Luterilaisuus

Oppi
2800

Hauskaa, että olet innostunut Waltherista. Hänhän on ollut arvostettu ainakin osassa Suomen luterilaisuutta, mutta vaihtelevasti ja vaihtelevista syistäkin.

Walther yhdistetään meillä Missouri-synodin perustajana erityisesti kirkko-opilliseen keskusteluun. Ehkä varhaisin häneltä Suomessa julkaistu teksti liittyi juuri siihen, Sleyn Sändebudet -lehdessä v. 1887-1888 ja Sanansaattaja -lehdessä v. 1888-1889 julkaistu kirjoitus Onko lutherilaisen kristityn pysyminen kirkkokunnassansa? Kirjoitus julkaistiin Suomessa pyrkimyksenä torjua sillä vapaakirkollisuuden ja muiden luterilaisuutta haastavien suuntausten uhkaa, mutta Suomen tunnustuksellisen luterilaisen kirkon perustaja A. Aijal Uppala on todennut, että Sleyn piirissä ei huomioitu riittävästi kirjoituksen kontekstia, jossa luterilainen kirkko on tunnustuksellinen, ei kansankirkollinen.

1920-luvulla Waltheria siteerasivat jotkut evankeliset paljonkin, mutta nämä olivat niitä, jotka perustivat itsenäiset luterilaiset seurakunnat. Erityisesti Suomen tunnustuksellisen luterilaisen kirkon väelle Waltherista tuli oppi-isä, olihan Missouri-synodi heille esikuva. Tämä saattoi vähentää kiinnostusta Waltheriin niiden evankelisten parissa, jotka jäivät kirkkoon, samoin toisessa luterilaisessa vapaakirkossa, Seurakuntaliitossa. Tosin siellä käsittääkseni Walther on nykyään arvossaan.

Walther tuli evankelisen liikkeen arvostamaksi jälleen viimeistään 1950-luvulla, kun Heikki Koskenniemi suomensi v. 1952 Waltherin kirjan Laki ja evankeliumi. En tiedä, moniko evankelinen on lukenut Waltherin saarnoja, mutta ainakin aikanaan moni pappi ja maallikkosaarnaaja on opetellut saarnaamaan tuon Waltherin kirjan opettamana. Heikki Koskenniemi oli muuten A. E. Koskenniemen poika, ja A. E. oli 1920-luvulla promotoimassa luterilaisten vapaakirkkojen asiaa, mutta ei lopulta liittynytkään niihin.

Sleyn entinen johtaja Reijo Arkkila on luonnehtinut Waltheria merkittävimmäksi luterilaiseksi teologiksi 1800-luvun Yhdysvalloissa ja sanoo Waltherin kirjan teesien ohjaavan jakamaan oikein lakia ja evankeliumia. Sley tosiaan julkaisi Lain ja evankeliumin ensimmäisen painoksen v. 1952 ja siitä tehdyn tiivistelmän Jumalan kyllä ja Jumalan ei v. 1994. Lain ja evankeliumin toisen painoksen julkaisi Suomen tunnustuksellinen luterilainen kirkko, joka on julkaissut myös useita Waltherin kirkko-opillisia teoksia sekä v. 2018 Kotihartaus -teoksen.

Waltherin saarnoja ja muita kirjoituksia taitaa olla jonkun verran suomennettuina Suomen tunnustuksellisen luterilaisen kirkon lehdissä sekä Concordia -lehdessä. Tosin Concordiassa taitaa usein olla kyse otteista Laki ja evankeliumi -kirjasta. Tässä kuitenkin lyhennelmä yhdestä joulusaarnasta: TAIVAS ON AUKI

2 tykkäystä
2801

No itse olen sitä mieltä, että Raamattu omistaa vanhurskauttamisen vasta sille hetkelle kun ihminen on uskon kautta liitetty Kristukseen. Sovitus taas koskee kaikkia, kaikki ovat sovitetut riippumatta uskosta.

2Kor 5:19: “Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.”

Vahurskautettu ihminen on jo Kristuksessa, kristitty, kun Jumala on siirtänyt hänet uskon kautta Kristukseen. Toki vanhurskauttaminen on jo olemassa objektiivisesti ennen kuin ihminen on Kristuksessa, mutta Hänen ulkopuolellaan maailmaa ei ole reaalisesti vanhurskautettu.

En pääse tästä mihinkään.

1 tykkäys
2802

Ymmärrän kyllä tuon näkemyksen. Vanhurskauttamiseen on monenlaista näkökulmaa, uskon itse että niiden joukosta ei löydy vain yhtä täysin oikeaa. Olen itse hyötynyt monenlaisten näkökulmien oppimisesta. Raamatun kanssa linjassa täytyy tietysti pysyä eikä lähteä ihan omiin teorioihin.

Sinun, @9x käsitteesi “vanhurskauttaminen” on ehkä spesifimpi kuin Waltherin käsitys lunastuksesta ja synneistä vapauttamisesta, joka koskee koko maailmaa, kaikkia ihmisiä.

Walther itsekin sanoo tämän selkeästi pääsiäissaarnassaan.

Moni ajattelee: jos se oppi, että Jumala Jeesuksen Kristuksen kuolleistaherättämisen kautta jo on synneistään päästänyt koko maailman, olisi tosi, niin seuraisi siitä, että koko maailma jo olisi syntiensä anteeksiantamuksen omistuksessa, ja että siis myöskin koko maailman täytyy tulla autuaaksi, sillä missä syntien anteeksiantamus on, siellähän on myös elämä ja autuus.
Mutta yhtä tosi kuin tämä viimeksi mainittu asia on, yhtä väärä on tuo tehty päätelmä. jokaiseen vaikutukselliseen lahjoittamiseen kuuluu kaksi henkilöä, toinen joka lahjan antaa, ja toinen joka lahjan ottaa vastaan. Mitä auttaa jotakuta köyhää jolle rikas jotakin lahjoittaa, jos hän häpeän tähden tahi väärässä nöyryydessä kieltäytyy vastaanottamasta tuota lahjaa? Mitä auttaa yksityistä kapinallista, ellei hän — ylpeydessään tahi uhmaillen — omaan kohtaansa ota vastaan armahdusta, vaikka koko kapinallinen kaupunki on armahdettu? Mitä auttaa vangittua rikollista, jos hän, kun hänelle julistetaan vapaus, ehkäpä ilman aihetta peläten, että hän sitten pannaan vielä kovempiin kahleisiin, ei tahdokaan jättää vankilaa, vaikka sen ovet hänelle avattiin? Mitä auttaa loukkaajaa, vaikka se jota hän loukkasi, on leppynyt, mutta hän, yhä vihankaunaa kantaen, lykkää luotaan sovinnon käden? Mitä auttaa maailmaa se, että Kristus täydellä todella on sen Vapahtaja, kun se ei tahdo tietää mistään Vapahtajasta? Mitä auttaa maailmaa, että Kristus todellakin on sen lunastanut ja Jumalan kanssa sovittanut, kun se itsehurskaassa sokeudessaan tahtoo itse itsensä lunastaa ja sovittaa?

Sama on asia siihen yleiseen synninpäästöön nähden jonka Jumala jo on julistanut koko maailmalle Kristuksen, sen takausmiehen ja sijaisen kuolleista herättämisen kautta. Mitä auttoi naisia, joista evankeliumimme kertoo, se, että Kristus jo oli kuolleista noussut ja kivi oli vieritetty pois haudan suulta, niin kauan kun eivät uskoneet? He kuitenkin jättivät tyhjän haudan, tuon suurimman ilon paikan, vavisten ja hämmästyneinä. Mitä auttoi opetuslapsia se, että Herra jo oli elävänä ilmestynyt naisille, niin kauan kun he pitivät näiden kertomusta satuna? Mitä auttoi Tuomasta se, että kaikki muut kymmenen opetuslasta hänelle huudahtivat: "Me olemme nähneet Herran!”, kun hän ei tahtonut uskoa ennen kuin saisi nähdä hänet omin silmin ja käsillään häntä koetella? Niin, mitä auttoi Emmauksen opetuslapsia se, että Ylösnoussut jo vaelsi heidän vierellään ja heidän kanssaan, kun he vielä luulivat hänen olevan haudassa? — Katsokaahan, ei auta myöskään kurjaa maailmaa rahtuistakaan se, että Jumala jo todellakin on päästänyt sen synneistään, niin kauan kun se pysyy epäuskossaan. Ei tässäkään auta mitään, että armorikas antaja on saapuvilla suurine lahjoinensa, ellei myös ilmesty uskovaistavastaanottajaa. Tosin on Jumala jo lahjoittanut jokaiselle ihmiselle synnit anteeksi, mutta kenellekään ei hän tahdo tätä suurta hyvää pakolla tyrkyttää. Oi, rakkaani, älkää siis te jättäkö asiaa siihen, että vain ihailette suurta pääsiäislahjaa ja ohimennen siitä iloitsette. Ei todellakaan teitä lainkaan hyödytä se, että te vain ylimalkaisesti uskotte, että isä Jumala jo Kristuksessa, Ylösnousseessa, on koko maailman synneistä päästänyt, ellette anna viedä itseänne siihen uskoon, että myöskin teidät siinä mukana jo 1800 vuotta sitten synneistä päästettiin. Jokaisen on sydämestään oppiminen sanomaan: Minäkin olen päästetty, minunkin syntini ovat anteeksiannetut, minutkin Jumala on julistanut vapaaksi kaikista veloistani! Noista pienistä sanoista ”minä” ja ”minun” ja ”minut” tässä on kysymys. Perkelekin sen tietää ja uskoo, että Kristus on lunastanut maailman, mutta hän ei voi eikä tahdo uskoa että hän itse on lunastettu, sentähden ei hänellä mitään lunastusta ole. Samoin on sinunkin uskosi turha, vaikka et tahtoisikaan kieltää, että Ylösnoussut tosin on haudastaan tuonut anteeksiantamuksen uskottomille opetuslapsilleen, jopa kieltäjälle Pietarillekin, niin, koko maailmalle, ellet uskossa siihen lisää: — ja, Jumalan kiitos, minullekin!
Microsoft Word - CFWW_Kristus herätet.rtf

Eikä kysymys kuitenkaan ole synergistisestä opetuksesta, se käy ilmi kun lukee saarnan alkupuolen.
Olen tästä teemasta muutaman henkilön kanssa tälläkin foorumilla otatellut. Olen yrittänyt selittää omin sanoin tuota mitä Walther tuossa lainauksessa selittää, mutta minua on pidetty synergistisenä “saarnaajana”, mitä en omasta mielestä varsinaisesti ole.

2803

Raamattu puhuu vain uskosta vanhurskauttamisesta, samoin luterilaiset tunnustuskirjat, niihin pitäydyn.

1 tykkäys
2804

Samoin Walther, ainakin tässä saarnassa.

Ei ainoastaan jokaisen yksityisen ihmisen, jos mieli autuaaksi tulla, ole uskon kautta omistaminen tämä yleinen synninpäästö jonka Jumala jo kaikille ihmisille on julistanut, vaan tämä ei myös voi tapahtua minkään muun kautta kuin uskon yksinään. Lukekaa koko pääsiäiskertomus, ja te saatte havaita, että Kristus, Ylösnoussut, ei ole sanallakaan rangaissut mitään opetuslastensa syntejä, vaikka ne olivat suuret ja raskaat, ei liioin Pietarin kieltämistä eikä muiden opetuslasten kurjaa pakenemista; yhtä hän kaikissa rankaisi — heidän epäuskoaan; että näet naiset eivät uskoneet enkeleitä, että apostolit eivät uskoneet naisia, että Tuomas ei uskonut apostoleita, ja että Emmauksen opetuslapset eivät uskoneet profeettoja. Tällainen mieli on Kristuksella vielä tänäpäivänä. Jos sinä, oi ihminen, tähän asti Pietarin tavoin tahi vielä pahemmin kuin Pietari oletkin kieltänyt Kristuksen, ehkä koko elämäsi ajan jumalattomuudessa, kukaties aivan julkisena pilkkapuheisena uskonnonhäpäisijänä, niin älä autuaaksi tullaksesi ryhdy itseäsi paremmaksi tekemään ja sitten uskomaan; ei, käänny pois epäuskon tieltä, kadu kieltämistäsi ja usko sinuakin koskeva synninpäästö Jumalan sydämessä — ja sinä olet autettu, niin totta kuin Jumala on Kristuksen kuolleista herättänyt.

1 tykkäys
2805

En nyt just Waltherin saarnoja ole lukenut. Mutta koska olen huomaavinani kiinnostuksesi luterilaisuutta kohtaan, olen siitä erittäin iloinen. Yli kymmenen vuotta sitten kävin Lähetyshiippakunnan messuissa. En ole niin hyviä saarnoja ja niin rukiista leipää saanut sen jälkeen kuin Sley:n tilaisuuksissa. Nykyisin kylläkin kuuntelen Suomen Raamattuopiston jumalanpalveluksia, jos en jaksa raahautua kirkkoon. Lähetyshiippakunnan messuista poisjääntiin vaikutti suuresti se, että ensimmäinen lapsenlapsi syntyi. Hänet kastettiin ev.lut.kirkkkoon. Jotenkin tuntui kovin väärälle, että olisin eri kirkkoon lähtenyt. Päätös oli siltä osin hyvä, että poikani lapsineen käy aktiivisesti seurakuntamme jumalanpalveluksissa. Tuntuu hyvältä koko perheellä käydä kirkossa.

Ostin Lähetyshiippakunnan messuissa käydessäni muutamia heidän myynnissä olevia hengellisiä kirjoja. Sitä samaa Hengen Viisaus- kirjasarjaa sain sitten loputkin, kun palstamme Miknius lahjoitti minulle niitä ja lisäksi pinon hyvää luterilaista luettavaa ohuempia Aamutähtiä 1 - 33. Hengen viisauksista puuttuu nro 7. Niitä on kymmenen yhteensä. Miknius taisi raivata kirjahyllyynsä tilaa ortodoksiselle kirjallisuudelle silloin :slightly_smiling_face:

Minulla on käsitys, että Lähetyshiippakunnan porukat, Suomen tunnustuksellinen luterilainen kirkko, ja nämä nyt vainotut herätysliikekristityt kuten Sley:n, Kansanlähetyksen ja Suomen Raamattuopiston kävijät ottavat kristinuskon tosissaan. Ei niin, etteikö muutkin ihmiset. Mutta noissa luterilaisuus itsessään ei ole nimenä tärkein juttu, mutta se opillinen sisältö on priimaa. Heille luulisin edellä luettelemani kirjatkin sisältöineen olevan ihan selviä perusasioita. Itseeni teki suuren vaikutuksen kirjasarjan toinen kirja Löysin luterilaisuuden. Vaikka olen evankelisluterilaiseen kirkkoomme kasteessa vauvana liitetty, en ole saanut luterilaista opetusta lapsena enkä nuorena. Lestadiolaisuus ei ole luterilaisuutta opillisessa mielessä. Sen tähden luterilaisuuden löytäminen on ollut todella iso asia elämässäni.

Lähteyshiippakunnan kotisivuilta löytyy heidän verkkokauppansa, mistä kirjallisuutta voi ostaa. Luther Divari Helsingissä on varsinainen aarreaitta luterilaista kirjallisuutta etsiessä. Youtuben Krypta sarjassa puhutaan ihan viisaita myös. Toki mielelläni lainaan noita omiakin, jos sulla joskus ois käyntiä täällä päin.

3 tykkäystä
2806

He ottavat uskon tosissaan eli uskovat oikeasti!

1 tykkäys
2807

Tämä kirja näkyy olevan Lhpk:n nettisivulla pdf-tiedostona vapaasti luettavissa.
Taidan käydä Luther Divarissa kun seuraavan kerran menen lapsen luo Helsinkiin.

1 tykkäys
2808

Osta sielä Franz Pieperin Dogmatiikka. Siinä sinulla on luterilainen uskonoppi melko tiiviinä yksissä kansissa.:sweat_smile:

2809

Liian vahvaa. Suosittele jotain aloittelijoille. :smiling_face_with_sunglasses:

2810

Minun mielestäsi sinun tietomääräsi on niin riittävä, etten osaa pitää sinua aloittelijana.:grinning_face: Eikä tuo mainitsemani dogmatiikka ole ollenkaan niin vaikea kuin mitä siitä monesti kuvitellaan. Monet muutkin ovat sanoneet minulle sen olevan liian vaikean, mutta ainakin minulle se on ollut suuri lohtulukemisto, jopa niin, että olen lukenut sitä ihan hartauskirjana.

2 tykkäystä
2811

Kyllä Pieperiä uskaltaa lukea ihan maallikkokin. Tunnustuskirjat ovat mielestäni raskaammat lukea kannesta kanteen kuin Dogmatiikka. Itselläni on joitain viidesläisiä reunahuomautuksia, mutta ihan syystä Pieper on arvostettu.

Noiden mainittujen lisäksi olen lukenut Lutherilta kokoomateoksia ja esim. Galatalaiskirjeen selityksen, joka oman käsitykseni mukaan on luterilaisuuden selvimpiä sydänääniä.

Apostolisia ja kirkkoisiä olen tavannut oppineempien kootuista esityksistä, mikä kieltämättä erottaa minut monesta traditiosta kauhistujasta. Olen pyrkinyt muodostamaan yhtenäistä historiallista näkemystä kristinuskosta tai ehkä paremminkin etsinyt apostolista uskoa historian vihjeitä hyödyntäen. Ad fontes -tyyppisesti olen eniten lukenut monenkin luterilaisen tavoin tästä joukosta juuri Augustinusta.

Omana ja viidesläisenä nostona mainitsen Urho Muroman pienenpienen ja huokean hartauskirjasen Aamun ensimmäinen. Se on puhutellut minua sivumääräänsä nähden hyvin paljon. Toinen sivumääräänsä suurempi kirjanen on Juha Vähäsarjan Teesejä ristin teologiasta.

1 tykkäys
2812

Missouri Synodista tuleva opetus kiinnostaa ja innostaa koko ajan enemmän. Tässä haastateltavana luterilaiseksi kääntynyt entinen katolilainen. Hänen tapansa sanoittaa asioita ilahduttaa erityisesti. Voi johtua siitä että tunnistan siitä luterilaiseksi kehittyneen katolisen eetoksen.

2 tykkäystä
2813

Tämä on kyllä myös minun ykkössuosikkini. Ei missään kirjassa loista vanhurskauttamisoppi, se miten ihminen pelastuu niin kirkkaana kuin tässä.

3 tykkäystä
2814

Pastori Bombaro kuvailee asioita ehkä hieman terveelle mystiikalle ominaisella otteella. Pastori Wolfmueller sen sijaan on enemmän jalat maassa tyyppi. Molemmat oikein miellyttäviä opettajia.

2815

Onko Robert Golladay tuttu? Mitä mieltä?
[B01] The Apostles’ Creed: The Need of a Creed | Lutheran Library Publishing Ministry

Ollut 1800-1900 lukujen taitteessa luterilainen pastori Marylandissa ja näyttää kirjoittaneet paljon mm. saarnoja katekismuksesta, uskontunnustuksesta, kymmenestä käskystä jne.

Itselle alkaa näyttämään siltä että luterilaisuuden eetos ja retoriikka, ei kuitenkaan välttämättä sisältö, on muuttunut sadassa vuodessa melko paljon.
Sadan vuoden takainen sisältö puhuu paljon rohkeammin mm. pyhityksestä ja hyveissä kasvamisesta.
En ole löytänyt sitä kuuluisaa “liha ei pyhity”-slogania vielä mistään amerikkalaisesta vanhemmasta aineistosta. Pikemminkin puhutaan Kristuksen yhteydessä Pyhän Hengen lahjaksi antamasta transformaatiosta, niin kuin katolisellakin puolella. Älkää käsittäkö väärin, kyllä minä ymmärrän sen pointin miksi ajatellaan että ihmisessä on puolia jotka ovat perisynnin tuotosta ja siksi niistä on luovuttava. Sen kieltämisestä ei ole kysymys. Kiinnostaa vain mistä tuollainen retorinen tapa on alkanut. Jos joku osaa selittää tämän, niin kiitos. Olisiko Suomessa ollut jotain kuuluisia saarnaajia jotka ovat käyttäneet sitä.

Kieltämättä minulle uppoaa paremmin tämä vanhempi eetos. Enkä nyt tässäkään väitä etteikö esim. Sleyn eetos olisi uponnut. On kyllä.

2816

Ei ole tuttu heppu, enkä tiedä mistä tuo eetos on peräisin, mutta tunnistan sen ja näen siinä ongelmia. Esim tiedän useammastakin laulusta ” en voi tulla paremmaksi” tyylisen ilmauksen. Ja tavallaan se on toki totta, mutta saattaa antaa tarpeettoman pessimistisen vaikutelman. Todellisuudessahan jopa ei-kristityt voivat kasvaa ihmisenä ja sitä kautta tulla maallisella mittapuulla paremmiksi, vaikka se ei tietysti ketään pelastakaan. Pyhitys myös usein opetetaan sellaisena asiana, jota ei itse näe eikä huomaa. Tällainen ei kannusta minkäänlaiseen aktiiviseen ja tietoiseen yrittämiseen olla mukava lähimmäinen. (Toki voi myös olla, että tulkitsen vain itse niin kirjaimellis-loogisesti, ettei kukaan muu näitä samalla tavalla ymmärrä eikä sellaista ole tarkoitettu.)

2817

Kiitos, @Anskutin. On ihan asiallista ymmärtää että itse ei voi tulla paremmaksi. Kuitenkin Paavalikin sanoo voivansa kaiken Hänessä joka hänet vahvistaa. Siihen ettei itse voi tulla paremmaksi olisi muistettava aina laittaa se toinen osa lauseesta, se, mitä meistä tulee Kristuksessa, ensin nyt ajassa ja lopulta ikuisuudessa.

Täytyy varmaan ottaa saksan kieli taas haltuun ainakin auttavasti, luterilaisuuteen tutustuessa siitä olisi tietenkin hyötyä. 1800-luvun luterilaisuus on alkanut kiinnostaa.

Jos ihan alkulähteille mennään, netin syövereistä löytyy tällainenkin herkku.
34 Lutherin saarnaa englanniksi käännettynä, Skotlannista. Koko kirjan pystyy lukemaan.

https://catalog.hathitrust.org/Record/103030434

2818

Uuden ihmisen tulisi vähitellen voittaa vanha ihminen ja maailma muuttaa elämän aikana myös vanhaa ihmistä, mutta syvemmin ymmärrettynä se ei perimmältään ole muuttunut sitten syntiinlankeemuksen ja Jumalan vastustamisen.
Todellisuudessa kaikki jää kuitenkin ajassa vajaaksi eikä ole pelastuksen ehto, vaikka eläisi pitkään.

1 tykkäys
2819

Noinhan se on nähtynä yhdestä näkökulmasta.
Sitten on tämä näkökulma.
Tämä on niin vaikea ihmisen uskoa vaikka se on varsin selvästi Raamatussa monessa kohtaa. Ehkä se kuulostaa suomalaisesta “pessimisti-ei-pety” -persoonallisuudesta liian hyvältä ollakseen totta. Aralla mielellä tämä pitäisi kuitenkin hyväksyä, nöyrtyä uuteen olomuotoonsa.

Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
2. Korinttilaiskirje 5:17