Raamatussa puhutaan Jeesuksen sisaruksista ja Jeesuksen aikaan naisilla oli tapana saada lapsia. Lisäksi tuo maininta että Joosef ei yhtynyt Mariaan ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan (Matt 1:25). Mitään dogmaattisia perusteluja sille että Marian olisi pitänyt saada lapsia, ei ole. Kuten ei ole monelle muullekaan luonnolliselle asialle joka Raamatussa esiintyy. Sillä että Maria sai lapsia myöhemmin, ei ole mitään merkitystä dogmaattisesti. Se ei ota mitään pois Kristuksen jumaluudesta tai ihmisyydestä.
Ja samalla. Olen pariin otteeseen sanonut että Kristuksen ikuinen syntyminen Isästä, vaatii Marian ikuista neitsyyttä. Isästä syntyminen on iankaikkinen tapahtuma. Se on ajan ulkopuolella ja kaikkea aikaa vastapäätä. Samalla se on ikuinen syntymä Mariasta. Sille löytyy Raamatullisia perusteluja. Jeesus sanoo itse että enne Abraham oli, minä olen. Jeesus ei sano että hän oli vain esimerkiksi jumalallisena logoksena, inkarnoituvana jumalana. Jollakin tapaa Raamattu edellyttää että Jeesus on koko ajan jumala ja ihminen ja se tarkoittaa että Hänen ikuinen syntymisensä Isästä ja syntyminen Mariasta ovat sama asia, sillä inhimillisen luontonsa puolesta hän on Mariasta. Omassa luodussa ajassamme tapahtuva syntymisen (ja sikiämisen) hetki on siis jollakin tapaa samalla iankaikkinen tapahtuma Jumalassa. Ja siinä mielessä Marian on oltava ikuinen neitsyt. Konstantinopolin toinen kirkolliskokous 553, joka sinetöi Marian ikuisen neitsyyden oikeastaan vain eksplikoi kirkon uskon tähän asiaan. Sen muotoilu oli suunnattu niitä kohtaan jotka epäilivät Marian olevan theotokos, Jumalan äiti, eikä niitä kohtaan jotka epäilivät Marian ikuista neitsyyttä. Ikuinen neitsyt, joka mainitaan kokouksen anateemoissa, on Marian epiteetti, ei dogmaattinen määritelmä.
Mutta olen kinannut tästä aiemminkin. Ajatuksena tämä sotii vain arkiajattelua vastaan, kuten aika moni muukin kristinuskon asia. Ja samalla se edellyttää Marian ikuisen neitsyyden, ottamatta mitään pois siitä etteikö hän voisi olla useamman lapsen äiti. Kyse on ikuisuuden ja ajan erosta, joka ei ole vain sitä, että ikuisuus on ajan jatkumista äärettömiin ja alkamista äärettömyydessä.
Kun siis kirkkohistoriallisesti yhdymme 553 päätökseen Marian ikuisesta neitsyydestä, se on minulle ok. Ja samalla minulle on ok, että Marialla oli muitakin lapsia. Ne eivät ole keskenään poissulkevia lauseita jos ajan ja ikuisuuden ero ymmärretään äärettömänä kvalitatiivisena eikä vain kvantitatiivisena erona.
Yleensä en ajattele koko asiaa. Kunnioitan kaikkia ihmisiä mutta palvon Jumalaa.
D