Itse tosiaan ajattelen, että jokainen voi vakuuttaa armosta, mutta vain pappi voi julistaa synninpäästön, paitsi hätätilassa voi jokainen julistaa synninpäästön. Näiden molempien vaikutus on sinänsä sama, jos on uskoa: syntien anteeksianto. Tosin mielestäni olisi parempi käyttää synninpäästön yläkategoriaa, jonka vaihtoehtoja ovat armonvakuutus ja absoluutio.
No, joka tapauksessa, olen viime aikoina miettinyt Herran sanoja “jolle te annatte synnit anteeksi, sille ne ovat anteeksiannetut” ja synninpäästön sanamuotoa. Mehän helposti ajattelemme, että tässä on nyt kyse ripistä. Mutta entä jos tämä pitää ensin katsoa tavallisen anteeksiannon kautta? Tällöin Herran sana tarkoittaa tätä: jolle te annatte anteeksi teihin kohdistuneen rikkomuksen, hän saa sen anteeksi myös Jumalan edessä. Nyt muistissani kolkuttaa joku vanha rippikoulumuisto; pappi taisi sanoa, että synnit voi saada anteeksi myös niin, että toinen antaa anteeksi sen, mikä on häneen kohdistunut.
Toki sitten myös niin, että pappi voi toimia seurakunnan ja Jumalan puolesta ja antaa anteeksi, erityisesti salasynnit.
Ja vielä kolmas: jos Jeesus sanoo, “jolle te annatte synnit anteeksi”, miksi pappi “julistaa” anteeksiannon? Julistaminenhan on julkiseksi tekemistä, eikö? Ja siis jos pappi julistaa jotain, hän tekee julkiseksi jotain, joka on jo olemassa. Mutta tämä ei puolestaan vastaa sitä, mitä Jeesus sanoo, sillä on totisesti aivan varmaa, että ihminen kykenee olemaan todella kovasydäminen ja anteeksiantamaton. Jeesus yhdistää tämän sydämen heltymisen toiselle Jumalan heltymiseen. Eli kun te hellytte, Jumala heltyy. Ja toisaalla hän kyllä useita kertoja yrittää saada kaikkien sydämiä pehmeiksi ja heltymään…
No, mutta edelleen: jos Jeesus sanoo, “jolle te annatte”, niin miksi pappi ei sano, “minä annan sinulle sinun syntisi anteeksi”, vaan “minä julistan sinulle synninpäästön”?