En tiedä voiko kovin moni elää näin. Tai ehkä suurin osa ihmisistä ovat vain valtavan fiksuja ja motivoituneita, ja haluavat aina tehdä sen, mikä on hyvää. Veikkaan kuitenkin että velvollisuuksia on kaikilla elämässään muitakin kuin verot. On aiemmin mainittu velvollisuus huolehtia perheestä – silloinkin jos väsyttää, ärsyttää ja ahdistaa. On velvollisuus pitää kiinni tehdyistä sopimuksista ja lupauksista, velvollisuus auttaa hädässä olevaa, velvollisuus käydä töissä ja maksaa vuokrat, velvollisuus pyhittää lepopäivä. Toki on periaatteessa mahdollista elää aina mielensä mukaan näissäkin asioissa, mutta siinä menee elämä pikaisesti pipariksi. Velvollisuudet liittyvät pitkäjänteisyyteen enemmän kuin pelkkään pakkoon, mielestäni: ne rakentavat tavoitteita kohti, joita on mahdotonta saavuttaa hetken mielenjohteesta, jotka vaativat sen sijaan päätöstä toimia tietyllä, hyväksi koetulla tavalla tuntui se yksittäisenä päivänä nautinnolliselta tai ei. Välillä velvollisuuksiaan ei jaksa täyttää tai ne täyttyy rimaa hipoen – se on luonnollista. Ei sunnuntaivelvollisuuskaan ole sellainen pakko, joka kaataa maailman – omista epäonnistumisista ripittäytyminen ei ole mikään kovin harvinainen tapahtuma, kun niitä epäonnistumisia väkisin arjen saatossa kertyy.
1 tykkäys