Tämmöinen kirjoitus tuli vastaan.
Galatalaiskirjeen selitysteoksessa Luther viittaa useaan otteeseen ’puhtaaseen Jumalan sanaan’. Sellaista puhdasta ilmoitusta Jumalasta, jonka perään Luther niin kovin haikaili, ei ole ikinä ollut olemassa.
Luther avasi portit yhä villimmille tulkinnoille Raamatun sanomasta, koska tulkitsijana ei ole vuosituhantinen traditio, vaan yksittäiset ihmiset.
Ihmettelen, miksi eksegetiikan väitöskirjaopiskelija käyttää lyhennettä jaa eikä jKr.