Aivan. Sleytä on totuttu pitämään vankkana teologiliikkeenä ja raamattukoulutuksen järjestäjänä, jonka asialinja ja opillinen tarkkuus on suorastaan santapaperitasoa kuivuudessaan… Miksei nyt sitten ehtoollisteologiassa voisi olla yhtä tarkka?
Toisaalta on kyllä niin, että evankelisuus ja myös sen pääuoma Sley on aina ollut moniäänistä ja kiistojakaan ei ole puuttunut. Yleisestikin herätysliikkeitä arvioidaan helposti yksipuolisesti, korostamalla niiden steretotyyppisiä piirteitä. Kuitenkin ideana niissä, useimmissa, on olla kansanliike, jonka tarkoitus on koota ihmisiä “sanan kuuloon”. Siitähän MN-festarissakin on kysymys.
Arvelen että juttu menee kutakuinkin näin:
Sleyssä on oikeasti erilaisia mielipiteitä monissa asioissa, myös ehtoollisen naispappia koskevassa teologiassa. Siksi selkeä linjaus puuttuu.
Sley on kuitenkin selvällä enemmistöllä vuosikokouksessa noin 10 vuotta sitten päättänyt että sen omaan toimintaan ei kuulu naispappien toimittamat messut (eikä puhujinakaan naispappeja). Seurauksena vähemmistö perusti ELY:n joka jäi odotettua hieman pienemmäksi ryhmäksi.
Sley on siis sitoutunut olemaan “turvapaikka” ihmisille, jotka eivät voi osallistua kaikkiin kirkkomme messuihin.
Miksei naispappeutta sitten julisteta suoraan synniksi, ja todeta heidän jakamansa ehtoolliset kelvottomiksi - vaikka sitten enemmistöpäätöksellä (voi olla että sellaista enemmistöä ei ole…)? Tässä on taustalla varmaan Luther-säätiön synty. Sakari Korpinen on tuota em. puhetta ainakin aikanaan pitänyt, ja hän juuri oli avainhenkilöitä Säätiön irtaantuessa Sleystä, linjaerojen vuoksi.
Ihan vankka syy lienee, että Sleyn kärkiteologit lienevät sittenkin kirkko-opissaan siinä määrin “kartalla” että piispoja ei noin vain skipata eikä omaa piispaa (>kirkkoa) napata tilalle. He katselevat esim. Suomen kirkkohistoriaa taaksepäin ja muistavat että onpa sitä huonoja piispoja aina ollut jatkumossa niiden parempien seassa. Perinne on ollut, että piispoja voi vastustaa ja arvostella, mutta piispuus on silti raamatullinen järjestys ja apostoleilta periytyvää kirkkoa on Suomessa edustanut tämä luterilainen. Muistan myös selvästi jo ajalta ennen Luther-säätiötä että Sleyn ehkä kaikkein pätevin teologi kertoi olevansa Paavalin synodista “ulkona”, koska ei näe oikeaksi kokoontua asioiden vastustamisen äärelle, vaan evankeliumin levittämisen.
Ymmärrän että monet vaativat Sleyltä kyllä-ei -vastausta naispappien ehtoollista koskien. Mutta järjestö on sitoutunut toisaalta olemaan avoin kirkon jäseniä palveleva ja evankeliumin julistamiseen keskittyvä työväline, toisaalta virkakysymyksessä sitoutunut perinteellisen käsityksen ja käytännön jatkaja.
Omalta puoleltani voin sanoa, että vaikka olen evl-kirkon väkeä, on minulle riittävä tuo Auvisen “olen epävarma” -perustelu. Eli logiikka on siinä, että jos Raamattu ei puolla eikä tunne naispappeutta, ei se suoraan voi määritellä sitäkään, mitä nykyinen evl-ehtoollinen naispappeineen on. Sellaiseen teologiseen kysymykseen ei tarvitse antaa aukotonta vastausta, joka on kuvittelua vaativa (“Mitä Jeesus olisi sanonut, jos apostoleissa olisi ollut naisia”…). Sen sijaan Auvinen kokee varmasti aidosti oikeaksi olla kehottamatta ihmisiä osallistumaan sakramenttiin, jossa on ainakin perinteisen tulkinnan mukaan epäraamatullinen elementti, eli väärä virka.
On muuten mielenkiintoista ja kirkollemme kuvaavaa, että varsin monet MN-keissiä kommentoineet sanovat kannattavansa naispappeutta mutta hyväksyvänsä Sleyn linjan ja paheksuvansa arkkipiispaa tässä.
