Tässä kerrotaan Lurherin kolmannesta jumalanpalvelustavasta. Suljetusta tosi uskovaisten yhteisöstä, jossa vallitsee tiukka kirkkokuri. Tämä on aika mielenkiintoista, onko tämä sitten taustalla monien vapaitten luterilaisten kirkkojen jumalanpalveluskäsityksen taustalla, niistähän on saanut kuulla, että ne ovat ei-julkisia jne.
Ei tänne ehkä kannata tuoda vanhan foorumin vanhoja asioita, mutta muistaakseni tämä sua ilmeisen pitkään kaivelemaan jäänyt heitto lhpk-messujen ei-julkisuudesta tarkoitti niiden juridista asemaa eikä teologista. Eli koska lhpk ei ole rekisteröity yhdistys, ovat heidän kokoontumisensa lain edessä yksityishenkilöiden yksityistilaisuuksia ja heillä on oikeus valita osallistujat. Kyseessä ei ollut mikään teologinen steitmentti, jos asian yhtään oikein ymmärsin.
Mutta ajatus ei-julkisesta messusta, johon osallistuu pieni, toisensa hyvin tunteva joukko, vaikuttaa todella hyvältä. En tietenkään tarkoita sitä, että hengellisesti eristyttäisiin muusta kirkosta tai että tuollaiset intiimit pikku vietot korvaisivat kaikille avoimen päämessun seurakunnan virallisessa keskuspyhäkössä. Asia vain sattuu olemaan niin, että kaikenlainen yleinen levottomuus on tehnyt minulle mahdottomaksi täysipainoisen keskittymisen messuun missä tahansa vähänkään suuremmassa kokoontumisessa. Toki ajatus pienistä suljetuista yksityismessuista on meidän oloissamme luksusta, mutta kai sitä nyt haaveilla saa…
Minusta tuo kuulostaa jonkin parokiaaliseurakuntaa pienemmän yhteisön viikkomessulta. Päämessussa on minussa syytä panostaa koko seurakunnan kokoontumiseen, eikä pienempien yhteisöjen hartauteen…