Trolli se on.
Merkit täyteen.
3 tykkäystä
Mutta eikö meidän kuitenkin ole uskallettava ajatella Jeesuksen, pyhien apostoleiden ja pyhien isien mukaisesti, jos mielimme pysyä uskollisina klassiselle kristinuskolle?
Himo on yksi kristinuskon kuolemansynneistä, koska himo aina ohjaa kristityn itsekkääseen toimintaan. Himo on aina Jumalan tahdon vastaista, koska himon kautta hyväksymmme himon tarjouksen saattaen himon raskaaksi. Siksi Jeesuksen, pyhien apostoleiden ja pyhien isien mukaan himo rikkoo avioliittoa, koska himossa tärkeimpää on himon purkaminen, jolloin tuhoava himo ei etsi puolisoiden yhteistä parasta.
“Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.”
(Jaak. 1:14-15)
Himo ja sukupuolinen halu eivät ole synonyymeja.
4 tykkäystä
Seksuaalinen halu on eri asia kuin himo. Kun Jumalaa pelkäävien aviopuolisoiden tahto yhtyy Jeesuksen tahtoon alistamatta tahtoaan himolle alistaen kaiken tahtonsa vain Jeesukselle Pyhän Hengen voimassa, niin silloin molemmat puolisot ovat valmiita huomioimaan toisen halut pyrkien tyydyttämään ne, mutta jos himo astuu kuvioon mukaan, niin silloin himon kautta mies alkaa käyttämään vaimonsa kehoa vain omien himojensa tyydyttämiseen. Toki liha himoitsee aina Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan, mutta Hengen täyteydessä olevat toteuttavat aina Jeesuksen tahtoa. Juuri siksi kristityn avioparin tavoitteena tulisikin olla aina se, miten aviollisesta yhdyselämästä nautitaan rakkaudesta Jumalaan ja Jumalan kunniaksi lähtökohtana molempien puolisoiden kilvoittelu kuolettaakseen entisen vanhan ihmisensä. Kun Jumala pysyy mielessä ja hylkäämällä maailmallisen himon, niin silloin aviopuolisot etsivät yhdessä yhteistä parasta kaikessa pyhyydessä ja puhtaudessa jokaisen aviollisen aktin ollessa avoin uudelle elämälle.
Näin. Jos ne olisivat synonyymeja, muuttuisivat Raamatun varoitukset esim. rahan himosta varsin kummallisiksi… Mun nähdäkseni himo kohdistuu sellaiseen, joka ei ole omaa. Aviopuoliso on jo oma eikä häntä voi enää himoita, yhtä vähän kuin omalla tilillä olevia rahojaan!
2 tykkäystä
Joo, aivan totta. Seksuallinen halu on eri asia kuin himo. Ja toki olisi ihanteellista, jos avioparin seksielämä olisi jotakuinkin vapaata synnistä. Mutta kun se ei nyt vain ole sekään. Ihminen on läpeensä syntinen, ajatuksiaan myöten. Missä kohtaa seksin tuoksinassa oikeasti kykenee kontrolloimaan onko se himoa vai halua vai mitä milloinkin. Enkä usko, että ihmisen itsekkyys saataisiin jotenkin katoamaan just seksin aikana. Ja himo-sanaa ei mun mielestä kannata jotekin nostaa erityisesti kuvaamaan seksuaalisuuden alueen kiusauksia. Himoahan voi tuntea mitä tahansa kohtaan. Ja jopa addiktoitua sille. Kurjaa onkin jos ihmisestä tulee riippuvuutensa orja.
“Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.”
(Jaak. 1:14-15)
Tämän varmaan suurin osa ihmistä tunnistaa itsessään. Aviosuhdekin on kilvoituksen paikka. Kyllä siinä himo kiusaa edelleen vaikka kumppani on vierellä. Minusta tämä Jaakobin kirjan kohta kuvaa hyvin ihmisen perisyntisyyttä.
Ei. On mahdollista käsittää synti toisin, siten että se koskee vain niitä tekoja, jotka tehdään tietoisesti, siis tietäen että tätä tehdessäni teen väärin ja rikon Jumalan tahtoa, ja silti valitsee sen tein.
Perisynti ei ole synti varsinaisessa mielessä. Perisynti on perisyntiä, synti on syntiä.
Katsomme kai @Silvanus asiaa hiukan eri suunnista.
Jäin miettimään tätä kommettisi loppuosaa: “Perisynti ei ole synti varsinaisessa mielessä. Perisynti on perisyntiä, synti on syntiä.”
Jos syventäisit ajatteluasi tästä kohtaa ainakin vielä. Mielelläni lukisin ja jos jopa ymmärtäsin.
Kun sanot, että on mahdollista käsittää synti koskemaan vain niitä tekoja, jotka tehdään tietoisesti, se saa minun päässäni soimaan sen lestadiolaisen kaiun, missä “omaatuntoa puhdistettiin” ripittäytymällä tämän tästä milloin nimellisestä synnistä ja milloin mistäkin. Minulle se olotila näyttäytyy jälkikäteen lain alla olosta. Tätä pitäisi mun pohtia tarkemmin päiväsaikaan. Tästä olisi myös mielenkiintoista keskustella.
Mielenkiintoista myös, että edellisen palstan ylläpitäjä Willehin “Armon alla” slogan sai minut jäämään aikoinaan sinne palstalle. Se lupasi jotain. Siinä oli luettavissa, että jos joku uskaltaa kirjoittaa noin rohkeasti asian, siis armon alla, niin hän itse on siinä täydellisesti.
2 tykkäystä
6 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Synnin määrittelyä Roomalaiskirjeen valossa
Jos todella tahdomme pitäytyä klassisen kristinuskon käsitykseen perisynnistä, niin pyhistä isistä Augustinus kannatti perisyntioppia, ja protestanttisten kirkkojen perisyntioppi on häneltä peräisin. Protestanttisen teologian mukaan jokainen ihminen syntyy perisynnin turmelemana jo valmiiksi kadotettuna, eli jokainen joutuu kuoltuaan helvettiin. Jotta perisynnin turmelema ihminen voisi pelastua, hänen luterilaisen teologian mukaan täytyy syntyä uudesti kasteen ja uskon kautta. Luterilainen teologia painottaa täydellistä ihmisen tahdon vapauden puutetta hengellisissä asioissa syntiinlankeemuksen jälkeen. Luterilainen oppi ymmärtää kääntymisen olevan kokonaan Jumalan työtä. Armo ei kuitenkaan vaikuta vastustamattomasti, sen vuoksi kääntymättömyys ja helvettiin joutuminen on ihmisen oma syy. Luterilaisten tunnustuskirja “Yksimielisyyden ohje” opettaa perisynnistä http://tunnustuskirjat.fi/yo/1.html
Juuri näin! Jeesuksen, pyhien apostoleiden ja pyhien isien toimintaohjeet ovat ainakin periaatteessa edelleen päteviä vielä tänäänkin maamme sukupuolineutraalin avioliittolain aikanakin. 