Nämä “yksittäiset lauselmat” sanovat siis, että avioero ja uudelleenavioituminen edellisen puolison eläessä ovat kiellettyjä ja lesken uudelleenavioituminen on sallittu. Miten mikään “kokonaisuus” voi muuttaa tällaisten selkeiden lauselmien merkityksen joksikin toiseksi?
Kyllä iso osa kristinuskoa on sitä, että luetaan Raamattua ja etsitään sieltä toimintaohjeita - sekä opin että etiikan asioissa.
Tuo sana on sanottu “naimattomille ja leskille” (1.Kor.7:8-9). Heti perään apostoli sanoo aivan erilaisen sanan avioerosta (1.Kor.7:10-).
[quote] - -epätäydellisiä ja heikkoja ihmisiä, jotka kukin omista lähtökohdistaan käsin pyrkivät kilvoittelemaan ja edistymään Jumalan tuntemisessa. Ei se ole sitä, että luetaan jokin kielto ja sitten potkitaan ihmiset pois, jos he eivät jo valmiiksi täytä kaikkia ihanteita.
[/quote]
Juuri tuollaiseen tilanteeseen, epätäydellisten ihmisten muodostamaan Korinton seurakuntaan, apostoli osoittaa ohjeensa.
Samassa kappaleessa kritisoit konservatiivisia luterilaisia lakihenkisiksi ja liberaaleja luterilaisia liian löysiksi. Muuten, sellainen vanha kirkkokunta kuin roomalaiskatolilainen on avioliittoasioissa yhtä “lakihenkinen” kuin moittimasi protestantit (ehkäpä lakihenkisempikin?).
Huomautus aiheesta “pelastuksen tavoitteleminen teoilla”: Luterilainen katsoo pelastuksen perustuvan yksin Kristuksen sovitustyöhön. Mutta kun kristitty saanut tämän armon osakseen, se kasvattaa häntä elämään “siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti” (Tiit.2:11-14). Silloin on ihan luonnollista kysyä Raamatun kantaa myös avioliitto- ja seksiasioissa. Tässäkö et näe “mitään logiikkaa”?
2 tykkäystä
Hurskaat teot ovat hurskaita tekoja - ja Jumalan mielen mukaisia ja häntä ilahduttavia.
Hevosen kärryn perään valjastavat ne, jotka yrittävät kääntää mustan valkoiseksi - eli yrittävät paheksua hurskaita tekoja niin kuin niissä olisi jotain Jumalan tahdon vastaista.
1 tykkäys
En minä ainakaan ole paheksunut hurskaita tekoja, eikä kukaan muukaan.
Siinä mielessä paheksuntasi kohdistuu olkinukkeen.
Tämmöstä ohipuhumista se sitten on, kun mitään ei välitetä siitä, mitä apostoli Paavali seurakunnille kirjeessään kirjoittaa:(Fil 2:)
- sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
Ketju jaettu. Keskustelu avioliiton määritelmästä jne. tänne. Avioerokeskustelu toiseen ketjuun.
http://www.iltalehti.fi/pinnalla/201612232200045019_iq.shtml
Nonni, nyt on sitten tämmöinenkin keksitty. Ei tarvitse ottaa huomioon toista ihmistä. Seuraavaksi varmaan vaativat hedelmöityshoitoja. Että voi olla hankalaa hyväksyä, että jos ei kumppania löydy, niin voi olla yksinkertaisesti sinkku ja sillä sipuli.
Mielenkiintoista pohdintaa avioliitosta esittää Kallistos Ware kirjassaan Sisäinen valtakunta, hän kytkee salaisen marttyyriuden aviolittoon:
“Askeettinen ja salattu marttyyrius ei ole varattu vain munkeille tai nunnille. Ne jotka valitsevat avioelämän, ovat myös kutsutut marttyyreiksi. Elämän jakaminen aviomiehen tai aviovaimon ja lasten kanssa on aivan samaa omasta tahdosta luopumista ja verrattavissa siihen, mitä pyhä Barsanofios kutsuu veren vuodattamiseksi. Keskinäisen rakkauden tulee olla paitsi riemullista ja täyttymyksellistä, niin myös uhrautuvaa.” (s.205-206)
6 tykkäystä
Ihan käytännön tasolla minulle kristillisen avioliiton tekee puolisoiden julkinen ja vapaaehtoinen sitoutuminen toisiinsa papin aamenen kruunaamana, ja sitten sen jälkeen sen tekee näiden puolisoiden välillä tapahtuva toiminta (=kilvoitus) tämän solmitun avioliiton ylläpitämiseksi (ja sitä kilvoitusta se todella on, varsinkin mitä pidemmästä avioliitosta on kyse). Minulle vihkikaavan tahtomista (eikä tunteita) painottava luonne on ollut monessa kohtaa kantava voima ja kiintotähti arjessa. Tunteet vaihtelevat päivästä ja hetkestä toiseen, mutta päätös tahtoa rakastaa omaa kumppania ja olla tätä kohtaan uskollinen niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä, pysyy. Aina kuolemaan saakka.
4 tykkäystä
Samaa mieltä. Tahdon lisätä: avioliiton perusta on Jumalan asetuksen päällä. Tähän asetuksen lupaus omistetaan tahtolla.
1 tykkäys
Anteeksi, mutta haluat oppia, näin ilmoitat ?
Piti varmaan olla; " Tähän asetukseen lupaus omistetaan tahdolla " ? 
1 tykkäys
Kyllä! Kiitos! Näissä vielä bättramista minulla.
1 tykkäys
Eikös alkukirkko ja ensimmäisten vuosisatojen kristillisyys lähde apostolisesta seksuaalisuudesta luopumisen ihanteesta, jossa avioliitto on huonompi vaihtoehto, missä seksuaalisuuden toteuttaminen on vain lisääntymistä varten nautinnollisuuden ollessa synnillisyyden kriteerinä siemenen hukkaamisen ollessa oonanin syntiä? Ja eikös alkukirkon pyhät isät opettaneet, miten Aatami ja Eeva elivät paratiisissa ilman seksuaalisuutta? Seksuaalisuus niin kuin kuolemakin tuli maailmaan vasta syntiinlankeemuksen myötä. Seksuaalisuuden toteutus on sallittua vain avioliitossa, mutta vain lasten saamiseksi. Sakramentti katoliseen kirkkoon avioliitosta tuli kait vasta 700-luvulla. Ortodoksisen kirkon kruunauspalveluksen rukoukset ovat luultavasti tätäkin vanhempia. Itä-Roomasssa annettiin lailliseen avioliittoon vihkimisoikeus kirkolle.
Eihän tuollaista kukaan voi tosissan opettaa, syntyihän heille lapsia, jotka taitavat olla “kantaisiämme/ äitejämme”.
Paratiisista karkoittamisen jälkeen. Adamin ja Eevan poikia olivat Kain, Abel ja Set.
Taidan tietää, mitä kirjoitat.
Mutta painskelimmeko yhä ongelman; parissa " onko Jumala tosiaan kieltänyt"?
Adamin ja Eevan lapsien on täytynyt syntyä lankeemuksen jälkeen, sillä muutoin heidän jälkeläisensä eivät olisi olleet perisynnin alaisia.
Adamin ja Eevan kanssakäyminen paratiisissa ennen lankeemusta on tietysti spekulatiivinen kysymys. Lisääntymiskäsky annettiin kyllä jo ennen lankeemusta, mutta se ei toteutunut. Toisaalta selvää on, että ennen lankeemusta mahdollinen kanssakäyminen olisi ollut luonteeltaan erilaista. Luomisen ja lankeemuksen välinen aika on voinut olla lyhyt tai pitkä.
Pyhistä isistä Augustinus opettaa naisia ”Kirjeissään sisarille” miten “Ennen syntiinlankeemusta sukupuoliasioita oli suoritettu ilman niiden nyt vaatimia mielenliikutuksia ja sukupuolielimet tottelivat tahtoa samoin kuin muu ruumis.”
Lääkäri E.W. Wretlind neuvoi nuoria vaimoja vuonna 1898 kirjassaan “Naisen siitinelo säännöllisessä ja kivulloisessa tilassa”.
-
Vaimon tulee kunniallisuudella, puhtaudella ja siveellisellä käytöksellään voittaa miehensä rakkaus ja arvostus.
-
Vaimon tulee kaikin tavoin pyrkiä säilyttämään miehensä rakkaus, niin että tämä pelkää alentua vaimonsa silmissä.
-
Vaimon tulee osoittaa käytöksellään, ettei aistillisuudella ole mitään valtaa hänen persoonallisuudessaan.
-
Vaimo ei saa käyttää kahdenkeskisiä hetkiä hemmotteleviin hyväilyihin ja rakkauden ruikutuksiin.
-
Vaimon tulee välttää hermostonsa kiihottamista juomilla, mausteilla ja ruuilla.
-
Vaimon tulee aina säilyttää siveän puhdas arvokkuutensa, sillä jalo nainen, joka tuntee itsellään olevan suuremman arvon kuin ainoastaan sukupuoli-olentona miehen lihallisten mielitekojen tyydyttämistä varten, antaa hän myöskin tässä suhteessa avioliiton henkiselle puolelle ylivallan eikä koeta vetää miestä puoleensa ruumiillisilla sulouksilla, vaan rakastettavaisuudella ja siveydellä sekä antautuu kainon himottomana miehensä hyväiltäväksi.
-
Vaimo ei saa koskaan suvaita epäsiistiä nimitystä tai viittausta seksuaalisuuteen, ei mitään luonnotonta tai vehkeilevää aistillista kiihotusta tai yhdynnän välitöntä toistamista.
Jos todella tahdomme edistää klassista kristinuskoa, niin silloin meidän on palattava alkukirkon mukaiseen uskonelämään, jossa kristityt tahtoivat toimia Jeesuksen, pyhien apostolien ja pyhien isien toimintaohjeiden mukaan jos mielimme pysyä uskollisina klassiselle kristinuskolle.
Naulan kantaan. Kaikki nuo ohjeet ovat edelleen täysin päteviä.
1 tykkäys
Viktoriaanisen ajan neuvot eivät ole klassista kristinuskoa. Sitäpaitsi neuvot pitäisi mielestäni antaa aviomiehiksi aikoville eikä vaimoille/ morsiamille. Kirkkoisät eivät mielestäni ole olleet oikeassa . Seksuaalisuus on Jumalan luomistyön tulosta, vasta syntiinlankeemus teki siitä karvaan hedelmän.
5 tykkäystä