Kysymys on teologisesta asiasta ja silloin suopeus ei tule kysymykseen sen enempää LHKP: n Kansan kirkon kuin muidenkaan suhteen. Näissä asioissa pyrin pitämään kiinni henkilökohtaisella tasolla Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukaisesta opista kiinni, olenpa sitten minkä tahansa seurakunnan jäsenenä.
Mutta kun tässä nyt asia kiteytyy aika paljon tuon uudetisyntymisen ympärille, niin annan siinä asiassa puheenvuoron mainitsemalleni K.E. Saloselle. Pahoittelen, että tekstissä on Raamattuviiteet 30 luvun tyylillä ilmaistu, mutta kyllä ne selvät ovat. Salonen kuitenkin ilmaisee asiaa yhtä pitävsäti Francis Pieperin Dogmatiikan mukaan jossa sanotaan, "vanhurskauttaminen ei ole fyysinen, eikä lääkinnällinen toimi (actus physicus sive medicinalis), jonka kautta epävanhurskas ihminen muuttuu sisäisen muutoksen kautta vanhurskaaksi, vaan juridinen toimi (actus forencis sive iudicalis) jonka kautta ihminen joka on itsessään epävanhurskas julistetaan vanhurskaaksi. ( Francis Pieper, Christian Dogmatics, vol. 2, s. 524.) Tämä on varmaankin yksi kohta joka kirvoitti MV:n kiivaaseen vastustukseen Pieperiä kohtaan muutamin paikoin hänen vuolaassa kastekirjojen sarjassa. Mutta tässä tuo Salosen teksti:
Jeesuksen työ.
Jeesuksen työssä on koko ihmisolemus: ruumis, sielu ja henki, samalla. tavalla lunastettu, sovitettu, pyhitetty, vanhurskautettu, siunattu, miten vain tahdommekaan tämän asian ilmaista. Kristuksen työn kohteena on aina koko ihminen: »te», »me», »kaikki» j.n.e. Vrt. 1 Tim. 2, 6 2 Kr. 5, 19; Hbr. 10, 14, Rm. 5, 18; Gl.3, 13. 14; y.m. Jos on kysymys Kristuksen työstä ristillä tai kasteessa, aina se kohdistuu koko ihmisolemukseen. Esimerkiksi: »Te olette pesettäneet itsenne, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengen kautta» (1 Kr. 6, 11). Voidaan siis sanoa, että ruumis, sielu ja henki: koko olemus on samalla tavalla pyhä Kristuksessa. Mutta tämä pyhyys on siinä, että Jumala lukee ihmiselle Kristuksen vanhurskauden (1 Kr. 1, 30; 2 Kr. 5, 19). Ihminen ei muutu pyhäksi. Jos ihminen Kristukseen työssä muuttuisi pyhäksi, silloin olisi koko maailman vanhurskaus mahdoton asia; eihän näet maailma ole muuttunut miksikään, vaikka Kristus ristillä kuoli sen puolesta. Maailma kuitenkin tässä kuolemassa kuoli oman kuolemansa ja pyhittyi (2 Kr. 5, 14 Apt. 10, 28). Jumala siis näkee Kristuksen, veren tähden ihmiskunnan kokonaisuudessaan ja kunkin yksilön erikseen kokonaan pyhäksi ja puhtaaksi Kristuksessa. Mutta tämä kaikki on vain siinä, että Jumala ei lue ihmisille syntejä (Rm. 4, 1-8). Ei ole tapahtunut olemuksen muutosta.
On tarkoin huomattava, että Kristus lunasti ihmisolemuksen eikä olemuksessa asuvaa syntiä. Synti on edelleen kirottu. Mutta hän ei myöskään lunastanut ihmisolemusta niin, että siitä olisi otettu synti pois; synti on ihmisessä jäljellä niin kuin ennenkin ja sen liikkeistä on ihminen vastuussa, kuten toisessa yhteydessä tulemme tarkemmin näkemään. Ihmisen on edelleen tunnustettava synti omakseen (Jk.1, 14).
K. E. Salonen.