Luin tuossa juuri vanhan tutun, tuhannesti luetun ja kuullun:
Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
Tuli mieleen, että en koskaan ole oikein vakavasti testannut edes yhden päivän ajan sitä asennetta, jota nämä sanat ilmentävät. En ainakaan muista.
Jumalaan luottamisestahan siinä puhutaan mutta hyvin konkreettisella tasolla.
Pitäisiköhän yrittää nyt vaikka alkaneella viikolla? Olisikohan se mitenkään mahdollista?
Minä uskon, että nämä tämänkaltaiset raamatunkohdat ovat sillä tavalla kokonaisvaltaisia asioita, että jos aikuisten oikeasti uskot tuohon ja kaikkiin muihinkin raamatunkohtiin, niin antaudut sitten koko elämälläsi kaikkien niiden ohjeiden noudattamiseen. Ei siinä varmaan tarvitse erityisemmin edes arpoa, että tekisinkö noin vai enkö tekisi, jos usko on niin vahva. Mutta jos skeptikkona vähän kokeilet jotain tällaista yksittäistä juttua, niin todennäköisesti juttu päättyy jollain nololla tavalla.
Minä elin 5 vuotta asunnottomana ja noin 1000 euron vuosibudjetilla kun ajattelin että saattaisin tulla hengellisesti jotenkin valveutuneemmaksi ja herkemmäksi. Elämä oli myös sellaisessa tilanteessa ettei oikein ollut vaihtoehtoja. Sitten luin Raamattua ja ajattelin että siellä rohkaistaan paljon ottamaan oman tilanteeni kaltaisesta tilanteesta kaikki positiivinen mahdollinen vaikutus.
Minua autettiin paljon ja toisinaan itse sain auttaa muita.
Enimmäkseen, siinä viiden vuoden aikana se Raamattu tuli läheisemmäksi.
Mutta ei tuo kronologia tuossa tärkein ole. Kyllä minä Raamatun tunsin jo ennen sitä ja osasin rukoilla että tilanteeni koituisi hengellisesti hedelmälliseksi. Että en ahdistuisi vaan oppisin jotain.
