Koska aiheesta ollut ketju ei ole käytettävissä, ajattelin aloittaa uuden.
Nimittäin: onko niin, että Jeesuksen veljien käyttäytyminen siten kuin se on UT:ssa pikkuveljien käyttäytymistä. Minusta ei. He selvästi vaikuttavat isoveljiltä. Tämäkin todistaa sen puolesta, että kristillisen kirkon opetus on totta.
Kuopuksen puolesta puhuisivat myös monet Vanhan testamentin asiat. Varsinkin David ja Jaakob. Eli silloin veljet olisivat Josefin aikaisemmasta avioliitosta. Toisaalta he voivat olla myös serkkuja tai muita sukulaisia sen aikaisen kielenkäytön perusteella, kuulemma.
Vanhassa testamentissa on kyllä jännittävä nuoremman veljen linjan suosiminen vastoin kaikkia sen aikaisia normeja.
Jumalan ajattelutapa.
Yhteiskunta suosii vanhinta poikaa, nuoremmat jäivät vaille suurtakaan arvoa.
“Nämä, jotka eivät ole maailman silmissä mitään”, nämä Jumala koroittaa ohi niiden, joita maailma ihailee, “jotka jotain ovat”.
Jeesushan myös, kai kirkkohistorian mukaan oli äpäräksi haukuttu jo lapsena, Nasaretissa. Maallisesta isästäkin oli epäilyksiä.
Teen analyyttisen meta-huomion. Tämä huomiosi on minusta rakennettu tavalla, joka ei erityisesti ole keskustelua rakentava. Kyseessä on siis viimeinen huomio: “kristillisen kirkon opetus on totta”. Kaikki kristityt varmaan voivat hyväksyä sen väitteen, että kristillisen kirkon opetus on totta. En oikein näe, että tätä kukaan kieltäisi. Tämän yhdistäminen kuitenkin spesifioituun väitteeseen on salattu väite siitä, että mikään kirkko, joka opettaa toisin, ei itse asiassa ole kristillinen kirkko. Ottaen huomioon, että evl. kirkossakin pitkälti opetetaan, että Maria ei ole ikuinen neitsyt, väite siis sisältää - salatusti - väitteen mm. evl. kirkon kristillisyyden kiellosta, ja vastaavasti kaikkien ns. vasemman laidan suuntausten ja kirkkojen kristillisyyden kiellosta.
Tällaisena väite on aika huono keskustelua edistämään. Se on lähinnä oppipoliittinen (?) lippu, joka viestii kirjoittajansa dogmaattista asennetta sekä dogmeista, kirkosta että ainaisesta neitsyydestä, ja “vaatii” tribalistisesti liittymään samaan joukkoon - eihän nyt kukaan voi nimittäin kieltää, etteikö kristillisen kirkon opetus olisi totta. Mutta Marian ainaisesta neitsyydestä ollaan kyllä eri mieltä.
Lyhyesti sanottuna: vaikka olen sitä mieltä, että Maria on ikuinen neitsyt, ja että kirkon tulisi niin myös opettaa, tuollainen deskriptiivis-normatiivinen väite ei ole hyvä keskustelunedistäjä. Sen olisi voinut sanoa myös vaikkapa näin: “Tämäkin todistaa sen puolesta, että oppi Marian ainaisesta neitsyydestä on totta.” Ja jos siihen olisi halunnut lisätä oppipoliittisia huomioita, niin olisi voinut sanoa, että “Näin opettaa katolinen ja ortodoksinen kirkko, ja myös tunnustuskirjat, vaikka luterilaiset muuten ovatkin siitä nykyään usein vähän eri mieltä.”
Mielestäni klassisen kristinuskon mukaan Neitsyt Maria on ainainen neitsyt. Jeesuksen “veljet” olivat Hänen serkkujaan.
Onkohan Marian ainaisen neitsyyden pohtiminen enemmänkin opin harmonisointia kuin todellisen asianlaidan tietämistä. Ja onko näillä kahdella lopulta jokin ero.
Mitä jos Jeesuksen inkarnaatio ja Jumalan pelastussuunnitelman mukainen elämä olisi totta vaikka Marialla olisikin ollut muita lapsia, tai mikä vielä radikaalimpaa, jos Jeesus olisi siinnyt ihan luonnollisen biologian mukaan.
Ovatko nämä asiat oikeasti opin ja uskon kannalta tärkeitä?
(Sivuhuomiona: itselleni ovat olleet tärkeitä ajattelun ohjaajia. En kuitenkaan tiedä onko sillä mitään merkitystä itselleni ovatko asiat faktuaalisesti tapahtuneet niin kuin ajattelen. Ehkä. Ehkä sillä on joku elimellinen uskon yhteisöllinen ulottuvuus minussakin, opillisesti merkitys onkin ehkä sumeampi, olennaista on missä todellisuudessa elän ja mitä siitä todellisuudesta ajattelen.)
En missään nimessä ole nyt kumoamassa näitä ikiaikaisia perinnetotuuksia. Mietin vain, miksi ne ovat niin tärkeitä? Kaatuuko muka usko Jumalan pelastussuunnitelmaan toteutumiseen niiden mukana? Tai muuttuuko Jumalan maailmaa kohtaan suuntaama armovoima ja rakkaus muuksi jos nämä muuttuvat ajatuksissamme?
Oma “uskoni” asiassa on, että Maria oli Jeesuksen sikiämisessä ja syntymässä neitsyt, Jeesus syntyi ihmeenä, Pyhän Hengen vaikutuksena. 
Jeesuksen syntymän jälkeen Maria ja Joosef elivät normaalia avioelämää ja saivat lapsia, joiden nimetkin on ilm. tiedetty. (Muist. Jakov, Juda, Simon, Susanna ja Johanna?)
Totuudet ovat tärkeitä siksi, että ne ovat totta.
Itse olen myös miettinyt sitä, että mistä ylipäätään tulee tuo käsitys ainaisesta neitsyydestä? En muista että se olisi Raamatussa mainittua. Eli jos vaikkapa myöhemmin kirkkoisät ovat asiaan päätyneet niin onko asian silloin oltava täydellinen totuus vai voiko se olla vaikkapa hurskas päätelmä?
Muuan ortodoksituttavani selitti, että Mariaa kunnioitetaan hengellisesti “ainaisena neitsyenä”, vaikka on selvää, että esim. synnytyksen jälkeen hän ei enää mitenkään voinut olla “neitsyt”.
Kysymys, “ainainen neitsyt” on kaiketi siis kunnioitusta hänen neitsytaikaansa kohtaan, sekä tämän ihmeen hengellistä kunnioitusta, ei ehkä kirjaimellisesti niin, että hänen väitettäisiin koko loppuikänsä olleen fyysisesti neitsyt…
Tämän ymmärtäisin ja hyväksyisin toki. mutta mielestäni tästä ei kuitenkaan ole kysymys. Tämä mm. siitä päätellen, kuinka Jeesuksen fyysistä veljeyttä pidetään mahdottomana.
No, ilm. katolilaiset (room.kat. ja ortodoksit) enemmänkin ovat tuolla, fyysisellä “ainainen neitsyt”- kannalla. Mutta luullakseni oma käsitykseni jokseenkin vastaa protestanttien käsitystä asiasta.
Koska aihe on katolilainen, siksi kai näissä ketjuissa ilmenee enemmänkin tuo katolilainen usko Marian ainaiseen, fyysiseen neitsyyteen.
Tästä ei kannata väitellä. Voi kunnioittaa heidän kantaansa, yrittämättä muuttaa sitä. Samoin tietenkin he, protestantteja kohtaan.
Kysymys ei pääasiassa ainakaan protestanttien näkökulmasta ole suorastaan sielunpelastuksellinen, vaikkakin katolilaisuudessa opin merkitys myös hipoo sielunpelastusasioita, esim. pyytäessä pyhien / pyhimysten ja Neitsyt Marian esirukouksia.
Katolisen kirkon katekismuksesta:
162 Konstantinopolin II kirk.kok., canon 6: DS 427.
163 pyhä Leo Suuri, Tomus ad Flavianum: DS 291;
Pelagius I, Epistula Humani generis: DS 442;
Lateraanin kir.kok., canon 3: DS 503;
Toledon XVI konsiili, Symbolum: DS 571;
Paavali IV, konstituutio
Cum quorumdam hominum: DS 1880.
164 Vatikaanin II kirk.kok., kirkkokonstituutio Lumen gentium, 57.
165 vrt. sama, 52.
Jumalanäiti oli neitsyt ennen synnytystä, synnytyksen aikana ja synnytyksen jälkeen. Ainainen neitsyt. Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle.
Tsasounan suunnalta, kohdassa 27 alakohta 3:
"3.Ainainen neitseys
Evankelistat Matteus ja Markus antavat meille vain niukasti tietoja Jumalansynnyttäjästä. Sen sijaan Luukkaan ja Johanneksen Maria-kuva on rikkaampi ja selkeämpi. Apostolien oppilaat puhuvat Jumalansynnyttäjästä arvostavasti. Toisella vuosisadalla elänyt kristinuskon suuri kirjallinen puolustaja, Justinus Marttyyri asettaa Neitsyt Marian erityisasemaan naisten joukossa kutsumalla häntä “Eevan vastakohdaksi”. Jumalansynnyttäjän kunnioitus on isien opetuksessa aina kiinteässä yhteydessä Kristuksen lihaksitulemisen raamatulliseen totuuteen.
Ortodoksinen kirkko opettaa, että Maria oli neitsyt synnyttäessään Jeesuksen eikä hän myöhemminkään ottanut vastaan perheenäidin kutsumusta. Erityisesti täällä Suomessa asia on ortodokseille hankala, sillä valtaosalla maamme kristityistä on asiasta toisenlainen näkemys. He perustelevat kielteistä kantaansa seuraavilla Raamatun kohdilla: Matt. 1: 25; Matt. 13: 55 - 56; Mark. 3: 31- 35; Luuk.8: 19 -21; Joh. 7: 3 ja 5 sekä Apt. 1: 1- 4. Lisäksi voimme vielä tähän lisätä Matt. 1:18, johon myös tavallisesti vedotaan. Ortodoksit joutuvat usein selittelijän asemaan eikä heidän näkemyksilleen Mariasta välttämättä anneta paljoakaan arvoa. Totta on, että Matteuksen evankeliumissa nimeltä mainitaan Jeesuksen veljet: “ovathan Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas hänen veljiään” (Matt.13:55). Tällä Raamatun kohdalla voidaan todistella, että Marialle syntyi Jeesuksen jälkeen muitakin lapsia. Matteus kuitenkin mainitsee ilmeisesti samat miehet myös toisaalla. Jeesuksen ristin juurella oli muiden naisten mukana “Jaakobin ja Joosefin äiti Maria” (Matt. 27:56). Näiden miesten äiti oli Maria, mutta ei Herran Äiti Maria.
Ortodoksinen kirkko on aina ymmärtänyt, että niin sanotut Herran veljet ja sisaret ovat Hänen läheisiä sukulaisiaan, eivätkä Neitsyt Marian lapsia. Toisten kirkkoisien ja kirkon opettajien mielipiteiden mukaan he olivat Joosefin lapsia hänen ensimmäisestä avioliitostaan, siis he olivat ihmisten silmissä Herran velipuolia. Tätä mielipidettä olivat pyhä Epifanios ja muut idän kirkkoisät. Pyhän Jeromen mukaan Jeesuksen veljet olivat Marian, Kloopaan vaimon, poikia. Maria, Kloopaan vaimo, oli Neitsyt Marian sisar. (Joh. 19:25). Tätä mielipidettä kannattivat myös Hieronymus, Augustinus ym. länsimaiset kirkkoisät. Myös Joh. 19: 26 – 27 näemme, että Kristus luovutti äitinsä opetuslapsen Johanneksen huomaan. Varmastikin, jos hänellä olisi ollut veljiä, hän olisi jättänyt Marian heidän huomaansa. Tietoisuus Neitsyt Marian ainaisesta neitsyydestä on säilynyt kirkossamme siis apostolien ajoista asti. Siitä todistavat tunnetut ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisät ja kirkon opettajat, esimerkiksi Ignatios Teoforos, Antiokian piispa, (k. 107), pyhä Justinos Marttyyri, (k. n. 165), Irenaeus, Lyonin piispa (k. 203), Ambrosius, Milanon piispa (k. 397), Metodios, Pataran piispa (k. 312), Eusebios, Kesarean piispa (k. 340), Amfilokios, Ikonian piispa (k. 394), Gregorios Teologi (k. 390), Johannes Krysostomos (k.407), Efraim Syyrialainen (k. 373), Leo Suuri, Rooman piispa (k.461), Augustinus, Hippon piispa (k. 430), Kyrillos, Aleksandrian piispa (k. 444) ym. Kaikki he puhuivat Neitsyt Marian neitsyydestä, käsitellen ensisijaisesti Kristuksen syntymän salaisuutta, mutta heidän suurta kunnioitusta osoittavasta suhtautumisestaan Neitseeseen käy ilmi, etteivät he voineet ajatellakaan, että hän ei olisi säilyttänyt neitsyyttänsä Kristuksen synnyttämisen jälkeen. Eräät kirkkoisät suoraan nimittivät Neitsyt Mariaa Ainaiseksi Neitseeksi (Aeiparthenos), kuten esimerkiksi Hippolytos, Ostian piispa, Irenaeuksen oppilas (3. vs), Atanasios Suuri, Aleksandrian piispa (k. 373), Epifanios, Kypron piispa (k. 403), Kesarios, Gregorios Teologin veli (k. 369), ym.
Usko Neitsyt Marian ainaiseen neitsyyteen oli yleinen alkukirkossa. Tästä todistaa myös se, että paikalliset kirkolliskokoukset Roomassa ja Mediolanumissa vuonna 320 sekä yleiset kirkolliskokoukset ovat hyväksyneet opin siitä, että pyhä Maria on ainainen Neitsyt. V:n yleisen kirkolliskokouksen 2. ja. 6. säännössä sekä VI:n yleisen kirkolliskokouksen 1. säännössä tunnustetaan Jumalan Äidin ainainen neitsyys ja julistetaan kirkon yhteydestä erotetuksi ne, jotka hylkäävät tämän dogmin.
Kirkkoisät tukevat ajatusta Neitsyt Marian ainaisesta neitsyydestä. He sanovat ajatusta siitä, että Neitsyt olisi muka neitsyytensä kadottanut Kristuksen syntymisen jälkeen järjettömäksi, jumalanpilkaksi ja harhaoppiseksi ajatukseksi. He huomauttavat, ettei Jumalan Poika olisi voinut valita äidikseen naista, joka yliluonnollisella tavalla synnytettyään hänet maailmaan olisi sen jälkeen kadottanut neitseellisen puhtautensa. Mahdotonta on myös, että se, joka on tullut Jumalansynnyttäjäksi, ja itse oli ollut tuon suuren ihmeen armoitettuna välikappaleena, tämän jälkeen olisi antautunut tavalliseen avioelämään miehensä kanssa, jota hän ei enkelin edessä sellaiseksi miehekseen tunnustanut. Ei sellaista voida ajatella Joosefinkaan puolesta tapahtuneen, sillä hän oli hurskas" (Matt. 1: 19). Ei hänkään sen jälkeen, kun itse oli tullut Jumalan Pojan syntymisen salaisuuden todistajaksi, minkä välikappaleena oli hänen kihlattunsa, olisi voinut suhtautua Jumalansynnyttäjään tavallisena aviovaimona. Näin siis pyhä perimätieto Jumalan sanan vahvistamana todistaa meille, että Jumalan Äiti (Luuk. 1: 43) on myös ainainen Neitsyt.
Dogmi Marian ainaisesta neitsyydestä vahvistettiin ensimmäisessä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa Nikeassa v. 325. Tämä kirkon muuttumaton oppi toistetaan jumalanpalveluksissa luettavassa uskontunnustuksessa: “…tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitseestä Mariasta ja tuli ihmiseksi…” Efesossa v. 431 pidetty kolmas ekumeeninen kirkolliskokous tuomitsi nestoriolaisten harhaopin, joka kielsi Marialta Jumalansynnyttäjän nimen. Jumalansynnyttäjä- tai Jumalanäiti-nimitys merkitsee, että Maria synnytti Kristus - Jumalan eikä vain Kristus-ihmistä. Tämä dogmi tunnustettiin myös Kalkedonin v. 451 pidetyssä neljännessä sekä Konstantinopolin v. 553 pidetyssä viidennessä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa."
Tässä joitain varteenotettavia kohtia, jotka ainakin itseni saavat mietteliäiksi:
Neitsyys menetetään seksiä harrastamalla, ei synnyttämällä. Koska Jumalansynnyttäjä ei tullut raskaaksi seksiä harrastamalla vaan salaisella tavalla, niin hän ei menettänyt neitsyyttään sen enempää raskaaksi tulemisen kuin synnyttämisenkään kautta. Ei hän “tiennyt miehestä” synnytettyäänkään, koska ei ole mitään tietoa, että hän olisi koskaan harrastanut seksiä kenenkään kanssa.
Sitä paitsi Jumalansynnyttäjä synnytti Kristuksen kivuttomasti. “Synnytystuskat ovat syntiinlankeemuksen seuraus ja rangaistus lapsen siittämiseen kietoutuneesta himollisuudesta. Jeesus taas sikisi Mariassa ilman himollista yhdyntää, minkä takia myös syntymä oli puhdas eli vapaa synnytyskivuista.”
(Serafeja korkeampi. Bysanttilaisia saarnoja Jumalansynnyttäjästä s. 97, pyhän Andreas Kreetalaisen puhe Jumalansynnyttäjän ilosanomasta, munkki Damaskinos Ksenofontoslaisen kommentti.)
Missään ei sanota, että synnytystuskat olisivat rangaistus seksiin liittyvästä himollisuudesta. Tuo taitaa olla Damaskinoksen itse keksimä juttu? Raamatussa kyllä sanotaan, minkä seurausta ne synnytyksen vaivat ovat.
Biologian kannalta synnytystuskat ovat seurausta pään suuresta koosta, mikä liittyisi “tietoon hyvästä ja pahasta”.