Tuskin tarkoitat kuitenkaan sitä, että Lutherin mukaan on ihmisen vapaassa ratkaisuvallassa muuttaa vikansa tahdossa? Tai sanooko hän jossain, että on mahdollista, että ihmisellä on Jumalan salatun tahdon alueella vapaa ratkaisuvalta muuttaa vikansa tahdossa? Ei varmaankaan.
Tämä kohta on mielestäni myös Lutherin ajatusmaailmaa valaiseva: “Juuri se pakostakin tekee vapaan ratkaisuvallan olemattomaksi, että Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan on iankaikkinen ja muuttumaton ja hänen vihansa iankaikkinen, ennen kuin tätä maailmaa oli olemassakaan eikä ainoastaan ennen vapaan ratkaisun ansiota ja tekoa. Kaiken meissä täytyy siis tapahtua välttämättömyyden pakosta, aina sen mukaan kuinka hän hamasta iankaikkisuudesta joko rakastaa tai vihaa: meille aiheuttaa välttämättömyyden pakon ei ainoastaan Jumalan rakkaus, vaan myöskin se tapa, jolla hän rakastaa.” Vähän myöhemmin Luther sanoo, että “mitä Jumala tahtoo, sitä hän joko rakastaa tai vihaa. Vastaa siis: Minkä ansion perustuksella Jaakobia rakastetaan ja Eesauta vihataan, ennen kuin nämä ovat syntyneet ja toimivat? On siis selviö, että Paavali erittäin onnistuneesti lainaa Malakiaa sen Mooseksen lauseen tukemiseksi, että Jumala kutsui Jaakobin, ennenkuin tämä oli syntynyt, siitä syystä, että hän rakasti tätä, eikä sen tähden, että Jaakob olisi häntä ensin rakastanut tai että hänet olisi taivuttanut jokin tämän ansio, — jotta Jaakobissa ja Eesaussa kävisi ilmi, mihin meidän vapaa ratkaisumme kykenee.” (Sidottu ratkaisuvalta. 211-212, 1982.)
Kysyn sinulta, @9x, että kun Luther teoksessaan usein käyttää ilmausta välttämättömyyden pakko, niin miten se sopisi yhteen sen väitteen kanssa, että ihminen käytännössä voi valita kahdella tavalla: joko uskoa tai ei uskoa, eli että vapaa ratkaisuvalta ei olisi mikään harha tai pelkkä väite vailla pohjaa todellisuudessa? Kun vapaata ratkaisuvaltaa ei ole, on vain ja ainoastaan Jumalan valinta, kuka pelastuu. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Se, että joku ei ota vastaan armoa, johtuu siitä, että häntä Jumala ei ole valinnut kääntymykseen ja pelastukseen.
Tämä Mikniuksen kirjoitus on erittäin mielenkiintoinen analyysi. Jos tämä on totta ja yleisestikin Luther tutkijoiden keskuudessa tiedostettu asia olisi mukava saada jotakin kirjavinkkejä.
Viittaat sidottuun ratkaisuvaltaan, onko mahdollista antaa jotakin sivua, sivuja, vai onko kysymys laajemmasta kokonaisuudesta kirjassa sidotussa ratkaisuvallassa.
Tämäkin on kiinnostava huomio. Tarkennan vielä onko tässä kysymys Jumalan vapaudesta, vai ihmisen vapaudesta? Mielestäni uskonpuhdistus määritteli myös ihmisen vapauden/vapaan tahdon hyvin poikkeuksellisesti, radikaalisti-. Vai onko tämä seurausta Jumalan vapaudesta? Löytyykö kirkon historiasta vastaavuuksia, määritelllä ihmisen tahdon vapaus näin radikaalisti?
Keskeinen ongelma on se, että päättelyketju on FC:n kanssa ristiriidassa. Tulkintasi Lutherista on pakko olla väärä, koska Luther ja FC eivät voi lähtökohtaisesti olla missään kysymyksessä eri linjoilla. Ja vaikka perustelut olisivat kuinka surkeat tahansa sen osoittamiseksi, että ristiriitaa ei ole, ne kelpaavat. Pääasia on se, että varmuus luterilaisesta opista ja sen selkeydestä on taattu. Mikään ei saa horjuttaa varmuutta luteirlaisesta opista, koska sen mukana seisoo ja kaatuu myös henkilökohtainen pelastusvarmuus. Ja jos henkilökohtainen pelastusvarmuus horjuu, elämässä ei ole enää mitään mieltä. (Ja tämäkin muuten liittyy nominalismiin.)
Käsittääkseni tutkimuksessa on pyöritelty keskeistä ongelmaa, joka liittyy Sidottuun ratkaisuvaltaan: Lutherin opetus on hyvin deterministisen kuulostavaa, kun hän kieltää kaiken inhimillisen vapauden viitaten Jumalan ennaltatietävyyteen. Samalla hän kuitenkin väittää, että ihmiselle alisteisissa asioissa on vapautta. Se, miten nämä kaksi sopivat yhteen, on aika mysteerinen juttu. On esitetty monenlaisia ratkaisumalleja, mutta en tiedä, onko mitään uskottavaa. Minusta Lutherin opetus on sisäisesti ristiriitaista.
Olen kuullut, että Olli-Pekka Vainiolta ja Aku Visalalta olisi tulossa teos, jossa tähän problematiikkaan pureudutaan. En tiedä tarkemmin, milloin julkaistaan. Minäkin sivua aihetta väitöskirjassani, jos saan sen vain joskus valmiiksi. Käsittelen Chemnitzin predestinaatio-opetusta yhdessä alaluvussa. Hänen opetuksessaan huomaa, miten hän välttelee Lutherin deterministisiä ilmaisuja.
Minusta näitä kahta ei voi erottaa toisistaan, koska ihminen on Jumalan kuva. Niinpä Jumala-käsitys “säteilee” tai heijastuu ihmiskäsitykseen. Kissahan on täällä käsittääkseni useampaan otteeseen viitannut siihen, miten tahdon luonne ymmärretään uudella tavalla nominalistisen murroksen myötä.
Mutta joo. Ajattelinpa hypätä taas pois, kun pitäisi tehdä sitä väitöskirjaa
Mielestäni tässä Luther kuvaa ahdistunutta sielua joka on ahdistunut predestinaatiosta. Mutta sopia kysyy jos on ymmärretty tietyt Raamatun tekstit väärin, ja siitä on seurannut predestinaation ahdistus, johtuuko tämä väärin tulkituista teksteistä ja on näin itse aiheutettu ahdistus?
Toiseksi predestinaatio ahdistus jonka itse olen käynyt lävitse hyvin voimakkaan sitä ei poista muu kuin tämä neuvo mitä lainaat. Se ei kuitenkaan poista edelleen Luterilaisesta valinta opista seuraavaa problematiikkaa ja sen pohdintaa. Tätä pohdintaa tulee käydä ja harjoittaa äärimmilleen ja koetella tämä erikoinen oppi. Kiitos luosta lainauksesta.
No voi perkeleen vallat, tämän minäkin olen huomannut. Ja kokenut sen ristiriitaisesti, hyvin ristiriitaisesti. Minulla on Aku Visalan kirja vapaan tahdon filosofia. Olen sitä selaillut mutta sen tulokulma vapaaseen tahtoon on tässä vähän toisen tyyppinen, filosofinen, ym… Olisi mielenkiintoista jos Vainio ja Visala kirjoittaisivat tästä aiheesta teologisen analyysin, sellaista ei ole vähään aikaan ilmestynyt.
Olen samaa mieltä siitä kanssanne, että Luther on ristiriitainen tarkoittamassanne yhteydessä. Miten Jumala, joka vaikuttaa Lutherin mukaan kaiken kaikessa, voisi mahdollistaa käytännössä vapaan ratkaisuvallan suhteessa “ihmiselle alisteisiin” asioihin? Luther antaa selvästi ymmärtää, että vain Jumalalla on vapaus, mutta ihminen on puolestaan välttämättömän pakon alainen. Luther sanoo Sidotussa ratkaisuvallassa: “Onhan jopa luonnollisen järjenkin pakko tunnustaa, että elävän, tosi Jumalan täytyy olla sellainen, joka vapaudellaan panee meidät välttämättömän pakonalaisiksi. Olisihan toki sellainen Jumala naurettava tai ennemminkin epäjumala, joka ainoastaan epävarmasti edeltänäkisi sen, mikä tuleva on, tai joka pettyisi sen johdosta, mikä tapahtuu, kun jopa pakanat ovat jumaliensa käsiin uskoneet väistämättömän kohtalon.” (s. 199). Hänen jatkotekstinsä on yhtä lailla sellaista, ettei sitä ole vaikea selkeästi ymmärtää. Piilossa tässä alla:
Yhteenveto
Jumalan ennaltatietämys ja hänen kaikkivaltansa ovat siis mitä jyrkimmässä ristiriidassa vapaan ratkaisuvaltamme kanssa. Sillä joko Jumala erehtyy edeltätietämyksessään ja käy harhaan toiminnassaankin — mikä on mahdotonta — tai sitten me toimimme ja meidät pannaan toimimaan hänen ennaltatietämyksensä ja vaikuttamisensa mukaisesti. Jumalan kaikkivallaksi minä taas en sano sitä valtaa, jonka voimasta hän jättää tekemättä paljon sellaista, minkä hän voi tehdä, vaan sitä vaikuttavaa valtaa, jolla hän voimallisesti vaikuttaa kaiken kaikissa; tältä kannalta Raamattu nimittää häntä kaikkivaltiaaksi (1. Moos. 17, 1). Jumalan kaikkivalta ja ennaltatietämys tekevät mitättömäksi vapaan ratkaisuvallan opin. Tässä ei myös voida vetää verukkeeksi Raamatun hämäryyttä tai kysymyksen vaikeutta. Sanat ovat kirkasta kirkkaammat, lapsillekin tutut. Itse asia on selvä ja helppo, tavallisen luonnollisen ymmärryksenkin oikeaksi osoittama; ei tässä merkitse mitään pitkäkään vuosisatojen, aikakausien ja toisin kirjoittavien ja opettavien henkilöiden sarja.
Tietenkin mitä syvimmin loukkaa sitä yleistä ajatusta eli luonnonjohtoista järkeä se, että Jumala pelkän tahtonsa mukaan hylkää, paaduttaa ja tuomitsee kadotukseen ihmisiä aivan kuin hän olisi mielissään synneistä ja onnettomien kovista ja iankaikkisista tuskista, hän, jota ylistellään niin äärettömän laupeaaksi ja hyväksi. Tällainen ajatus Jumalasta on tuntunut epäoikeutetulta, julmalta ja sietämättömältä, ja vuosisatojen varrella on moni huomattu mies siihen loukkaantunut. Ja ken ei loukkaantuisi? Minä itse olen monen monituista kertaa siihen loukkaantuneena joutunut siinä määrin epätoivon helvetin syvyyksien partaalle, että jo toivoin, ettei minua milloinkaan olisi luotu ihmiseksi, ennen kuin ymmärsin, kuinka terveellistä ja kuinka lähellä armoa se epätoivo oli.
Mielestäni on hienoa, että osallistut rohkeasti keskusteluun. Asia on tärkeä. Predestinaatiosta, valinnasta ja vapaasta tahdosta kuitenkin kirjoitetaan paljon kristillisessä kirjallisuudessa ( ainakin jonkin verran siis) joten miksi sitä ovat muut pohtineet ja miksi meiltä se olisi kielletty?
Tässä jotakin yhteenvetoa. Esille tulleista asioista. Mielestäni niissä on ongelmia.
1 Jumala tahdoo kaikkien pelastuvan ( Tästä olen samaa mieltä)
2. Jumala pelastaa vain valitut jotka hän on iankaikkisuudessa valinnut. ( ajassa evankeliumin kautta)
2.b Jumala siis tahtoo ja pelastaa vain muutamat ( harvat) Näin ollen olisi kaksi tahtoa? Julkinen ja salattu?
3. Ihmisen tahto on sidottu, hän ei voi uskoa
4. Jumala antaa joillekin uskon lahjan toisille ei.
4b. Tätä salattua tahtoa ei saa tutkia. Sitä on vastustettava ( predestinaatio ahdistuksessa)
5. Ihmisen tahto on vapaa yhteiskunnallisissa asioissa
5b. Miten ihmisen tahto voi olla vapaa yhteiskunnallisissa asioissa, mutta ei hengellisissä?
6. Kaikki pakanoiden teot ovat syntiä, myös yhteiskunnallisesti koska ne eivät tapahdu uskosta.
6b. Onko pakanoiden “hyvät teot” siis vapaita luomisen perusteella, vai millä perusteella, vai ovatko ne sidottu syntiin? Koska ne ovat tunnustuksen mukaan syntiä.
Siinä mielessä vaikea ymmärtää, että miten Luther ratkaisisi sen ristiriidan, joka on Jumalan kaikkivaltiuden ja ennalta tietämyksen ja sen väitteensä välillä, jonka mukaan tahtomme on vapaa “ihmisille alisteisissa” asioissa. Vaikea häntä on minun ymmärtää myös siinä suhteessa, että jos hän todella kirkkaan selkeästi ymmärsi sen, mitä hän opetti, eli että mitään vapaata ratkaisuvaltaa coram Deo meillä ei ole, niin miksi hän saattoi vapautua predestinaatioahdistuksestaan, sillä eikö hän esim. olisi voinut elätellä mielessään sitä mahdollisuutta, että kenties hän ei kuulunutkaan valittuihin? Luulisi, että hänen mielessään olisi ollut mahdollista, että hänen uskonsa ei olisi loppuun asti kestävää laadultaan, sillä Uudessa testamentissa puhutaan niistä, jotka “ainoastaan ajaksi uskovat” (Luuk. 8:13), ja niistä, jotka ovat “uskossaan haaksirikkoon joutuneet” (1 Tim. 1:19). Mistä predestinaatioon uskova voisi saada varmuuden siitä, että juuri hänet on valittu uskomaan taivaaseen asti tai että hänen uskonsa on kestävää uskoa?
Kyllä. Sitaatti on lainaus Lutherin kirjasta Tienviittoja. Jos haluat raamattuperustelut, kysy Lutherilta.
Ei. Juuri ahdistuneelle tässä on lohdutus. Eihän usko ole sinun uskoasi (siinä mielessä, että uskosi olisi vapaan tahtosi varassa), vaan Jumalan pojan uskoa. Anna hänen hoitaa uskomisen vahvuus puolestasi.
Uudesta testamentista itsestään ei saa käsittääkseni yksimielistä ja -selitteistä vastausta siihen kysymykseen, onko mahdollista saada pelastusvarmuus jo ajallisessa todellisuudessa ja millä perusteilla. Puhe uskossa haaksirikkoon joutuneista ja niistä, jotka vain tietyksi ajaksi uskovat, olivat kohtia, jotka joskus vaivasivat. Tulee mieleen myös Paavalin sanat: “Jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.” (Fil. 3:11) Ja: “Minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.” (1 Kor. 9:27)
Luther tässä alla sitaattien sisässä näkyvässä tekstissään antaa eksplisiittisesti ymmärtää, ettei meillä ole vapaata ratkaisuvaltaa myöskään yhteiskunnallisissa asioissa, sillä hän sanoo (sen jälkeen on sanonut, ettei Jumala ole kaikkivaltias ainoastaan valtaan nähden sinänsä, vaan myös käyttöön nähden), “ettemme toimi, oli se mitä hyvänsä, oman ratkaisuvaltamme mukaisesti, vaan sen mukaisesti kuin Jumala pettämättömän ja muuttumattoman neuvonsa ja voimansa perusteella ennakolta on tietänyt ja vaikuttaa.” (Sidottu ratkaisuvalta. 201, 1982.)
Noin minäkin ajattelen ja luulenpa, että tuon sulkeisiin laittamani kohdan voi jopa tässä tapauksessa jättää kokonaan pois ja riittää, että tarttuu Jumalan lupauksiin, oli usko sitten miten heikko tai vahva tahansa, ja että ilmaisee tahtonsa, ettei halua menettää Kristusta. Ei pelastuksen saaminen tätä suurempaa uskon akrobatiaa vaadi, vaikka monet niin luulevatkin.
