Luther-Divariin hyökättiin

Helsinkiläinen antikvariaatti, Luther-Divari & Kristillinen kirjakauppa, joutui joulukuussa väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. Rautaputkella varustautuneen hyökkääjän mukaan isku oli kosto siitä, että yritys oli tehnyt Helsingin kirjamessuilla yhteistyötä perinteistä avioliittonäkemystä kannattavan Aito avioliitto ry:n kanssa sekä pitänyt myymälän ikkunassa esillä näkemystä puolustavaa kirjallisuutta.

Mies sanoi, että tämä on paikka, josta levitetään vihapuhetta ja että hän vastustaa sitä. Sitten hän alkoi riehua silmittömästi ja rikkoa myymälän irtaimistoa, Luther-Divarin omistaja Hannu Halonen kertoo.

Näin sitä käydään vihapuhetta vastaan. Hyökkääjä oli myös uhkaillut puhelimitse ja netissä. Kiihotus kristillistä avioliittonäkemystä vastaan tuottaa hedelmää. Olisi poliitikoilla ja medialla peiliinkatsomisen paikka.

6 tykkäystä

Tiesin tästä jo ajat sitten. Huomasin myös rikkoontuneen ikkunan ohi kävellessäni. Todella ikävää.

Olin minäkin kuullut, mutta nyt oli tällainen linkattava juttu tarjolla.

Joku vihapuheen vastustaja.

1 tykkäys

Sanoudun jyrkästi irti tuollaisesta, vaikka avioliittokäsitykseni on tasa-arvoisen kannalla. Joillekin ei ole edes tärkeää se, mikä on asia, vaan että saa rettelöidä. Todella ikävää ja pilaa monen vilpittömän ihmisen maineen.

4 tykkäystä

Ihminen oppii hallitsemaan ärtymystään vain opettelemalla. Ja ärtymyksen hallinnan opettelun yksi edellytys on, että sen uskaltaa ilmaista tai että siihen saa kosketuksen ja sen uskaltaa kokea.

Pelkkä ärtymyksen kokeminen taas ei sinänsä riitä, vaan kaikki riippuu seuraavasta askeleesta. Yksi mahdollisuus on, että henkilö jää ylikierroksille pitkäksi aikaa. Toinen on, että henkilö hukuttaa ärtymyksensä johonkin nautinnolliseen. Vaikka juo itsensä pöydän alle. Siellä ei enää niin ärsytä. Tai ainakaan siitä ei saa mitään selvää. Kolmas on väsymys, kuten halkojen hakkaaminen.

Paras tapa on, että henkilö ilmaisee ärtymyksensä jotenkin. Jos ilmaisulle on vapaaehtoinen todistaja, henkilö voi oppia tarkastelemaan omaa ärtymystään ja hallitsemaan sitä. Mutta jos vapaaehtoista todistajaa ei ole, niin hankitaan vastentahtoinen todistaja. Ja jotta todistaja voisi toimia todistajana, hänen pitää ymmärtää, mistä on kyse. Tästä syystä tämä “kiehuja” tunsi vetoa Hannu Haloseen.

Mutta nytkin me luulemme, että homman selittävä tekijä on itse asia, eli käsitys avioliitosta. Kun oikeasti selittävä tekijä on se, että ajatus perinteisestä avioliitosta sai riehujan niin suureen kriisiin minäkuvansa kanssa, eikä kriisillä ollut muita teitä purkautua, että tulos oli tämä. Eli kyse oli ylivoimaisen arvottomuuden tunteen käsittelemisestä.

Tietyllä tavalla tuo hyökkääjä toimi kuin entisaikojen sankari. En tarkoita sitä, että teossa tai tapahtumassa olisi jotain järjellisesti ajatellen ihailtavaa. Vaan ajatus on, että sankariin hahmona kuuluu, että hänellä ei ole elämässään sellaisia arvoja, siteitä tai kiintymyksen kohteita, mitkä estäisivät häntä toimimasta radikaalisti ja traagisesti. Kriisiaikoina ja muutosten tapahtuessa tavalliset ihmiset alkavat kokea ahdistusta ja turhautumista siitä, että asiat eivät etene ja kriisi vain jatkuu. Tässä tilanteessa he kokevat helpotuksena, että joku henkilö toimii kollektiivisen turhautumisen kanavana.

Mitä tällä tarkoitan? No ainakin sitä, että kukaan ei yllättyisi jos joku liberaali jossain hurraa tapahtumalle. Ja sitä, että aika monilla, kristityilläkin, on tänä aikana kiusaus kokea kaipuuta johonkin samanlaiseen tapahtumaan. Eli mitä pidempään asiat ovat “kesken” ja epävarmuus jatkuu, sitä tervetulleempana ihmiset alkavat pitää sitä, että joku “tekisi jotain dramaattista” ja sillä tavalla “laukaisisi kriisin”.

Ja miten niin homoseksuaalisuuden hyväksyntä ja avioliiton purkaminen tekee ihmisistä epävakaita ja väkivaltaisia? Siten, että mitä enemmän yhteisö tai yhteiskunta atomisoituu ja mitä löyhempiä sen sisältämät siteet ovat, sen vähemmän ihmisillä on kykyä kasvattaa kriiseissä joustavaa omanarvontuntoa tai tukea toisiaan tällaisten arvottomuuden tunteiden yllättäessä.

Eli kristillinen ratkaisu on aina, että ihminen saa kokemuksen omasta arvostaan jos kykenee käsittelemään arvottomuuden ja merkityksettömyyden tunteita onnistuneesti. Ja humanistinen tai liberaali ratkaisu on, että yritetään antaa tämä kokemus arvosta ihmisille suoraan. Ja se taas ei toimi, koska arvottomuuden tunne iskee ennemmin tai myöhemmin. Ja se iskee sitä rajumpana mitä vähemmän kokemusta sen käsittelemisestä on.

Mää en olisi tästä ikävästä tapauksesta sinänsä erityisen huolissani. Jokaisen aatteen kannattajista löytyy yksittäisiä väkivaltaan valmiita kuumakalleja. Joissain aatteissa sellaisia toki on enemmän kuin toisissa, mutta tähän asti on vaikuttanut siltä, että tasa-arvoisen avioliittolain kannattajissa heitä on varsin vähän. Tai ainakaan tekoja ei ole perusteltu juuri tällä seikalla. Varmasti löytyy jokaisesta aatteesta myös sellaisia, jotka iloitsevat tällaisista tapahtumista, vaikka eivät itse uskalla sellaisia toteuttaa. Mutta hekin ovat usein aika marginaalinen ryhmä.

4 tykkäystä

Halonen sanoo jutussa, että esim. Yle uutisoi hänen kirjamessuilla tapahtunutta luvatonta yhteistyötään negatiivisesti mutta ohitti vihapuheet jotka siitä seurasivat. Mahdollisesti hän on oikeassa, että tuo vaikutti.

Mutta toisaalta on näitä riehujia mahdollista saada niskaansa ilman mediaakin. Joku näkee tuota AA-kirjallisuutta kaupan näyteikkunassa ja turvautuu rautaputkelliseen ilmaisuvapauteen. Lisäksi tuon kampanjan näkyvyys mediassa on ollut kyllä ihan tietoisesti kampanjan tekijöiden tavoittelemaa. Joidenkin ihmisten tunteita kuumentavaa kannanottoa on pidettävä aina sellaisena, joka voi johtaa vihaan. Vihaan ei ole mitään oikeutta, mutta tässä ajassa sitä ei kauheasti voi ihmetellä.

Ajattelen, että ei avioliittoa parhaiten puolusteta ainakaan nostamalla tästä tempauksesta enempää haloota. Todella kamalaa tietenkin kirjakauppiaan kannalta. Mutta ei voi tosiaankaan yleistää niin että “mitä tämä kertoo sateenkaariväestä” tms.

1 tykkäys

Minusta homoliittoja ajavat ovat kyllä monesti erityisen päällekäyvää sakkia. Jos eivät nyt harjoitakaan juuri tuollaisia fyysisiä hyökkäyksiä, heistä useat harjoittvat fanaattista henkistä painostamista ja/tai väkivaltaa ajaakseen asiaansa. Esimerkiksi juuri nuo vihapuheväittämät ja toisaalta heidän itsensä harjoittama vihapuhe ovat aivan ilmeisiä.

MIkähän se kampanja nyt on, jonka näkyvyyttä on tavoiteltu? Aito avioliitto -kansalaisaloiteko? Tietysti se on etsinyt näkyvyyttä, ja se on sen oikeus, Pitäisikö heidän vain istua suljettujen ovien takana? Minusta tuollainen “itsehän kaivoivat verta nenästä, kun uskalsivat vastustaa tasa-arvoa” -ajattelu on suorastaan vastenmielistä.

10 tykkäystä

Se tuli vielä mieleen, että tällaiset henkilökohtaisen väkivallan ja ilkivallan kohteeksi joutumiset ovat sinänsä tapauksia, joilla voi olla tarkoitettua laajempi vaikutus.
Aistin tuossa Halosen (jonka työtä arvostan paljon, ja jonka olen tavannutkin) haastattelussa hieman sitä, että seurauksena voi olla tiettyä uhmakkuuden lisääntymistä ja sellaista kärjistymistä, jota ilman hyökkäystä ja tuota messukohtausta ei olisi tapahtunut.

Heh, arvelinkin että jotain tämmöistä tulkintaa voi tulla…
Jos nyt kuitenkin katsottaisiin, mitä kirjoitin, eikä suurennella sitä yhtään.

Minä EN kirjoittanut nenänkaivelusta, vaan siitä että vihareaktio tulisi todennäköisesti ihan neutraalisti uutisoidun kampanjan vuoksi. Ei välttämättä siis syyllinen ole Yle tai muu media juuri tämän tapaiseen hyökkäykseen.
Ja kirjoitin myös, että Halonen voi olla oikeassa silti arvostellessaan mediaa.

Totuus herättää aina vihaa. Siksi kristittyjä vihataan kaikkialla.

1 tykkäys

Epäilemättä. Nyt olisi kuitenkin varmaan hyvä miettiä sitä, miten vihaan suhtaudutaan viisaimmalla tavalla.
Kun tuossa kirjoitin että ei ehkä pidä nostaa valtavaa meteliä tästä hyökkäyksestä, ajattelin juuri sitä. Vihan tekoon eikä vihan puheeseen ei kannata vastata leimaamalla ja syyttämällä. Ei silti tarvitse luopua vakaumuksestaan eikä mielipiteenvapaudestaan.

2 tykkäystä

Ei kait tästä ole meteliä nostettukaan. Mutta ei ole mitään syytä alistua näitten vihaihmisten edessä. Valitettavasti tämä ilmiö ei ole vain tässä asiassa nähtävillä, vaan kaikessa muussakin on olemassa painostusta, pilkkaa ja henkistä väkivaltaa harjoittava klikki, joka pyrkii hegemoniaan. Esim. toimittajat Ulla Appelsin ja Sanna Ukkola ovat viimeaikoina kirjoittaneet tästä.

3 tykkäystä

Kaikkia vihataan kaikkialla ja silloin on kyseessä ääliöt, edustivat he sitten mitä katsomusta tai asiaa hyvänsä. Tuollainen toiminta on aina tuomittavaa ja siitä on annettava sen mukainen rangaistus kiinni jäädessä. Tortoisen kanssa olen samaa mieltä. Vastaamalla vihaan vihalla kasvaa vain vihan määrä ja laatu vain pahenee. Tuollaiset toimijat vain toivovat juuri sitä että saataisiin kahakoita ja vastakkainasettelua.

3 tykkäystä

Olen ihan samaa mieltä, ei pidä vihata eikä vihaan vastata vihalla.

Avioliiton puolustaminen onkin kaikkea muuta kuin vihaa. Siinä ollaan puhtaan asian puolesta puhtain asein.

2 tykkäystä

Jätät paljon asioita auki lyhyessä tekstissä. Jos viisasta on “pitää kiinni” ja “päästää irti” samaan aikaan, niin viisashan “pitää kiinni” ja “päästää irti” samaan aikaan. Tosi yksinkertaista?

Mitä tarkoitat “valtavan metelin nostamisella”? Onko mahdollista “nostaa valtava meteli” tässä keskustelussa tai tällä foorumilla? Kenelle puhut? Ketä varoitat? Mistä varoitat? Vai tarkoitatko, että ei pidä tästä lähteä Helsingin kaduille “nostamaan valtavaa meteliä”? Koska kukaan ei ole sellaista aikonut, niin “valtavan metelin nostamisella” varmaan tarkoitat tiettyjä mielipiteitä, mitä joku a) on esittänyt jo tai b) saattaa esittää tässä keskustelussa. Jos tietyt mielipiteet ovat “valtava meteli” ja niiden sanominen tällä foorumilla on se metelin “nostamista”, niin mitkä mielipiteet sitten ovat sallittuja, että ne eivät olisi “valtavaa meteliä” ja niiden ilmaiseminen sen metelin “nostamista”?

Mitä tarkoitat leimaamisella? Mitä et tarkoita leimaamisella? Mitä tarkoitat syyttämisellä? Mitä et tarkoita syyttämisellä? Tai mitä tarkoitat “vakaumuksesta luopumisella” tai sillä, että joku “ei luovu vakaumuksestaan”?

Voitko sanoa, että kuka tässä keskustelussa on “säätänyt homman” eniten oikein?

Sanoinko minä jotain “liikaa” viestissäni, tai “nostinko valtavan metelin” tai “leimasinko” tai “syytinkö”? Olen utelias. Haluan tietää. Olen kiinnostunut sen ymmärtämisestä, mitä ihmiset sanovat.

Tarkoitatko, että sitä ei ole kukaan vielä ennen tuota toteamustasi tehnyt?

Aamen, olen veljeni kanssa samaa mieltä, mitäpaitsi avioliitto on myös luterilaisilla melkein sakaramentti, kun asiaa pohtii vähäkatekismuksen avioliitto liitettä lukemalla.

http://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismusliitteet.html#avioliittoon

Pitäisköhän tästä tehdä kriittiselle puolelle oma ketjunsa, jossa asiaa voi myös kritisoida ?

Vaikka asia olisikin puhdas, eivät keinot sitä välttämättä kaikilla ole. Oikean asian puolestakin voidaan tehdä väärin. Luther-divarin kohdalla näin ei tietenkään kuitenkaan ole, vaan heidän rikkeensä on ollut vain se, että ovat (ilmeisesti pyydettynä) menneet ilmoittautumatta ja maksamatta mukaan Helsingin kirjamessuille. Niin ei olisi pitänyt tehdä, mutta ei se nyt mikään kovin pahakaan asia ole.

3 tykkäystä

Jos mennään ihan määritelmien tasolle, niin sieltä voidaan edetä siihen, että kenen puheessa on vihaa ja kenen puheessa ei ole. Tämä koskee siis kaikkea asiasta sanottua. Eli jos rakkaus on sitä, että haetaan aitoa kohtaamista ja yhteyttä kohteen kanssa, nimenomaan myös kielteisten tunteiden ymmärtämisen kohdalla, niin viha käsitetään kahdella tavalla tämän vastakohtana.

Kieleen kuuluu, että sanat tavoittavat käsitteet, mutta eivät ole yksi yhteen niiden kanssa. Tämän vuoksi viha käsitetään muutamalla eri tavalla. Perimmäinen käsitys vihasta on ehkä sitä, että joku jätetään eristyksiin tai oman onnensa nojaan. Koska Jumala on kaiken rakkauden ja yhteyden lähde, niin se tarkoittaa sitä, että joku jätetään etäälle Jumalasta. Tai jonkun annetaan ajautua tai viedä itsensä etäälle Jumalasta.

Rakkaus ja yritys rakastaa asettaa ihmisen vastakkain oman syntisyytensä kanssa. Eli jos me olemme oikeasti rakastavia, niin saamme vastaamme vihaa. Tämän sanoo Raamattu. Tämän sanoo Jeesus itse. Mutta meillä ei ole kykyä olla loppuun asti rakastavia. Emme osaa loppuun asti antaa toiselle tilaa tai taitoa käsitellä omaa etäisyyttään Jumalasta.

Tarkoitan sanoa, että on rakkaudetonta vaatia sellaista rakkautta, mihin vaatimuksen kohde ei kykene. Ihanteellista toki on, että olemme kaikki valmiita kuolemaan marttyyreinä kun seksuaalisen vapautuksen mafia tulee hakemaan. Ja lievempi muoto tästä on, että osaamme ja uskallamme edustaa Jumalan tahtoa asioissa, vaikka vastaan tulee kaikenlaisia hyökkääviä reaktioita.

Tässä on se, että joskus mikään määrä hyökkääviä reaktioita toisen taholta uskovia vastaan ei auta toista tulemaan sinuiksi sen kanssa, mitä edustamme, kerromme tai välitämme. Ja yhtä usein kristitty ei jaksa edustaa Jumalaa loppuun asti. Josta tulee se, että joko viisaasti vetäydymme. Ja valmistaudumme siihen, mitä Jeesus sanoi maailmasta ja sen vihasta. Että se tulee kuitenkin. Tai sitten vähän tyhmemmin suutumme toiselle, joka ei suostu tajuamaan, että Jumalaahan me tässä edustamme kun saamme (tai vaikka saamme tai juuri siten kuin saamme) hänet tuntemaan olonsa huonoksi.

Ongelma on siinä, että koko “vihapuheen” käsite on itsensä kumoava. Siinä on totta se, että jos sanoisimme, että “ajetaan homot pois yhteiskunnasta” tai “tapetaan kaikki homot” tai “homot ovat toivottomia tapauksia, tulisipa joku viikossa tappava AIDS”, niin se olisi määritelmän mukaan vihapuhetta. Eli se olisi homojen ajamista tai heittämistä niin kauas yhteydestä kuin mahdollista. Silloin emme edustaisi Jumalaa, vaan olisimme luopuneet halusta ja toiveesta edustaa Jumalaa.

Mutta jos menemme puhumaan kaikenlaisille ryhmille, myös homoille, asioita jotka ovat Jumalan mielen mukaisia, mutta saavat heidät provosoitumaan, ärsyyntymään, huutamaan fasisteista ja kaasukammioista, tarttumaan rautaputkiin ja mellakoimaan, niin emme lähtökohtaisesti ole vihapuhuneet. Jos olisimme täysin taitavia, selkeitä ja tahdikkaita, syy olisi täysin heidän. Mutta koska saatamme sählätä hieman, syy on myös sen verran meidän. Mutta itse asia ei ole vihaa, eikä sen tuominen esille ole siten mitään “vihapuhetta”, vaikka se saa kohteen tuntemaan olonsa loukatuksi ja arvottomaksi. Todellinen rakkaus tekee sitä samalla kun auttaa kestämään sen.

Room. 1:n pointti on lähinnä se, että kun yhteiskunta antautuu tietyille vaikutteille, joista hedonismi, utilitarismi, liberalismi ja muut ovat yksi osa, se etenee kauemmaksi ja kauemmaksi Jumalasta. Silloin ajatus Jumalasta muuttuu sille sietämättömäksi ja sen tulee yhä vaikeammaksi palata takaisin tai tulla järkiinsä, vaan se sijaan se alkaa atomisoitua ja hajota kiihtyvällä tahdilla. Sen pitäisi kestää liikaa psyykkistä kipua ja liikaa ahdistusta ymmärtääkseen oman tilansa.

Tästä johtuen käy niin, että viha ja rakkaus keinahtavat ylösalaisin. Kutsu yhteyteen tai kutsu Jumalan läheisyyteen saa ihmisen aina kriisiin. Eli aivan määritelmällisesti sitä, mikä oikeasti on rakkautta, aletaan kutsua “vihaksi” ja siitä kertomista “vihapuheeksi”. Sitä, mikä oikeasti edustaisi jatkuvuutta, pysyvyyttä ja turvallisuutta, kutsutaan “vihaksi” ja sen perustelemista “vihapuheeksi”. Ja samaan aikaan sellaiset hedonismin muodot, mitkä edesauttavat ihmisen ja yhteiskunnan korruptiota ja hajoamista, kutsutaan “vapaudeksi” ja “rakkaudeksi”.

4 tykkäystä