Mikä tekee avioliiton?

Yksi viesti siirrettiin toiseen ketjuun: Avioero- ja uudelleennaiminen

Ketju jaettu. Keskustelu avioliiton määritelmästä jne. tänne. Avioerokeskustelu toiseen ketjuun.

http://www.iltalehti.fi/pinnalla/201612232200045019_iq.shtml

Nonni, nyt on sitten tämmöinenkin keksitty. Ei tarvitse ottaa huomioon toista ihmistä. Seuraavaksi varmaan vaativat hedelmöityshoitoja. Että voi olla hankalaa hyväksyä, että jos ei kumppania löydy, niin voi olla yksinkertaisesti sinkku ja sillä sipuli.

Mielenkiintoista pohdintaa avioliitosta esittää Kallistos Ware kirjassaan Sisäinen valtakunta, hän kytkee salaisen marttyyriuden aviolittoon:

“Askeettinen ja salattu marttyyrius ei ole varattu vain munkeille tai nunnille. Ne jotka valitsevat avioelämän, ovat myös kutsutut marttyyreiksi. Elämän jakaminen aviomiehen tai aviovaimon ja lasten kanssa on aivan samaa omasta tahdosta luopumista ja verrattavissa siihen, mitä pyhä Barsanofios kutsuu veren vuodattamiseksi. Keskinäisen rakkauden tulee olla paitsi riemullista ja täyttymyksellistä, niin myös uhrautuvaa.” (s.205-206)

6 tykkäystä

Ihan käytännön tasolla minulle kristillisen avioliiton tekee puolisoiden julkinen ja vapaaehtoinen sitoutuminen toisiinsa papin aamenen kruunaamana, ja sitten sen jälkeen sen tekee näiden puolisoiden välillä tapahtuva toiminta (=kilvoitus) tämän solmitun avioliiton ylläpitämiseksi (ja sitä kilvoitusta se todella on, varsinkin mitä pidemmästä avioliitosta on kyse). Minulle vihkikaavan tahtomista (eikä tunteita) painottava luonne on ollut monessa kohtaa kantava voima ja kiintotähti arjessa. Tunteet vaihtelevat päivästä ja hetkestä toiseen, mutta päätös tahtoa rakastaa omaa kumppania ja olla tätä kohtaan uskollinen niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä, pysyy. Aina kuolemaan saakka.

4 tykkäystä

Samaa mieltä. Tahdon lisätä: avioliiton perusta on Jumalan asetuksen päällä. Tähän asetuksen lupaus omistetaan tahtolla.

1 tykkäys

Anteeksi, mutta haluat oppia, näin ilmoitat ?

Piti varmaan olla; " Tähän asetukseen lupaus omistetaan tahdolla " ? :wink:

1 tykkäys

Kyllä! Kiitos! Näissä vielä bättramista minulla.

1 tykkäys

Eikös alkukirkko ja ensimmäisten vuosisatojen kristillisyys lähde apostolisesta seksuaalisuudesta luopumisen ihanteesta, jossa avioliitto on huonompi vaihtoehto, missä seksuaalisuuden toteuttaminen on vain lisääntymistä varten nautinnollisuuden ollessa synnillisyyden kriteerinä siemenen hukkaamisen ollessa oonanin syntiä? Ja eikös alkukirkon pyhät isät opettaneet, miten Aatami ja Eeva elivät paratiisissa ilman seksuaalisuutta? Seksuaalisuus niin kuin kuolemakin tuli maailmaan vasta syntiinlankeemuksen myötä. Seksuaalisuuden toteutus on sallittua vain avioliitossa, mutta vain lasten saamiseksi. Sakramentti katoliseen kirkkoon avioliitosta tuli kait vasta 700-luvulla. Ortodoksisen kirkon kruunauspalveluksen rukoukset ovat luultavasti tätäkin vanhempia. Itä-Roomasssa annettiin lailliseen avioliittoon vihkimisoikeus kirkolle.

Eihän tuollaista kukaan voi tosissan opettaa, syntyihän heille lapsia, jotka taitavat olla “kantaisiämme/ äitejämme”.

Paratiisista karkoittamisen jälkeen. Adamin ja Eevan poikia olivat Kain, Abel ja Set.

Taidan tietää, mitä kirjoitat.
Mutta painskelimmeko yhä ongelman; parissa " onko Jumala tosiaan kieltänyt"?

Adamin ja Eevan lapsien on täytynyt syntyä lankeemuksen jälkeen, sillä muutoin heidän jälkeläisensä eivät olisi olleet perisynnin alaisia.
Adamin ja Eevan kanssakäyminen paratiisissa ennen lankeemusta on tietysti spekulatiivinen kysymys. Lisääntymiskäsky annettiin kyllä jo ennen lankeemusta, mutta se ei toteutunut. Toisaalta selvää on, että ennen lankeemusta mahdollinen kanssakäyminen olisi ollut luonteeltaan erilaista. Luomisen ja lankeemuksen välinen aika on voinut olla lyhyt tai pitkä.

Pyhistä isistä Augustinus opettaa naisia ”Kirjeissään sisarille” miten “Ennen syntiinlankeemusta sukupuoliasioita oli suoritettu ilman niiden nyt vaatimia mielenliikutuksia ja sukupuolielimet tottelivat tahtoa samoin kuin muu ruumis.”

Lääkäri E.W. Wretlind neuvoi nuoria vaimoja vuonna 1898 kirjassaan “Naisen siitinelo säännöllisessä ja kivulloisessa tilassa”.

  1. Vaimon tulee kunniallisuudella, puhtaudella ja siveellisellä käytöksellään voittaa miehensä rakkaus ja arvostus.

  2. Vaimon tulee kaikin tavoin pyrkiä säilyttämään miehensä rakkaus, niin että tämä pelkää alentua vaimonsa silmissä.

  3. Vaimon tulee osoittaa käytöksellään, ettei aistillisuudella ole mitään valtaa hänen persoonallisuudessaan.

  4. Vaimo ei saa käyttää kahdenkeskisiä hetkiä hemmotteleviin hyväilyihin ja rakkauden ruikutuksiin.

  5. Vaimon tulee välttää hermostonsa kiihottamista juomilla, mausteilla ja ruuilla.

  6. Vaimon tulee aina säilyttää siveän puhdas arvokkuutensa, sillä jalo nainen, joka tuntee itsellään olevan suuremman arvon kuin ainoastaan sukupuoli-olentona miehen lihallisten mielitekojen tyydyttämistä varten, antaa hän myöskin tässä suhteessa avioliiton henkiselle puolelle ylivallan eikä koeta vetää miestä puoleensa ruumiillisilla sulouksilla, vaan rakastettavaisuudella ja siveydellä sekä antautuu kainon himottomana miehensä hyväiltäväksi.

  7. Vaimo ei saa koskaan suvaita epäsiistiä nimitystä tai viittausta seksuaalisuuteen, ei mitään luonnotonta tai vehkeilevää aistillista kiihotusta tai yhdynnän välitöntä toistamista.

Jos todella tahdomme edistää klassista kristinuskoa, niin silloin meidän on palattava alkukirkon mukaiseen uskonelämään, jossa kristityt tahtoivat toimia Jeesuksen, pyhien apostolien ja pyhien isien toimintaohjeiden mukaan jos mielimme pysyä uskollisina klassiselle kristinuskolle.

Naulan kantaan. Kaikki nuo ohjeet ovat edelleen täysin päteviä.

1 tykkäys

Viktoriaanisen ajan neuvot eivät ole klassista kristinuskoa. Sitäpaitsi neuvot pitäisi mielestäni antaa aviomiehiksi aikoville eikä vaimoille/ morsiamille. Kirkkoisät eivät mielestäni ole olleet oikeassa . Seksuaalisuus on Jumalan luomistyön tulosta, vasta syntiinlankeemus teki siitä karvaan hedelmän.

5 tykkäystä

Meillä Suomessa monet kristityt nykyisenä jälkikristillisenä luopumuksen aikana eivät ymmärrä sitä tosiasiaa, miten pyhät isät olivat alkukirkon ensimmäisten vuosisatojen vaikutusvaltaisimpia teologeja, jotka ovat luoneet pohjan koko kristinuskolle. Varsinkin apostoliset pyhät isät saivat oppinsa suoraan pyhiltä apostoleilta heidän jalkojen juuressa. Pyhistä isistä monet olivat kirjaimellisesti sitä mieltä, että yhdyntä on sallittua vain lasten siittämistä varten ilman himoa vailla mielenliikutuksia, koska Aatamin ja Eevan eläessä paratiisissa he olisivat saaneet lapsia ilman ruumiillisen yhdynnän himoa, jos he eivät olisi langenneet syntiin. Synti puolestaan sai alkunsa perkeleestä, joka ensiksi lankesi pois Jumalan yhteydestä. Myöhemmin synti tuli paratiisiin Eevan kautta, joka perkeleen viettelemänä vapaaehtoisesti suostui syntiin vietellen myös Aatamin, jolta olemme perineet perisynnin turmeluksen vanhempiemme kautta. Perisynnin vaikutuksesta ihminen on menettänyt sen vanhurskauden, jonka Jumala antoi hänelle luomisessa vailla Pyhää Henkeä täynnä pahaa himoa ja viettymystä. Siksi ihminen on luonnostaan perisynnin tähden Jumalan edessä kelvoton ja tuomion- ja kadotuksenalainen. Jotta hän voisi pelastua, hänen täytyy syntyä uudesti kasteen ja uskon kautta.

Juuri näin, tälle peukku.

3 tykkäystä

Kaikkea sitä kuulee :dizzy_face:

Miten ihmeessä siittäminen onnistuu, jos seksikumppanit eivät tunne himoa toisiinsa? Mie oon sitä mieltä, että pyhät isät ovat erehtyneet, jos tuollaista ovat julistaneet.

Minun ymmärryksen mukaan seksuaalisuus on osa ihmisyyttä. Ja nimenomaan Luoja on fiksusti suunnitellut ihmisen, että lisääntyminen on mukavaa. Onhan siellä jossain kirjoitettu, että mies ja nainen tuntevat halua toisiinsa sun muuta tärkeää. Pakko panna yksi klise; seksi on parisuhteen liima. On se. Mutta en sano, etteikö parisuhteen pitäisi sisältää paljon muutakin.

2 tykkäystä

Oletan, että tosikko on yhtä tosikkona kuin nimimerkkinsä antaa ymmärtää.

1 tykkäys