No eipä varmaan, koska kärjistin asiaa mikä olisi pitänyt tyylistäkin huomata. En silti kannata pakkoa mihinkään ns vapaavalintaisiin asioihin, joita hengellinen elämäkin on. Pakkoa tai mieluummin motivoitunutta toimintaa on myös työnteko, lapsiensa kasvattaminen jne, vaikka monesti näyttääkin siltä että jotkut näistäkin velvoitteista luistavat. Myös opiskelukin on hyvä asia ja pakkokin, jos meinaa saada tutkintonsa valmiiksi.
Kirkkoon ei ole kuitenkaan pakko kenenkään mennä. Se kuuluu hyvään hengellisen elämään, mutta voi sitä viettää toisellakin tavalla. Ja kuten sanoin, käyn parhaimpina viikkoina tai sunnuntaina kahdestikin messussa. Pakosta ei voi uskoa, rakastaa, kiinnostua tai muuttaa tuntemuksiaan. Mutta kun motivoidutaan, niin elämä ja asiat ovat tasapainossa.