Mainitsemasi asiat ovat tärkeitä, koska silloin näennäinen ristiriita “kuivan” sanan ja koettavan ihmisen elämässä vaikuttavan voiman välillä katoaa. (Toki monet ovat kokematta Jumalan voimaa, koska eivät usko. Vaikka joku osaisi professorina kreikankielisen alkutekstinkin ulkoa, ei siitä automaattisesti seuraisi evankeliumin voiman kokeminen.) Voimalla on selvästi ilmaistavissa oleva asiasisältö, joka on minua kohtaan armollinen Jumala Jeesuksessa Kristuksessa. Voima on nimenomaan evankeliumissa, niin kuin Paavali sanoo (Room. 1:16). Evankeliumin ydintä valottaa esim. Room. 3:21-28 ja Room. 4:1-5. Jos etsisin Jumalan voimaa evankeliumin ulkopuolelta, pitäisin itseäni hurmahenkenä.
1 tykkäys
Vanha luterilainen ajatus on se, että Jumala voi ilmoittaa tahtonsa vaikka aasin suulla, kuten hän kerran Bileamin aasin kautta teki. Samoin Kaifas sanoi jumalallisen totuuden ja oikeastaan profetian puhuessaan Jeesuksesta. Seitsemänkymmentä opetuslasta paransi sairaita ja ajoi pois pahoja henkiä.
2 tykkäystä
En mäkään viitti kertoa mistä seurakunnasta puhun, mutta samankaltainen tilanne ja kokemus. Erittäin hämmentynyt olin kun tämä sanottiin. Hengellinen koti mistä tulen, nimenomaan synninpäästön pystyi antamaan jokainen uskovainen toiselle. Ja koska se uskottiin, oli se pätevä. Uskoinhan minäkin. Se oli aivan varmasti myös silloin taivaassa saakka anteeksi annettu ja armon mereen upotettu. Eihän tuota uskoa kukaan voisi ottaa toiselta pois.
Rippi ja myöskin synninpäästö ovat lestadiolaisuudessa mielestäni sakramentin asemassa. Vaikkei se nyt ihan käsikirjojen tai tunnustuskirjojen mukaan menisikään, en voi sanoa, etteikö siinä Pyhä Henki vaikuttaisi ja näin ollen armonvakuutus olisi pätevä, kun siihen usko tarttuu.
Toki ymmärrän sen puolen asiasta, miksi rippi olisi hyvä hoitaa papin kanssa.
1 tykkäys