Oikeampaa olisi ehkä sanoa, että tietyt ryhmät yleiseen eetokseen vedoten väittivät Särkiön kirjoitelleen asiattomia.
Olisi ehkä hyvä muistaa, että koko kristinuskoa ei edes olisi, ellei joskus olisi uskallettu sanoa yleisen eetoksen - nykyisin ehkä paremmin yleisen mölinän - vastaisia “asiattomuuksia”.
Outoa pyytää anteeksi sellaista mitä ei ole kirjoittanut ja vieläpä poistaa omaehtoisesti se.
Ylen uutisenkin mukaan Särkiö on kirjoittanut puhdasta asiaa, eikä asiattomuuksia. Virhe on ollut pyytää sitä anteeksi ja poistaa teksti.
Kenttäpiispan asema on kyllä hieman outo kokonaisuudessaan. Onko se edes tarpeellinen?
Blogi löytyy edelleen netistä pienellä vaivalla. En linkitä.
Tietenkin tämä on luterilaisten ja puolustusvoimien oma asia. Tavan kansalaisena ymmärrän kyllä sen häpeän jota he kokivat kirjoituksen äärellä.
En kyllä itse ymmärrä miksi luterilaisten pitäisi kyseistä blogia hävetä. Ehkä siksi, että luterilaisia hävettää olla kristittyjä?
Vaikka tuo nyt on puhdasta pakinaa, niin ihan asiaa se on. Siihen voisi hyvin vastata rennolla pakinalla, tai sitten jopa asiapohjaisella analyysillä. Se, että “me ei digata, ottakaa se pois” on aina huonoin mahdollinen vastaus.
Yksi kysymys on sekin miksi luterilaisia nolottaa, jos joku yksilö esittää perusluterilaisen näkemyksen yleisen eetoksen näkemyksen mukaan nolosti, mutta yleensä suorastaan innostaa, kun joku esittää täysin luterilaisen näkemyksen vastaisen näkemyksen yleistä eetosta mukaillen?
Minua ei luterilaisena hävettänyt Särkiön pakina lainkaan. Enkö ole ainoa. Woke vei miehen. Tämä jää itse asiassa hänen ansiokseen.
D
Itse tunsin myötähäpeää piispan ryydittäessä kirjoitustaan naisen sukuelimen ilmauksella. Ei edes naurata.
Särkiö lainasi Veikko Huovista. MIelestäni ihan joutavanpäiväinen cancelöinti. Pitäisiköhän Huovisen kirjat kieltää, kun ne noin kannustavat alatyyliseen ilmaisuun. Kohuhan ei noussut tuosta karvakannel ilmaisusta, vaan siitä, että Huovisen kirjassa kyseisessä kohdassa eräs roolihenkilö puhuu naisen asemasta vähän turhankin perinteisesti. Särkiö halusi kiinnittää huomiota alhaiseen syntyvyyteen. Ehkä huono teksti, mutta myös tahallista väärinymmärrystä miestä, piispaa, sotilashenkilökuntaa, heteroa, vanhempaa, l. kaikkea intersektionaalisesti etuoikeutettua henkilöä kohtaan. Kanssapiispojen (Luoma, Hintikka) kommentit ovat woketuksen typerintä sorttia.
Pahinta on että Särkiön tuomitseminen jatkuu yhä. Pappien palstalla facessakin puhutaan “karvakannel” -piispasta ja siitä miten joku voi pitää tämän yhden blogin kirjoittajaa enää pätevänä mihinkään.
Myötähäpeä tässä tapauksessa on mielenkiintoinen ilmiö, mutta siitä puhuminen vaatisi jo oman ketjunsa.
D
Hän on pyytänyt anteeksi ja poistanut tekstinsä. Sen toki pitäisi riittää.
Mutta noin yleisellä tasolla: itse en toivo piispoiltani alatyylin ilmaisuja.
Woke- ja cancelointipuhetta pidän salaliittojuttuina.
Kun itse luin blogikirjoituksen ensimmäistä kertaa, pidin uskottavana jonkun arviota, että olisiko julkaisunappia painanut hiukan humaltunut Pekka Särkiö. En siis pitänyt niin estotonta pakinointia hänen normaaliin tyyliinsä kuuluvana.
En ole varma, mikä on totuus Särkiön jupakassa. Hän poisti ja pyysi anteeksi sävyä, ei kaikkea sisältöä. Peruminen saattoi johtua painostuksesta tai sitten omasta selväjärkisestä pohdinnasta. Ken tietää…
Olkoon kukin mitä mieltä tahansa Särkiön mielipiteistä, jotka siis ovat ennen keissiä tiedettyjä, mutta julkisuudessa toki sitten kauhisteltuja ja paisuteltuja - mutta ihan viileä ja objektiivinen toteamus on, että jos haluaa hoitaa noin julkista virkaa, kannattaa suodattaa kirjoitteluaan itse.
Sananvapaus on arvo sinänsä. Samoin on fakta että kirkkomme ei suvaitse tasapuolisesti konservatiivisuuden kaikkia ilmiöitä suhteessa uutuuksien sallimiseen.
Vapaudella on kuitenkin ikuisena kaksosenaan vastuu. Jos käyttää sananvapauttaan vain periaatteen vuoksi, välittämättä todennäköisistä seurauksista, ei kannata ihmetellä palautetta. Harkintakyky ei mielestäni ole paha juttu, enkä ole varma voiko sen puutteesta seurannut turhakin pulina olla cancel-kulttuuriksi määriteltävää. Voin olla väärässä mutta luulen että oikeaa cancellointia valitettavasti tapahtuu, ja se kohdistuu todellisesti mielipiteisiin ja arvoihin eikä siihen että jonkun tyylitaju ja harkinta hetkellisesti pettää.
Oleellista on, että sekä Särkiö että Juntunen olisivat olleet parempia piispoja kuin Parkkinen, ja se on tosi huono juttu kun ei enää tule perinteisen uskon miehiä väistyvien tilalle.
Tuon vastuun korostaminen sananvapauden yhteydessä on muuten yleistä diktatuureissa. Jos sanot jotakin josta vallanpitäjät eivät pidä, niin kannat vastuun, vaikkapa kiduttamisella ja pään menettämisellä.
Tietenkin jokainen on vastuussa sanomisistaan, mutta mitä se vastuu tarkoittaa on aidossa sananvapaudessa eri asia kuin mitä sillä esim. Suomessa monesti tarkoitetaan.
Vastuu sananvapauden yhteydessä ei tarkoita sitä, että jos sanot A, niin siedät kaiken sen p***an jota niskaasi kaadetaan sillä perusteella että sanoit A. Kohtuuttomuuteen asti.
Minusta Särkiöllä ei ollut mitään anteeksipyydettävää. Juuri siksi että hän on intersektionaalisesti etuoikeutettu, hän sai sen kohtelun mitä sai. Jos naispiispa olisi kirjoittanut samasta teemasta “Nyt se karvakirnun mäntä” heilumaan (Sitaatti suomalaisesta kansanlaulusta), niin se olisi ollut rohkea ja kansanperinteistä ammentava ulostulo.
D
Minulle tuo “karvakannel” oli ihan uusi, en ollut ennen kuullutkaan. Jotenkin alatyylinen. Vähän samaa sarjaa jos puhutaan “hinkeistä”, sellaisesta tulee ainakin itselleni naista alentava vaikutelma. Mutta pitäähän meidän armeijan miehiä ymmärtää. No, UT tosiaan asettaa opettajille aika lailla puheen ja siveyden vaatimuksia, mutta itselleni tärkeintä on julistetun evankeliumin sisältö eikä värikäs sanankäyttö. Yhtä kuollut se piispa on kuin kuulijatkin, oman lihansa eli vanhan luontonsa puolesta. Minua hiukan puistattaa tämmöisistä asioista pahastuminen.
Voi kysyä myös, kaikki voisivat, mitä hyötyä edustamiensa arvojen (kirkon kyseessä olleen myös kristillisen sanoman) kannalta on mistäkin kirjoituksesta.
En nyt oikein ymmärrä että diktatuuriin liitetään tuo vastuusta muistuttaminen. En tietenkään ajattele että Särkiötä olisi pitänyt rangaista tai painostaa. Hän saattoi aivan aidosti katua harkitsemattomuuttaan. Hän kertoi myös ettei peru mielipiteitään koskien liberaalia meininkiä. Ei tuo missään diktatuurissa onnistuisi.
Tarkoitus oli minun yksinkertaisesti sanoa, että palautteesta ei pitäisi yllättyä nykyaikana.
Se on eri asia. Jokainen on vastuussa sanomisistaan. Mutta se vastuu ei saa olla kohtuutonta. Teknisesti kohtuullinen ja oikeudenmukainen vastuu (jos kyseessä ei ole tahallinen kunnianloukkaus) voisi olla toisten sanomisten sietäminen. Kaikki sen yli menee yli. Tänä päivänä yhä enenevässä määrin vastuulla tarkoitetaan kaiken sen kestämistä mitä sanomisella perustellaan: työnpaikan menetys, ikuinen häpeä jne…
D
“Karvakannel” oli tosiaan Veikko Huovisen ilmaisu. Se on kyllä mauton sana (en muutenkaan arvosta Huovista kirjailijana), mutta luulen, että Särkiö ei tulllut ajatelleeksi asiaa kunnolla pitäessään sitaattia muuten tarkoitukseensa sopivana, tai ehkä hän ajatteli räväkän sanan sitaatissa tuovan kirjoitukseen potkua.
Sääli, sillä se tarjosi todella helpon lyömäaseen niille, joilla oli halu kirjoitusta lyödä. Sikäli kuin muistan oli siinä paljon hyvää asiaa. Alatyyliset ilmaukset olisi syytä jättää käyttämättä. Tosin “karvakannel-piispaksi” leimaaminen on sikäli epäoikeutettua, että sana esiintyi vain Huovis-sitaatissa.
Ehkä olisit voinut vähän enemmän pohjustaa linkkiä YLE:n uutiseen Särkiön kirjoituksesta. Silloin olisi vältytty turhalta “väännöltä”. Nyt keskustelu eteni seuraavasti: Ensin kommentoimatta linkität YLE:n uutiseen kolmen vuoden takaa, jossa referoidaan Särkiön kirjoituksen sisältö. Sitten kun toinen vastaa, että sen perusteella Särkiö on kirjoittanut “puhdasta asiaa, eikä asiattomuuksia”, niin seuraavassa viestissä toteat, että alkuperäinen kirjoitus on omiaan herättämään häpeää. Kun vielä ihmetellään, että mitä hävettävää kirjoituksessa olisi ollut, niin vasta kolmannessa viestissä tuot esiin, että siinä on käytetty kielikuvaa naisen sukuelimestä. Siitä sitten kolmas huomauttaa, että Särkiö oli lainannut Veikko Huovista. Paljon yksinkertaisempaa olisi ollut, jos olisit heti linkin annettuasi todennut, että sinua tuo synnytyselimiin viittaaminen närkästytti, eivät niinkään muut asiat. Minunkin mielestäni sellainen osoittaa huonoa makua luterilaisen piispan suusta. Aika pieni ns. hairahdus silti kyseessä.
En kommentoinut silloin enkä nytkään blogia.
Työnikin puolesta olen kuullut alatyylistä puhetta vuosikymmeniä. Se ei minua hätkäytä. Itse olen sitä mieltä, ettei se sovi piispan/papin suuhun. Ymmärrän senkin, että jotkut pitävät sitä suotavana/ merkityksettömänä. Siitä vaan - way to go!
Täsmälleen samaa mieltä.
Lisäksi en ihmettele, että joku loukkaantuu muutenkin ja tulkitsee kirjoittajan ihannoivan naisen arvottamista synnyttämisen perusteella jne. En silti sano, etteikö sallittu mielipide ole (tai olisi) semmoinenkin.
Erikoista on nykyaika. Toisaalta sananvapauden puolesta ollaan kovin huolissaan, ja syystäkin. Toisaalta hyökätään oudosti niitäkin vastaan, jotka reagoivat, kun he kokevat tulleensa loukatuiksi. Ikäänkuin kaikki pitäisi olla ok, eikä mikään saisi sattua. Eihän perhe-elämässä tai työelämässä sopu säily, jos ihmisten toiminta on koko ajan äärimmäistä sananvapauden toteuttamista ja räväkkyyttä. Ikäänkuin kukaan ei ajattelisi, miltä sanani kuulostavat ihmisestä, joka on erilainen kuin minä itse. Tämä normaali huomaavaisuusko sitten pitäisi unohtaa julkisuudessa?
Kaikki on niin kärjekästä nykyään, puolin ja toisin. Milloin tämä tällaiseksi meni? Olen syntynyt ihan toisenlaiseen maailmaan, ja Suomeen.
Tätä olen itsekin ihmetellyt. Muiden huomioon ottaminen oli vielä joskus viime vuosituhannella positiivinen ja kristillinen asia. Kyllä siihen huomioon ottamiseen sisältyy ehdottomasti myös se, että ei tahallaan käytetä sellaisia ilmaisuja, joiden tiedetään tai perustellusti epäillään loukkaavan toista. Nyt kunnon konservatiivikristityt ottavat heti kierroksia sananvapauden loukkaamisesta ja totuudenpuhujan canceloinnista, jos jotain sanavalintaa kritisoidaan.
Enemmän tässä Särkiö-casessa miettisin kyllä sitä, että pitääkö piispaehdokas vapaaehtoista lapsettomuutta vääränä? Sellainenkin mielipide ev.lut. kirkkoon kyllä mahtuu, mutta ei ole edes tiukempien herätysliiketyyppien keskuudessa mitenkään universaali näkemys. Eli olisi aika raflaavaa liberaalin kansankirkon piispalta.
Mihin muuten @tortoise jätit kelvollisten hiippakuntien listalta Tampereen? Eikös tuo Repo ole ollut ihan asiallisen oloinen kaveri?
Kunnon konservatiivina haluaisin huomauttaa, että Särkiö joutui oikeasti ajojahdin kohteeksi. Ei sananvalinnan vuoksi, vaan huonosti muotoillun synnytyskehotuksen vuoksi. Se nähtiin epätasa-arvoa ruokkivana.
Särkiöstä tuli puolustusvoimille persona non grata yhden kirjoituksen vuoksi.
Ja jos naispiispa olisi kirjoittanut samanlaisen, niin ei mitään. Näin tämä vain menee.
D