viimeksi muutama päivä sitten linkkasin tämän Lutherin pöytöpuheiden otteen:
“Minut on kastettu. Uskon Jeesukseen Kristukseen. Olen vastaanottanut sakramentin. Mitä välittäisin siitä, onko minut predestinoitu vai ei?” Pöytäpuheita #2631b
Tämä on oikea luterilainen asenne ja Lutherin kypsä tuumailu.
Mutta sitä ahdistusta ruokkii Leijonan kaltaiset kirjoittajat tällä foorumilla, jotka Lutheria ja luterilaisia Tunnustuskirjoja väärentäen lausuvat silkkaa soopaa luterilaisesta predestinaatiosta.
Leijonan jatkuva rummutus tuottaa vain Yksimielisyyden ohjeen sitaattia
“Jumalan iankaikkinen valinta (praedestinatio ) tarkoittaa sitä, että Jumala määrää jonkun pelastukseen. Se ei koske yhtä lailla hurskaita ja pahoja, vaan sen kohteena ovat ainoastaan Jumalan lapset, ne jotka on valittu ja määrätty iankaikkiseen elämään, ennen kuin maailman perustustakaan oli laskettu.”
Tähän hän tivaa jatkuvasti vastausta pitäytyen suoralapsaaris-temporaaliseen näkemykseen valinnasta ja jättämättä huomiotta seuraavat kohdat:
Näin ollen me hylkäämme seuraavat harhat:
Opetetaan, ettei Jumala tahdo kaikkien ihmisten kääntyvän ja uskovan evankeliumia.
Kun Jumala kutsuu meitä luokseen, hän ei silti todella tarkoita, että kaikkien ihmisten pitäisi tulla hänen tykönsä.
Jumala ei tahdo kaikkien pelastuvan, vaan jotkut on pelkästään Jumalan päätöksen, aivoituksen ja tahdon perusteella säädetty kadotukseen, niin että he eivät voi pelastua. Heidän syntiään ei tällöin ole otettu huomioon.
D
1 tykkäys
Minua vakuuttava selitys noiden kolmen kohdan käänteisen viestin yhtä aikaa ollessa totta on aikaisemmin esille laittamani Timo Junkkaalan kirjoittama Muroman selitys, jonka mukaan “ketään ei tuomita pelkästään perisynnin perusteella. Jokainen ihminen saa hänen mukaansa mahdollisuuden vapaaseen valintaan suhteessa pelastukseen. Syntiinlankeemuksessa ihmisen tahto tosin on orjuutettu, mutta etsikkoajassa Jumala vapauttaa sen sanallaan”.
Jos näet oletamme, että Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan, mutta siitä ei seuraa, että se tahtominen vaikuttaa esim. kaikkien nykyisten suomalaisten kirkkoon kuuluvien tai pelastussanoman kuulevien pelastumisen, silloin syy siihen, miksi Matti pelastuu, mutta saman sanoman kuullut naapurin Pekka ei pelastu, on siinä, että Pekka torjui etsikkoaikanaan (tai -aikoinaan) Jumalan “vetämisen”.
Jos oletamme, että Matti pelastuu absoluuttisen monergistisesti ja Pekka ei tule uskoon, vaikka kuulee saman sanoman, silloin Pekka ei tule uskoon, koska hän ei ole saanut osakseen monergistista pelastustoimintaa. Syyn voi tietenkin ajatella olevan Pekassa itsessään, jos hän on aiheuttanut itse tilansa, jossa hän vastustaa, mutta yhtä lailla tässä mallissa Mattikin luonnollisessa tilassaan ennen kääntymistään vastustaa. Erottava tekijä on silloin monergistinen toiminta, joka kohdistuu Mattiin mutta ei Pekkaan.
En usko myöskään Muroman käsitykseen siinä mielessä, että käytännössä niin tapahtuisi, mutta se selitys vakuuttaa järjellisesti minua, jos olettaa käänteisesti todeksi kaikki kolme kohtaa, kun taas monergistinen käsitys ei vakuuta.
1 tykkäys
Jumala tahtoo ihan jokaisen syntisen pelastuvan.
Ihminen kääntyy ja pelastuu vain ja ainoastaan monergistisesti. Monergistinen pelastuminen on Jumalan käytäntöön aktivoimaa pelastustahtoa.
Näistä kahdesta väitteestä ei voi tehdä nähdäkseni kuin sen johtopäätöksen, että Jumala ei tahdo kaikkien pelastuvan. Oletuksena tietenkin, että osa ihmisistä joutuu kadotukseen. Jos kaikki pelastuvat, silloin ristiriitaa ei ole, kun universaali pelastustahto siinä tapauksessa vaikuttaa kaikkien pelastumisen.
1 tykkäys
Todella luterilaisuudessa ajatellaan, että Jumala tahtoo, että jokainen pelastuu. Sitten on Jumalan salainen tahto, Jumala pelastaa vain valitut. On siis 1.ykkös tahto ja 2.kakkostahto. 2 tahto on määrävä prinsiippi, koska Jumala käsitys on monergistinen. Ihmisen sidottutahto “varmistaa” Jumalan predestinaation, joka on ennen maailman luomista tehty, eikä koske kaikkia. Näin ollen kolme esitettyä harhaa ovat totta, ( 2 kohta varauksella) eivätkä poista monergistista Jumala käsitystä, jossa taustalla on perisynnistä johtuva sidottu tahto. Ihminen ei voi pelastaa itseänsä, Jumala pelastaa valitut. Augustinuksen sanoin, vapaasti, Jumala on valinnut kadotuksen massasta osan. Jos ketään ei valittaisi, kukaan ei pelastuisi.
Summa; itse en tosin usko tallaiseen luterilaiseen tulkintaan, kukaan tosin ei ole esittänyt luterilaisuudesta käsin, kumoutuvaa mallia. Avain sanat tässä ovat perisynti, ihmisen sidottu tahto, predestinaatio, näistä muodostuu kiinteä “aineosayhdistelmä”. Predestinaatio realisoituu Jumalan kutsussa ajassa, hetkessä, koska tahansa, missä ja milloin Jumala tahtoo.
Näin ollen me hylkäämme seuraavat harhat:
- Opetetaan, ettei Jumala tahdo kaikkien ihmisten kääntyvän ja uskovan evankeliumia.
- Kun Jumala kutsuu meitä luokseen, hän ei silti todella tarkoita, että kaikkien ihmisten pitäisi tulla hänen tykönsä.
- Jumala ei tahdo kaikkien pelastuvan, vaan jotkut on pelkästään Jumalan päätöksen, aivoituksen ja tahdon perusteella säädetty kadotukseen, niin että he eivät voi pelastua. Heidän syntiään ei tällöin ole otettu huomioon.
On nähdäkseni täysin järjenvastaista opettaa yhtä aikaa, että Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan ja pelastusprosessi on monergistinen, jos lisäksi opettaa myös, että ihmisiä joutuu kadotukseen. Tästä syystä en voisi missään nimessä olla luterilainen.
3 tykkäystä