Dogmi ei ole harhaoppinen vaan turha. Joten paavi teki turhaa työtä ei ole harhaoppinen.
Ihan riippumatta asiasisällöstä, jos asia dogmatisoidaan, niin faktisesti eri mieltä olevat tuomitaan harhaoppisiksi. Ei se niin voi toimia, että dogmaa vastustavat voisivat pitää dogmia vain turhana. Oppiero on oppiero. Dogmi voi olla turha, mutta se on kuitenkin dogmi.
Siis voihan dogmin sisällön hyväksyä, mutta pitää asian dogmatisointia turhana. Eri asia on, jos jotain harhaoppista olisi dogmatisoitu.
1 tykkäys
Niinno tuossa mielessä juu. Käsitin ettet uskoisi paavin erehtymättömyyteen jne.
Se ei ole dogminarvoinen asia. Minusta siinä olisi pitänyt jättää liikkumatilaa. Mutta käytännössä ongelmaa on vaikeata havaita.
Omien tutkimuksieni mukaan siihen uskoo melko pieni otos katolilaisistakin.
Ja sitä paitsi se dogmi on ihan farssi koska joudutaan selittelemään että joo, ei paavi oikeastaan olekaan erehtymätön, vaan ainoastaan jos hän antaa ex cathedra-lausunnon, silloin hän on erehtymätön.
Eli dogmi ei edes julista että paavi olisi aina erehtymätön, se julistaa että ex cathedrat ovat erehtymättömiä, eikä niitä ole annettu mistään erityisen maata mullistavista asioista. Enkä usko että enää koskaan annetaankaan.
1 tykkäys
En oikein ymmärrä tällaista taiteilua asian ympärillä. Ei se ole kovin dramaattista sanoa, että on paavin kanssa eri mieltä, kun ei kerran ole katolilainen.
No mutta. Eipä asia minulle kuulu.
Monille katolilaisille on ihan helppo juttu sanoa olevansa eri mieltä kuin paavi. Totta kai voi olla eri mieltä. Olettekohan te nyt ymmärtäneet jotain tästä asiasta jotenkin erikoisesti.
Eri mieltä joo, mutta eri mieltä dogmeista? Noin niinkuin teologisella tasolla tämä kuulostaa vähän erikoiselta kuviolta. Arkielämän tasolla toki asiat ei mene niinkuin Strömsössä.
Nuo dogmit eivät mitenkään tuomitse esimerkiksi ortodoksista kirkkoa harhaoppiseksi, koska sillä on samanlainen käsitys neisyt Marian taivaaseenottamisesta ja synnittömyydestä. Ne “tuomitsevat” harhaoppiseksi sellaisen katolisen teologian, joka kiistää ne. Asioita dogmatisoidaan pitkään jatkuneen teologisen keskustelun jälkeen. Keskustelu ikään kuin päätetään johonkin tulokseen. Silloin kun sitä ei ole edes aloitettu, niin sitä ei tarvitse päättääkään.
Sekin kannattaa muistaa, että näistä dogmeista kyseltiin piispoilta ja papistolta harvinaisen laajasti ja perusteellisesti, eikä kiinnittää huomiota pelkästään siihen, että paavi julisti ne.
1 tykkäys
Ei tuo ole mitään farssimaista selittelyä, vaan sisältyy itse julistettuun dogmiin. Varmasti myös jokainen uskoaan harjoittavat katolilainen tietää sen. Ellei tiedä voi ihan ortodoksiseen tapaan kysyä rippi-isältä
2 tykkäystä
Mitä tarkoitat taiteilulla? Ihan näin kristittynä voin sanoa, että paavin ex cathedrat eivät ole vastoin kristillistä totuutta ja paavi ei ole ikinä opettanut mitään harhaoppista. En ole mitenkään lahkohenkinen, vaikken olekaan näkyvässä yhteydessä Pietarin Istuimen kanssa historian julman leikin takia. Mutta totuudessa haluan pysyä siitä huolimatta.
1 tykkäys
Juuri tällaista. On eri asia sanoa, “uskon paavin erehtymättömyyteen” kuin että “ex cathedrat eivät ole vastoin kristillistä totuutta”. Jälkimmäinen puhuu jo tapahtuneiden julistuksen sisällöstä ja edellinen puhuu uskosta itse erehtymättömyyteen.
Mutta kuten sanottua, asia ei minulle kuulu. Usko miten uskot.
1 tykkäys
Minulle ei ole koskaan opetettu katolisesta kirkosta niin että samaa mieltä olemiseni pitäisi olla sokeaa. Näin siis opetti minua kirkkoonottoon valmistellut sääntökuntalainen ja se pappi joka otti minua kirkkoon aikoinaan. Muuallakin olen sen jälkeenkin laajasti havainnut tätä kristillistä suhtautumista kuuliaisuuteen. Jos sitä ei ole, homma muuttuu tuntumaan vähemmän kristilliseltä ja sisäpiiriläisyydeltä.
Dogmi ei ole yhtä kuin paavi. Paavin kanssa voi ihan hyvin olla vaikka joka asiassa eri mieltä, kunnioittavasti tietenkin.
Dogmin kanssakin voi olla eri mieltä, edelleen hyvin kunnioittavasti.
Se että olen sitä mieltä että “haluan uskoa ja oppia sen mitä katolinen kirkko opettaa” ei missään nimessä tarkoita sitä etteikö minulla voisi olla myös omia mielipiteitä.
Esimerkiksi sääntökuntien koulutusjaksoilla opetetaan syvällisesti kuuliaisuudesta. Se ei ole sellainen asia ainakaan minun tuntemassani katolisessa kirkossa että joku sanelee asian ja sen jälkeen pulinat pois.
Kuuliaisuus on kuuntelemista, se on asioiden punnitsemista rukouksessa, joka hetkistä todellisuuden, oman käyttäytymisen ja Pyhän Hengen peilaamista toisiinsa. Kuuliaisuus saattaa olla myös sitä että lähtee muuttamaan asioita mitä oma hengellinen johtaja on sanonut toisin. Ydinasia on se kunnioitus, rikkomaton yhteisyys.
Ja viimeisenä, tärkeää on avoimuus sille että asia joka on kyseessä saattaa asettua ihan yllättäviinkin uomiin.
Minä siis uskon katolisen kirkon dogmit rakkaudessa ja rakkaudellisesti. Uskon että niillä on antoaikanaan ollut tarkoitus opettaa jotain hyvin tärkeää ja todellista. Mutta pitäisikö minun pitää niitä lopullisena, ainoana ja pysyvänä totuutena. Ei mielestäni pitäisi, eikä se riko mielestäni kuuliaisuuttani kirkkoa kohtaan mitenkään.
Uskontotuudet ja kuuliaisuus kirkolliselle esivallalle ovat kaksi eri asiaa. Todella karkeasti sanoen ero sama kuin siinä uskooko Jumalaan verrattuna siihen kitkeekö iloisesti käskystä kasvimaata.
1 tykkäys
Arvon tosikko. Tämä ei liity mitenkään kirjoituksiesi sisältöön, vaan käyttämääsi tekniikkaan. On erittäin hankalaa ellen sanoisi ärsyttävää lukea noita lainauksiasi toisilta kirjoittajilta. Tekstisi alkaa monesti lainauksella mutta sitä on vaikea hahmottaa koska lainatun kirjoituksen kirjoittaja ilmenee vasta lainauksen lopussa suluissa.
Foorumin tekniikka antaa mahdollisuuden parempaan tapaan lainata. Kun haluat laitata jotakin kirjoittajaa, niin valitse vain kirjoittajan tekstistä kohta ja silloin ilmestyy näkyviin lainaa-teksti. Kun sitä painat ja jos et vielä ole aloittanut vastaamaan, niin avautuu vastausruutu, jossa tuo lainaamasi teksti on ylimpänä tummalla pohjalla. Näin jokainen lukija tietää että kyseessä on lainattu teksti samoin kuin keneltä se on.
On myös toinen etu tässä tavassa lainailla. Nimittäin näin tuo kirjoittaja jota lainaat saa tiedon että olet häntä lainannut ja voi sinulle vastata. Eli kuten tässäkin vastauksessani näet, niin selviää heti että lainaus on sinun tekstistäsi ja samalla sinä saat tiedon tästä viestistäni joka käsittelee sinun sanojasi.
Jos lainaat useamman kerran jotakin kirjoittajaa niin lainauttu teksti tulee aina sinne missä vastaustekstissäsi kursori kulloinkin on. Sekin on helppoa ja edelleenkin lainatun ylälaitaan tulee tunniste keneltä lainailet tekstiä.
Toisin on tuossa sinun kirjoituksessasi (jota lainasin), jossa lainaat diakonin kirjoitusta. On ensinnä vaikea huomata mitä lainaat, keneltä se on ja lisäksi lainatun kirjoittaja ei saa tietoa siitä.
Olisi mukava jos ottaisit tämän foorumin tekniikan mahdollistavan parhaimman lainaustavan käyttöön meidän kaikkien iloksi 
3 tykkäystä
Foorumilla käydään keskustelua klassisen kristinuskon ja ekumenian hengessä. Mitä tämä tarkoittaa? Klassinen kristinusko viittaa ns. jakamattoman kirkon aikaan. Ekumenialla tarkoitetaan puolestaan kristillisten kirkkojen yhteyspyrkimystä. Klassisen kristinuskon ja ekumenian hengessä toimimisella viitataan siihen, että ns. jakamattoman kirkon aikana syntyneet opit, tavat ja instituutiot, sellaisina kuin ne ilmenevät eri kirkkojen elämässä tänä päivänä, nauttivat foorumilla suojelua.
Tämän kanssa kun harjoittaa sisälukutaitoa, niin varmaan on aika hyvin kärryillä siitä, mitä tämän foorumin sääntöjen puitteissa tarkoitetaan sillä, että foorumi toimii klassisen kristinuskon hengessä/puitteissa. Se ei siis tarkoita sitä, että foorumi itsessään suosii ortodokseja, katolisia, luterilaisia ja anglikaaneja herätysliikkeitä, anabaptisteja, helluntailaisia ja muita ns. ekumenian vasemmiston kirkkoja vastaan, vaan sitä, että tietyt klassiseen kristinuskoon kuuluvat opit, tavat ja instituutiot, sellaisina kuin ne ilmenevät eri kirkkojen elämässä tänä päivänä, nauttivat suojelua. Foorumi ei niistä mitään julista oikeaksi, koska sen luonne on ekumeeninen, ja ns. jakamattoman kirkon aikana syntyneet opit, tavat ja instituutiot näyttäytyvät kovin erilaisina eri kirkoissa.
Arvon tosikko. Tämä ei liity mitenkään kirjoituksiesi sisältöön, vaan käyttämääsi tekniikkaan. On erittäin hankalaa ellen sanoisi ärsyttävää lukea noita lainauksiasi toisilta kirjoittajilta. Tekstisi alkaa monesti lainauksella mutta sitä on vaikea hahmottaa koska lainatun kirjoituksen kirjoittaja ilmenee vasta lainauksen lopussa suluissa.
Foorumin tekniikka antaa mahdollisuuden parempaan tapaan lainata. Kun haluat laitata jotakin kirjoittajaa, niin valitse vain kirjoittajan tekstistä kohta ja silloin ilmestyy näkyviin lainaa-teksti. Kun sitä painat ja jos et vielä ole aloittanut vastaamaan, niin avautuu vastausruutu, jossa tuo lainaamasi teksti on ylimpänä tummalla pohjalla. Näin jokainen lukija tietää että kyseessä on lainattu teksti samoin kuin keneltä se on.
On myös toinen etu tässä tavassa lainailla. Nimittäin näin tuo kirjoittaja jota lainaat saa tiedon että olet häntä lainannut ja voi sinulle vastata. Eli kuten tässäkin vastauksessani näet, niin selviää heti että lainaus on sinun tekstistäsi ja samalla sinä saat tiedon tästä viestistäni joka käsittelee sinun sanojasi.
Jos lainaat useamman kerran jotakin kirjoittajaa niin lainauttu teksti tulee aina sinne missä vastaustekstissäsi kursori kulloinkin on. Sekin on helppoa ja edelleenkin lainatun ylälaitaan tulee tunniste keneltä lainailet tekstiä.
Toisin on tuossa sinun kirjoituksessasi (jota lainasin), jossa lainaat diakonin kirjoitusta. On ensinnä vaikea huomata mitä lainaat, keneltä se on ja lisäksi lainatun kirjoittaja ei saa tietoa siitä.
Olisi mukava jos ottaisit tämän foorumin tekniikan mahdollistavan parhaimman lainaustavan käyttöön meidän kaikkien iloksi 
[/quote]
Kiitos palautteesta ja teknisestä neuvonnasta. Täytyypä opetella näitä foorumin tekniikan hienouksia. 
… Turha viesti … Saa poistaa.
Onko tuo yllä oleva nyt päivitetty foorumin virallinen linja klassista kristinuskosta? Siinä tapauksessa mielestäni myös helluntailaiset edustavat mitä klassisinta kristinuskoa, koska helluntailaisuuden juuret ovat vuodelta 33 alkaen Jerusalemista, ja nimensä mukaisesti helluntailaiset pyrkivät tavoittelemaan helluntaikokemusta aina uudestaan ja uudestaan jumalanpalveluselämässään.
“Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.”
(Ap.t. 2: 1-4)