Näin se on. On hyvä mennä tilanteen mukaan. Kumpikaan asia ei ole vaarallista itse ehtoollisen vieton ja messun toteutumisen kannalta: ei se, että musiikki tai virsi soi vähän pitempään kuin ateria, eikä se, jos tulee hiljainen hetki ja musiikki vaikenee. Hiljattain oli juuri sellainen tapaus. Pappi teki kaikessa rauhassa lopputoimet pidemmän kaavan mukaan, eli kävi viemässä ehtoollisleivät jne. sivupyödälle (se on harvinaisempi, mutta mahdollinen käytäntö.) Seurakuntalaiset seurasivat tapahtumaa täydellisen hiljaa ja hartaasti.
“Pahinta” tavallaan jos musiikki muuttuu pakonomaiseksi täytteeksi. Itsekin joskus soittelen esimerkiksi virren muunnelmaa kun sanat on veisattu. Toivottavasti en kuitenkaan ihan jotain hetkeen sopimatonta lurittelua. Sellaistakin joskus on tullut kuultua…
Olipa hurskas seurakunta. Mulle ei ikinä ole tullut vastaan tilannetta, etteikö tuollaisessa kohdassa alkaisi kuulua supattelua. Siksi mulla onkin ollut jo pitempään tapana aloittaa penkistä Riihikirkkohymni mikäli musiikki loppuu pitemmäksi ajaksi ja kanttorikin ehkä lähtee ehtoolliselle. Porukka lähtee siihen hyvin mukaan, välillä jopa äänissä, ja höpinä katkeaa tai peittyy laulun alle.
En minäkään ole huomannut, että alkaisi joku pulina, jos ei ole musiikkia ehtoollisen loppuun asti. Ihan hiljaista on kokemukseni mukaan tyypillisesti, ehkä konfirmaatiomessuissa on pulinaa ehtoollisen aikana, ihan koko ajan.