No niin, ja silti uskossa pysyttiin. Toki oli uskontunnustus? Ja ydinkohdat tiedossa. Mutta että usko olisi ollut “sanainspiraation” varassa?
Tästä tahtoisin taas ja taaskin tarttua tähän ihmeelliseen kirjoitusparteen nimittää Raamattua Jumalan Sanaksi isolla ässällä. Hengellisessä kielessä on tapana, että Jumalan Sana isolla ässällä tarkoittaa Johanneksen evankeliumin alussa nimettyä Sanaa, joka oli Jumalan luona alusta asti, ja joka tuli lihaksi ja tunnettiin nimellä Jeesus Kristus. Raamattu sen sijaan on Jumalan sanaa pienellä ässällä, paremminkin Jumalan puhetta.
Jumalan Sanan ja Jumalan sanan sekoittaminen johtaa outoon ajatukseen, että Jeesus olisi lihaksitullut Raamattu. Islam tietääkseni opettaa, että Koraani on alunperin taivaasta Jumalan luota, ja on ikuinen. Kristinusko ei opeta tällaista islamin oppia, emmekä siis usko, että Jeesus on lihaksitullut Raamattu. Tämän vuoksi tulisi olla tarkka, kun kirjoitellaan Jumalan S/sanasta, jottei synny väärinkäsitystä siitä, mihin meidän toivomme perustuu. Se ei nimittäin perustu Raamattuun, vaan kasteeseen, joka puolestaan perustuu Kristuksen ylösnousemukseen. Meidän toivomme perusta on siis Kristuksessa, ei Raamatussa.
5 tykkäystä
Jumalan Sana on Kristus. Raamatussa julkitulevasta Jumalan sanasta voi minun mielestäni puhua pienellä alkukirjaimella, jo ihan sekaannusten välttämiseksi. Raamattu ei ole palvonnan kohde. (Mutta tästä Silvanus näköjään jo huomauttikin.)
Mutta kysymys eri raamatunkäännösten jumalallisuudesta on kyllä monin tavoin mielenkiintoinen. Kaikkien aikojen ensimmäinen Raamatun (tai ainakin VT:n) käännöshän oli tietenkin Septuaginta. Siinä on muutamia kohtia, jotka ovat aivan keskeisiä kristillisessä oppihistoriassa. Tunnetuin lienee Jesajan ennustus raskaaksi tulevasta nuoresta naisesta / neitsyestä; jälkimmäinen lukutapa on yksiselitteinen ainoastaan Septuagintan mukaan. Me uskomme Septuagintan tulkintaa; myös pyhä Hieronymus seurasi tässä Septuagintaa vaikka muuten yritti olla uskollinen heprealaiselle tekstille. Septuaginta siis tulkittiin yhtä lailla alkuperältään jumalalliseksi. Mutta sen tulkinnan teki kristittyjen yhteinen uskontaju, tarkemmin sanoen kirkko.
Septuagintaa pidettiin aikoinaan inspiroituna käännöksenä. Siihen liittyvissä legendoissa mm. kerrotaan, että kääntäjät toisistaan riippumatta tulivat juuri samanlaiseen käännösratkaisuun. @SanGennaro tässähän tuo ihmettelemäsi asia jo näkyy - ei siis komitean jumalallistamisesta, vaan siitä, että heidän lopputuloksensa on jotenkin “varjeltu”.
Vulgata taas julistettiin ainoaksi oikeaksi Rooman kirkossa.
Jos hylkäämme virheetrömyysolettaman, voimme hyvin uskoa, että käännöksetkin tai jotkin kohdat käännöksissä ovat inspiroituja, toisin sanoen, jokin kääntäjä on oivaltanut jopa alkutekstiä paremmin, mitä Pyhä Henki tahtoo sanoa. Runoudessa, lyriikassa ja kirjallisuudessa törmää jatkuvasti sellaisiin hengellisesti ylentäviin lausahduksiin, jotka ilmentävät syvempää viisautta. Miksei se voisi toimia myös Raamatun käännösten kohdalla.
En minä tiedä, jumalallistettiinko sinänsä käännöskomiteoita - Agricola nyt ei ainakaan edes ollut komitea - mutta opetuksen pointti ilmeisesti oli, että voimme luottaa Raamatun Jumalan Sanana vaikka emme sitä alkukielellä voi lukea. Ja tämä luottamus perusteltiin sillä että Jumala varjelee Sanaansa. Kunnes sitten tulivat nämä uudet käännökset jotka yhtäkkiä eivät olleetkaan enää ilmeisesti Jumalan varjelemia.
Seurakuntanuoriaikanani ja sen jälkeenkin tuota opetusta kuulin. Luultavasti tuo painotus on ollut enemmän leireillä ja niihin liittyvässä toiminnassa järjestössä, jota luonnehdittiin uuspietistiseksi. Mahdollisesti olen saanut samankaltaista opetusta myös paikallisseurakunnassa (ev.lut.).
Ja itse en normaalisi kirjoita Jumalan Sana, vaan Jumalan sana. Kirjoitin sen tässä yhteydessä noin, koska noilla leireillä Sana kirjoitettiin isolla, kun sillä tarkoitettiin Raamattua.
Jos joku kirjoittaja kutsuu Raamattua “Jumalan Sanaksi”, hänen tekstissään on kirjoitusvirhe, ei sen enempää. En ole vielä törmännyt sellaiseen opetukseen, jossa Jeesus ja Raamattu samastettaisiin. @Silvanus torjuu tässä sellaista harhaa, jota ei oikeasti esiinny missään.
Muuten: kun todetaan, että “toivomme perusta on Kristuksessa, ei Raamatussa”, niin miten se vastaa tämän ketjun otsikon kysymykseen, onko Raamattu virheetön tai erehtymätön?
Toki voidaan kysyä, että onko se myöhempi protestanttinen ajatus, että saisi yhtäkkiä sisäisen varmuuden kaikesta mitä Raamattuun on kirjoitettu? Voisi ajatella, että alkuseurakunnassa varmuus on kohdistunut ennenkaikkea siihen evankeliumiin, jota julistettiin. Kun alkuseurakunta kuunteli esim. Paavalin kirjeitä, niin he luottivat siihen, että se on sana Jumalalta. He uskoivat. Kokonaan eri asia oli, että oliko heillä varmuus Paavalin kirjeen joka sanasta.
Raamattua ja Jeesusta ei kuulu erottaa toisistaan jyrkästi. Raamattu on puhuva Jeesus.
Ovatko nuo kaksi lausetta jonkinlaiset samanarvoiset “teesit” sinun mielestäsi?
Ensimmäinen on ihan selvä. Ei tietenkään Raamattua ja Jeesusta pidä erottaa toisistaan. Ei jyrkästi eikä millään tavalla. Kirjoituksethan juuri todistavat hänestä, ja myös Messias-ennustukset ovat Raamatun oleellisia kohtia.
Toinen on hiukan epäselvemmin sanottu. Ei Raamattu ole pelkästään puhuva Jeesus eikä Jeesus ole vain Raamatun kansien välissä. Jeesus Kristus on kirkossaan läsnä, ja lahjoittaa itsensä meille monin tavoin.
Sillä että Raamattu on puhuva Jeesus tarkoitin, että Raamattu on Pojan sanaa kannesta kanteen. Toki myös Isän ja Pyhän Hengen. Siis yhden Jumalan.
Tärkeintä ei ole loppujen lopuksi juuttua sanaan erehtymättömyys. Pointti siis ei ole miettiä erehtymättömyyttä loputtomiin, vaan pointti on miettiä mitä Jumala haluaa sanoa Raamatussa ja sitten uskoa ja olla sille kuuliainen. Raamatun kirjoittajien pointtikaan tuskin oli äärierehtymättömyys ensisijaisesti mielessä, vaan jokin muu, kuten esim. saada aikaan uskoa ja kuuliaisuutta Jeesusta kohtaan.
Minä olen kyllä tähän ajatukseen törmännyt. Ei sitä sen jälkeen enää ylläpidetä, kun tajutaan sen outous, mutta ajattelemattomana moni on näin pohtinut.
Se vastaa siten, että Raamattu ei ole virheetön eikä erehtymätön.
Itse olen miettinyt sitä, kuinka paljon Uusi testamentti korjaa Vanhan testamentin opetusta. Raamattuun näin ollen näyttäisi kuuluvan sisäänrakennetusti ajatus tietystä jatkuvasta profeetallisesta ilmoituksesta ja inspiraatiosta. Miksi tämä olisi lakannut Uuden testamentin aikaan?
Uuden opetuksen arvioiminen on toki aina vaikeaa, mutta minusta sen voi koetella ihan samoin kuin Uusi testamenttikin koeteltiin - ajan saatossa, sisältöperustein.
2 tykkäystä
Koska profeetat loppuvat Jeesukseen. Profeettojen tehtävä oli valmistaa Israelia Messiaan tulolle, mutta Jeesuksessa Jumala itse kävelee keskuudessamme ja puhuu meille suoraan. Ennen Jeesusta jumalallinen ilmoitus oli siis vielä selvästi vaiheessa, mutta Jeesuksessa sen voidaan katsoa saaneen toistaiseksi lopun - tai ainakin konteksti ja Jumalan käyttämät metodit ovat aika erilaisia.
2 tykkäystä
Minusta Septuaginta on vähän erityistapaus. En pidä sitä raamatunkäännöksenä. Pidän sitä Raamattuna.
Tuo Vulgatan asema kyllä kiinnostaa. Oliko sillä jokin " kanonisoitu" asema vai oliko vain sovittu käytäntö yhtenäisyyden varmistamiseksi?
Kuulen nyt ensimmäistä kertaa tuommoisista kaksoistabernaakkeleista. Meidän hiippakunnassamme on neokatekumenaalisen tien vaeltajia suhteellisesti ajatellen aika paljonkin. Pyhän Perheen seurakunnassa Oulussa heidän vaikutuksensa on näkyvin, mutta lieneekö tuommoisia tabernaakkeleita sielläkään? Toivottavasti ei.
Tuosta Kiko Arguellosta: Kyseinen porukka on minulle ennestään tuntematon. Kuten tiedät, luterilaiset eivät laita sakramenttia säilytettäväksi tabernaakkeliin, joten vielä vähemmän laittaisin tabernaakkeliin lisähyllyä evankeliumikirjalle.
Kristus on persoona; Raamattu on kirja. Nämä ovat eri kategorioissa, niin että lapsikin osannee tällaisen eron tehdä. Vaikka kerrot tietäväsi tapauksia, joissa joku on samastanut ne (ontologisesti?), minun on vaikea uskoa, että tällainen sekaannus olisi mitenkään yleinen.
Olisi kiva, kun oppineena miehenä avaisit tätä lausuntoa vähän konkreettisemmin. Millaisia virheitä ja erehdyksiä Raamatussa on? Miten Raamattua tulee käyttää, se kun on klassisen käsityksen mukaan Jumalan ilmoitusta (“Jumalan sanaa”) ja tämä mainitsemasi virheellisyys ja erehtyväisyys pitäisi jotenkin ottaa huomioon?
Onko sinulla parempaa tietoa siitä, että missä kohdin klassista aikaa Raamattua on alettu nimittää tällä määreellä?