Luin kirkkohistorian prof. em. Kaarlo Arffmanin kirjoittaman Mistä tiedämme mitä on oikea kristinusko? (Väyläkirjat 2022). Oli erittäin mielenkiintoinen, oppinut ja mukavalukuinen kirja. Prof. Arffman käy läpi varhaisimmista ajoista alkaen Kirkon opetusta ja peilaa sitä historialliseen kehitykseen sekä nykytilanteeseen. Ja tekee kiinnostavia havaintoja, jotka ovat haastavia eri kirkkokunnille ja niiden traditiolla.
Antaapa hän kirjan lopussa jonkinlaisen vastauksenkin alkukysymykseen. Pitääkö laittaa spoilausvaroitus
Tässä kirjassa esitetyn perusteella katolinen kirkko on verrattomasti lähimpänä sitä, miten varhainen kirkko usko pysyvänsä oikealla tiellä.
Missäs merkeissä te tapailette? Mikähän seurakunnan pappi hän on? Vai meneekö jo yksityisyydensuojan puolelle?!?
Helsingissä kokoontui aikoinaan “ekumeeninen piispainkokous”, kun kaupungin katolinen, luterilainen ja ortodoksinen piispa tapasivat silloin tällöin hyvän ruoan ja arvattavasti myös hyvän juoman äärellä…Piispa Paul tästä joskus tarinoi P.Henrikin katedraaliseurakunnan kirkkokahveilla…
Jotenkin minulle jäi tuosta Arffmanin teoksesta sellainen käsitys että ortodoksinen kirkko on jonkinlainen katolisesta kirkosta eronnut ”eriseura”. Ehkä käsitykseni on aivan väärä. En oikein ymmärrä mitä se Arffmanin kirjoitus Konstantinopolista ym. tarkoitti?
Tämähän on normi lähestymistapa läntisessä kerronnassa määritellä ortodoksisen kirkon olemassaolo.
Samalla tavalla idässä sanoitetaan katolisen kirkon olemassaolo.
En ole kyseistä kirjaa lukenut joten en osaa sanoa noista Konstantinopoli-asioista.
Jotkut läntiset ajattelijat haluavat korostaa sitä että varsinainen Rooman valtakunta ei jatkunut samana poliittisena valtana Länsi-Rooman valloituksen jälkeen, jolloin idän kirkolla Konstantinopoli keskuksenaan, ei voinut olla samaa auktoriteettia kuin Läntisen Rooman patriarkaatilla. En ihan täysin ymmärrä mitä sillä haetaan. Eihän kirkollisen istuimen paikka ratkea sillä onko paikka pääkaupunki vai ei. Samat pyyhkeet siis annan idän kristityille jotka perustelivat ensimmäisen patriarkaatin aseman siirtymistä Konstantinopoliin tästä samasta maallisesta syystä.
Useissa vanhoissa kristityissä maissa on tänäkin päivänä piispanistuimia jotka aikoinaan keskiajalla perustettiin tärkeään ja vilkkaaseen kaupunkiin ja niihin rakennettiin iso katedraali, katedra eli piispanistuin. Sittemmin monen kaupungin merkitys on muuttunut ja niistä on tullut syrjäseutujen pikkukaupunkeja. Silti piispanistuin ja hiippakunta tai vaikkapa arkkihiippakunta toimii edelleen kirkollisessa organisaatiossa riippumatta kaupungin poliittisesta tai taloudellisesta merkityksestä. Yksi tällainen pikkukaupunki, jossa sijaitsee maallista merkitystään suurempi katedraali, on Ranskassa Auch.
Jännittävintä tämä suhtautuminen on niiden osalta, jotka eivät edes usko paavin paaviuteen. Periaatteessa kun vastassa on marianpalvojia vs. marianpalvojia + paavius, niin luulisi sympatioiden kaatuvan itään päin.
Jos ajatellaan tätä päivää, ja otsikkoa, niin kristinuskon kolme pyhintä tai merkityksellistä paikkaa ovat Konstantinopoli ja siellä Hagia Sofian katedraali, jota pidettiin muinaisina aikoina jopa koko maailman keskipisteenä, siitä merkkinä sen lattiassa oleva kuvio. Tiedän, olen seisonut siinä ja ajatellut että maailman napa on tässä.
Toinen merkittävä paikka on Rooma, sielläkin on tullut kierrettyä ja nähtyä Paavalin kahleet ym, mutta monella unohtuu tärkein, eli Jerusalem ja siellä muutamat kukkulat, Öljymäki, Temppelivuori, mutta myös Siioninvuori, jossa viimeinen ehtoollinen nautittiin ja jossa myös Yläsalissa kokoontuivat apostolit ensimmäisenä helluntaina, jolloin kristillinen kirkko syntyi.
Ehkä alkuperäistä kristinuskoa tulisi hakea noista Jerusalemin paikoista, jos sen juuria haluaa löytää. Puhe Vanhan testamentin Moorian vuoresta tarkoittaa Temppelivuorta, jossa Aabrahamin oli tarkoitus uhrata poikansa Iisak, johon Salomo rakensi temppelin ja josta aivan muutaman sadan metrin päässä Jumala uhrasi Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Tämä ei voi olla sattumaa, että nuo kolme merkittävää tapahtumaa ja asiaa olivat samassa paikassa tai vieressä.
Käsittääkseni on kyse kunnioittamisesta, ei palvomisesta. Itselläni sympatiat kallistuvat Roomaan ja lännen kirkkoon päin (jos niiden johonkin päin pitää kallistua) ihan vain jo siksi että kun katsoo maailman karttaa lännen kirkon ja idän kirkon osalta, niin erilaiset sosio-ekonomis-elintaso -mittarit kertovat selkeää kieltään kirkon vaikutuksesta yhteiskuntaan. Ja jos katsotaan reformoitu-luterilainen -akselilla, niin ero on vielä selkeämpi. Ja jos katsotaan vain luterilaiselta näkökulmalta, niin ero on vielä selkeämpi.
…Mariaa voi tietenkin kunnioittaa näilläkin spekseillä. Niin kuin luterilaisessakin kirkossa kunnioitetaan.
Kanavoin tuossa sellaista änkyräprotestanttista positiota, josta käsin historiaa monasti katsotaan.
Sosioekonomiset mittarit on tietysti ihan legit, mutta en tiedä onko missään sellaista itämaista kansankirkkoa, joka ei olisi käynyt läpi kommunismia tai kalifaattia. Tai länsimaista kirkkoa, joka ei olisi käynyt läpi Ranskan vallankumousta.
Se ei ole koskaan ollut pointti. Kristinuskon kehitystä on tapahtunut jo UT:n sisällä. Ainoa alkuperäinen jota kristinuskossa etsitään on Jumala ja Hänen tahtonsa. Ja sitä on juutalais-kristillinen kulttuuri tehnyt tuhansia vuosia.
Otsikossa oli tämä aihe pointtina. Muusta en tiedä. Jumalan etsiminen on tietysti helpompaa, jos palaa juurilleen ja heittää kaiken ajan kanssa mukana tulleen turhan pois.
Oikea viittaa eri asiaan kuin alkuperäinen. Alkuperäinen viittaa tapahtumiin ja tapoihin 2000 vuotta sitten. Aika ei ole kuilu joka erottaa meidät noista tapahtumista vaan silta joka yhdistää meidät noihin tapahtumiin.
Toisaalta niillä läntisen kirkon perinteisillä alueilla joilla nämä maallisen yhteiskunnan asiat ovat parhaiten järjestyksessä, on kirkosta ja kristinuskosta yleensä jäljellä vain irvokkaat rippeet. Ilmeisesti elintaso ja oikeuksien vaaliminen on vuorostaan vaikuttanut kirkkoon. Toki on tietty näkemys kristinuskosta, että aidointa kristillisyyttä on humanistinen sekularisaatio, mutta tämä ei aivan ongelmitta ole klassiseen kristinuskoon sopiva näkemys. (Olisiko se jonkinlaista postmillennialismia?)
Kiitos tästä. Onneksi kirkko on luterilaisittain hengellinen yhteisö joka on löydettävissä missä vain evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan.
Tämä on omaa keksintöäsi. Ainakaan se ei ollut pointtini enkä ikinä väittäisi sellaista. Oli puhe kallellaan olemisesta ja länsimaisena ihmisenä kallistun länteen koska kirkko on luonut länsimaisen hyvinvoinnin. Se että tämä hyvinvointi ei enää muista tai tajua sitä on kurja juttu. Mutta minä muistan, enkä kiitä tästä hyvinvoinnista humanismia. Se että paikalliskirkot rappeutuvat ja irvokkaistuvat, on myös kurjaa. Mutta Kristuksen kirkko ei häviä lännestäkään ennen Kristuksen toista tulemista.
