Ainakin P. Klemens opettaa epistolassaan Aleksandrialaisille(45,2s.), että Pyhä Henki on vaikuttanut kirjoitukset eikä niissä ole mitään totuuden vastaista.
Minuakin hieman ihmetyttää tällainen ohjelmallinen matala raamattukäsitys, jonka jotkut ovat omaksuneet. Se saattaa olla virheellinen reaktio vääränlaiseen biblismiin. Mutta ei pidä heittää lasta pesuveden mukana. Kun luemme isiä, näemme, että heillä oli erittäin korkea raamattukäsitys, joka ei mitenkään ollut ristiriitainen sille, että he arvostivat traditiota.
Väitän, että lause “Raamattu on Jumalan ilmoitus” ei ole klassinen. Paljon muuta Raamatusta varmasti on sanottu ja korkeasti puhuttu, mutta minusta kyseinen lause on monella tapaa ongelmallinen. Islam on johdonmukaisimmillaan sitä, mitä Raamattu-fundamentalistit (tässä tapauksessa ei pejoratiivinen ilmaisu) haluaisivat olla. Jumalan antaa ihmiskunnalle täydellisen kirjan. Mutta minusta kristinusko ei toimi näin. Raamatusta me luemme, miten monilla tavoin Jumala vaikuttaa ihmisissä herättäen heidän omiatuntojaan, antaen näkyjä ja ilmestyksiä ja inspiroiden heitä kirjoittamaan ja saarnaamaan. Minusta Raamattua pitäisi lukea esimerkkinä siitä, miten Jumala toimii, eikä selitellä, että silloin oli silloin ja kaikki on nyt toisin.
Tarkoitatko siis sitä, että on “jatkuva ilmoitus” eli Jumalan antamat näyt ja inspiraatiot esim. nykyajassa ovat yhtä arvokkaita kristinuskon perusteita kuin Raamattu ja kirkon alkuaikojen opetukset?
Oppineisuuteni ei alkuunkaan riitä tekemään tällaisia sanastollisia selvityksiä, siis etsimään, milloin ja missä on alettu käyttää sanaa “ilmoitus”; en ole teologi enkä historioitsija. Mutta asiallisesti Raamattua on pidetty ilmoituksena alusta alkaen; tästä olen aiemminkin kirjoittanut tällä foorumilla. Kertauksena: Jeesuksen ajan juutalaiset pitivät itsestäänselvästi Vanhaa testamenttia Jumalan ilmoituksena. Tätä kuvaa mm. historioitsija Josefus, ja Uusi testamentti on samoilla linjoilla, kuten näemme niistä lukuisista UT:n kohdista, missä vedotaan VT:hen. Kristityt ovat alusta alkaen pitäneet UT:ssä opetettuja asioita Jumalan ilmoittamina, kuten osoittaa vaikka 1.Tess.2:13 (“otitte sen vastaan - - Jumalan sanana”). Historiankirjat kertovat siitä, kuinka ensimmäisinä vuosisatoina pohdittiin, miten Uuden testamentin kaanonin rajat tulisi vetää. Tämä pohdinta osoittaa, että kristityt ymmärsivät keskustelevansa Jumalan ilmoituksesta. Sitaatti Athanasiokselta (v. 367), joka luettelee Uuden testamentin kirjat ja sanoo niistä: “Nämä ovat pelastuksen lähteet, jotta janoava saisi niiden sanoista yltäkylläisen virvoituksen. Yksin niissä julistetaan hurskas oppi. Kukaan ei saa lisätä niihin mitään eikä ottaa niistä mitään pois.”
Minä taas väitän, että Raamatun tekstien pitäminen Jumalan ilmoituksena on klassisista klassisin ajattelutapa. Sitä ei liene vakavasti haastettu ennen 1700-lukua.
[quote=“Henrikki, post:46, topic:1220, full:true”]Mutta asiallisesti Raamattua on pidetty ilmoituksena alusta alkaen
[/quote]
Tarkennus, ei korjaus: Kristuksen, apostolien ja profeettojen opetus on alusta alkaen ollut kristillisessä kirkossa sellaista jolle annettiin jumalallinen arvovalta. Vanhan testamentin arvovalta on Jeesuksen itsensä vahvistama, ja uskomme alkukirkon lailla, että hänen valitsemansa apostolitkin välittivät hänen opetustaan ja hänen lupaamaansa Pyhän Hengen ilmoitusta eivätkä omia ideoitaan.
Jatkuva ilmoitus pelottaa ihmisiä, koska mielessä on heti huuruprofeetat, joiden jokainen sana otetaan todesta, mutta asiallisesti jatkuva ilmoitus on katolisen kirkonkin kanta, kun sen traditio koko ajan tarkentuu, ja luterilaiset uskovat, että Luther oli Ilmestyskirjassa luvattu enkeli, joka tuo ilosanoman ihmisille. Kaikki pitää koetella. Se koskee yhtälailla vanhaa ja uutta.
Tuo islam-vertaus on hätkähdyttävä, mutta aika osuva tietyn skaalan kristillisyyttä hyvin kuvaava. Keskustelussa näyttää elävän ajatuksen, että arvostaakseen Raamattua tulee pitää kiinni joistakin hyvin moderneista shibboloteista, kuten tuosta Raamattu on jumalan ilmoitus-tyyppisestä puheesta.
Joo. Tämä on muuten hirveän hankala asia, kun kelvatakseen “kunnon uskovaiseksi” pitäisi allekirjoittaa tällaisia fraaseja. Eikä vika välttämättä ole edes niissä fraaseissa itsessään, vaan niiden tulkinnassa. Hirveän usein esim. Raamatun erehtymättömyys pitää sisällään kuuden päivän kreationismin ja muita hyvin kirjaimellisia tulkintoja, joihin en yhdy. Mulle sopiva muotoilu Raamatun ilmoitusluonteesta voisi olla se, että kaikki mitä Raamatussa on, on siellä Jumalan tahdosta, ja sillä on merkitystä kaikkien aikojen ihmisille. Mutta se merkitys ei välttämättä ole kirjaimellinen merkitys tai jokaisen kohdan noudattaminen kirjaimellisena lakina. Ja toinen tärkeä asia on se, että mikään muu ei ole samalla tavalla Jumalan sanaa kuin Raamattu.
Vedin termin vähän hatusta, mutta sanotaan nyt viimeistään Valistuksen jälkeinen maailma. Ei viittaa niinkään tietyn aikaan vaan maailmankuvan murrokseen, jonka myötä uskonoppejakin formuloitiin osin toisin.
Kertoisitko, ovatko vaikka seuraavat muotoilut sopimattomia, valistuksen jälkeisiä tai modernistisia? Olen poiminut ne @Filonilla:n ystävällisesti etsimistä ortodoksisista teksteistä.
“Ruumissaarnassaan Johannes Bugenhagen (1485-1558) pisti vielä paremmaksi, ja vertasi Lutheria Ilmestyskirjassa (14:6) mainittuun lopun ajan enkeliin, jonka tehtäväksi oli annettu evankeliumin julistaminen kaikille kansoille.” http://www.luterilainen.net/todella-martti-luther/
Niin, mutta tuo ei tarkoita, että luterilaiset uskoisivat Lutherin olevan Ilmestyskirjan enkeli. Luulenpa, että suurin osa ei ole sellaisesta ikinä kuullutkaan eikä kuulleistakaan siihen moni usko. Joku voi uskoa. Missään nimessä se ei kuulu luterilaiseen oppiin tai luterilaisen tuntomerkkeihin.
En osaa noihin ottaa kantaa. Viestini olivat siinä mielessä ikävää kritiikkiä, että en jaksanut/osannut yksilöidä ilmiötä, joten kritiikkiin on aika vaikea tarttua.
Olet väärässä. Kaikki luterilaiset uskovat täsmälleen näin. Ja nekin, jotka eivät usko, uskovat siihen, että jollakin tavalla Luther Jumalan avulla toi jotain merkittävää valoa kirkkoon, mikä ehkä oli enimmän se pointtini ja tuo enkelijuttu anekdootti
Eli olet jatkuvan ilmoituksen kannalla? Et usko Raamatun olevan tai sisältävän mitään lopullista, jota ei voisi uusi ilmoitus myös kumota? Koska Jumala on silloin puhunut, miksei yhtä hyvin tänään?
Kyllä itsekin tuota olen toisinaan miettinyt.
En tunne katolista tai ortodoksista kirkkoa riittävän hyvin, että voisin arvioida onko heillä jatkuvan ilmoituksen oppia, ja mitä se käytännössä tarkoittaa suhteessa Raamattuun.
Lähinnä Raamattuun kirjattu uskomme sisältö on se, mikä mielestäni kyseenalaistaa jatkuvan ilmoituksen tasavertaisuuden meille annetun evankeliumin rinnalla. Jos Raamattuun ja traditioon olisi Jumala tuonut sen viestin, että “olkaa valmiit ottamaan vastaan uutta sanomaa, tämä ei ole lopullista”, tilanne olisi hieman toinen. Näyttää kuitenkin siltä, että Raamatun tärkein viesti on evankeliumi, jota kirjoituksissa (ja varhaisessa kirkossa) nimenomaan kiellettiin muuttamasta. Jeesushan lähetti viemään juuri sitä sanomaa kaikille kansoille. Kaikki opetukset käskettiin pitää, ihmiset käskettiin kastaa ja kutsua sovintoon Jumalan kanssa. Koko Raamatussa näkyy pelastushistoria. Jos emme usko tuota sanomaa todeksi, miksi sitten jotain tämän päivän profeettaa (ellei hän kirkasta Kristusta eli liity juuri Raamatun ydinsanomaan)?